Eilen sonnustauduin lenkkikamppeisiin lounaan jälkeen. Varmistin, että ohuen takin taskussa oli pari nenäliinaa ja askelmittari oli lenkkihousujen takataskussa. Olin ladannut kännykän akun täyteen ja laitoin napit korville ja ruotsalaisen digitaalisen musiikkipalvelun mainosrahoitteisen ilmaisversion soittamaan minulle Matti Johannes Koivua. Ja ei muuta kuin lenkille!
No, pari ensimmäistä kilometriä meni ihan ookoo, mutta sitten tuntui siitä, että etenen neljännesväkisin. Päätin lopettaa ajattelemisen ja miettimisen, sillä arvasin hyvän pössiksen tulevan jossakin vaiheessa. Ennustus osui nappiin, sillä yhtäkkiä olinkin kävellyt viisi kilometriä ja matka jatkui. Kuvanottohetkellä oli kehossa ja mielessä jonkinlainen flowtunne, kun silloin oli takana jo reilut kahdeksan kilometriä ja olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Jatkoin vielä kolme kilometriä ja kotona olin onnellisena ja hyvävoimaisena tilastoimassa (1 t 56 min / 11,7 km).
Mitä tästä opin? Opin sen, että flow voi odottaa ja yllättää jossakin vaiheessa ja lenkkiä voi jatkaa vaikka vähän väkisinkin.
