Töissä ei ollut kivaa!

Varoitus: Sisältää valitusta ja ruikutusta ja valitusta.

Eilen oli aika tukala työpäivä. Työvälineenä ei kuitenkaan ollut lapio, vaan tietokone ja puhelin. Tukalaksi päivän teki toimiston sisälämpötila, joka alkoi hipoa kolmeakymmentä astetta ja pääsi lopulta hupsahtamaan melkein vielä asteen yli. (30,9 oli huippu.) Juotavaa kului, pidin lakisääteisiä ja laittomia taukoja tuon seitsemän tunnin aikana monta. 

Talven aikana kärsittiin kylmästä toimistosta ja haalittiin sinne irtopattereita milloin mistäkin. Eilen muistelin tuota kuudentoista asteen aamua, mutta sekään muisto ei viilentänyt tarpeeksi...

Viikonlopusta jäi hyvä pössis

Takana on pitkä viikonloppu, josta jää hyvä mieli ja pössis. Ei mitään sen kummempaa ja siinä se salaisuus taitaa ollakin. Eilen pelattiin perinteinen ulkomaailmanmestaruusottelu pelissä Triominos ja voitin sen tuloksella 437-391. Pihalla kului muutenkin suurin osa viikonlopusta. Lueskeltiin, syötiin, kahviteltiin, uitiin ja oleskeltiin. 

Lauantaina käytiin yhdessä taidenäyttelyssä yhdessä. Lauantaina ja sunnuntaina kävin fillarilenkillä. Samaisessa paikassa kävin taas kääntymässä. Tulomatkalla sivutuuli hieman haittasi ajamista, kun aikaa meni minuutin verran enemmän kuin edellisellä kerralla. Lenkin jälkeen odotti lämmin sauna ja kylmä omenasiideri. Ja sitten teetä ja korttipeliä ja iltauinnin jälkeen nukkumaan. 

Olen kilpailuhenkinen - vaikka sitä ei päältä päin katsottuna uskoisi...

Olen horoskoopiltani oinas. Äitinikin oli ja lapsenlapsi on. En tosiaankaan lue viikkolehtien horoskooppeja, sillä jotenkin luulen, että niitä tehtaillaan vasemmalla kädellä kahvitunnilla toisen ja kolmannen kupin välissä. Luonnehoroskooppi on sen sijaan uskottavampi ja siitä löytyi taas tähän aiheeseen vahvistusta... Ai mihin aiheeseen? No, eilen illalla kävin fillaroimassa lenkin (30 km), joka ajettiin Miehen kanssa viime sunnuntaina. Päätin ajaa vähän nopeammin. Viikko sitten meillä meni minuuttia vaille puolitoista tuntia ja eilen sitten sain tiristettyä ajasta vielä viisi minuuttia pois. Siinä polkiessa keksin tämän aiheen ja tunnustan olevani hyvin kilpailuhenkinen - vaikka sitä ei päältä päin katsottuna uskoisi...
”Oinas on merkkinä hyvinkin fyysinen, joten säännöllinen liikunta on hänelle erittäin suositeltavaa tai oikeastaan lähes elinehto. Ihanteellisinta olisi, että liikuntaan liittyisi kilpaileminen, koska liikunta vain huvin vuoksi ei välttämättä oinasta kiinnosta.” 

Saavu majakalle jälleen tai saavu Maja-Kalle jälleen!

Kuvaaminen/canonisointi on minulla rypäsluontoista. Välillä kamera odottelee lipaston päällä tai omassa laukussaan pitkiäkin aikoja ja sitten taas muistan sen. Syynä on Steve ja Reinon seuraaja, jolla muuten ei ole nimeä ja joka sitten voisi olla vaikkapa Taito, koska sain puhelimen Taiton päivänä perimysjärjestyksessä ensimmäisenä Esikoiselta. 

No, joka tapauksessa olin ottanut viime ryppäällä kuvan Kettulan edessä olevasta koristemajakasta. Kun päätin, että se on tämän päivän kuva, alkoi mielessäni saman tien soida laulu Saavu majakalle jälleen. (Laulun melodia on Isoveljen ja sanat minun.) Ja kun olen parantumaton sanaleikkijä, tuli heti mieleen myös, että majakalle on yhtä kuin Maja-Kalle. Siksi otsikko. Ei päätä eikä häntää tai ehkä hitunen kumpaakin.

Jk. Olipahan muuten täydellinen kuunpimennys eilen illalla! Ihan täydellinen! 

Tunnustan olevani unikeko!

Niin siinä kävi, että heräsin kahdeksalta. Mies oli herännyt jo sen verran aikaisemmin, että toiseksi jäin ja unikeoksi saman tien. No, ei haittaa, kun tosiasia on se, että herään nykyisin tuntikaupalla aikaisemmin kuin vuosia sitten. Tosi on! 

Meillä on ralliviikonloppu tai ei siis meillä, mutta meidän teillä. Ei paljon nappaa. Sen verran vaan huolestuttaa, että ottaisivat huomioon metsäpalovaroitukset. Metsät kun on nyt niin kuivia, että ihan ratisevat kuivuuttaan. Jos käämit palavat, se on sitten isompi nuotio. En toivo. 

Oletko keskiäkäinen?

Keski-ikäisyyden määrittelemisessä on useampi koulukunta. Useamman mielestä olen vielä siinä kultaisessa keski-iässä. Jonkun mielestä juuri ja juuri. Vau! Tai: Ihan sama! Joka tapauksessa ensi keväänä ikäni alkunumero muuttuu. Olisikohan syytä aikuistua? 

Keskiäkäisyys on taas ihan eri asia ja sen määrittely on oma juttunsa. Sitä esiintyy aina ja kaikkialla, jokaisessa ilmansuunnassa ja painoindeksissä. Keskiäkäisyyttä voi yrittää torjua hyvinkin pienillä asioilla. Ensiapua saa vaikkapa brittisarjoista, hyvistä keskusteluista, monen asian ihmettelystä ja hyvästä ruoasta. Se kun auttaa aina ja kaikessa.

Naapurin puolella töissä

Eilinen oli mielenkiintoinen päivä. Kutkuttavan jännittävän outo, vaikka samalla tuttu. Olin nimittäin töissä naapuriseurakunnassa. Työ oli samaa kuin täällä meilläkin, systeemit samoja. Olenhan toki ennenkin siinä seurakunnassa käynyt monta kertaa keikkailemassa, mutta urkuparvella tai kappelissa. Nyt oli instrumentteina tietokone ja puhelin. Hyvin selvisin. Ensi tiistaina menen sitten uudemman kerran. 

Iltapäivä ja ilta kotona menivät tuossa tuokiossa. Pihalla kului iso aika. Välillä aina uimaan. Illalla iski monen muun öttiäisen lisäksi liikuntakärpänen ja spinnasin omassa huoneessani tunnin verran. Siitä sitten saunaan ja uimaan. Iltaunille jo puoli yhdentoista aikaan. Hyvä päivä.

Tunnit ja tusinat

Naistenviikolla nimipäiväsankareita riittää ja tunnustan tässä julkisesti, että tänä vuonna unohtui onnittelukorttien lähettäminen tyystin... Sankareita tänään ovat Kirsti ja Kirsi, onnea! Vanhemmillani on sekä kihla- että hääpäivä. Ensimmäisestä tulee kuluneeksi kuusikymmentäneljä vuotta ja jälkimmäisestä kuusikymmentäkolme. Onnittelut tuonilmaisiin! 

Kaksikymmentäneljä on muun muassa kaksi tusinaa, kromin järjestysluku, karaattien määrä puhtaassa kullassa ja tietysti myös tuntien määrä vuorokaudessa. Tutuin ja tavallisin asia on nuo tunnit ja tusinat.

En osaa laittaa kesän hetkiä parhausjärjestykseen

Kesässä on niin paljon ihania hetkiä, että niitä on mahdotonta laittaa parhausjärjestykseen. Päivän hohtava helle, illan viipyilevä valo, aamun heräävä lämpö ja öiden hämäryys. En osaa valita, eikä onneksi tarvitsekaan! Yksi parhaita hetkiä on kuitenkin se, kun herää aamulla siihen, että avoimesta ikkunasta kuuluu aamun ääniä ja kello on vasta kuusi ja voi vielä vetäistä pussilakanan päälle ja jatkaa nukkumista. Samaan aikaan on sekä lämmin että viileä, virkeä ja väsynyt. Yleensä sellaisina aamuina käy niin, että nukahtaa vielä tunniksi tai pariksi. Niin kävi tänäkin aamuna. Nyt on hyvä mieli ja olo aloittaa uutta päivää...

Jk. Kuva on lauantain illasta. 

Leenanpäivää!

Tänään on Leenan päivä ja Leenoja on vähän ympäriinsä lähellä ja kaukana. Onnittelut jokaiselle! Oman perheen leenajohdannaiselle jätettiin pieni muistaminen silloin pari viikkoa sitten, kun harrastettiin asunnonvaihtoa. Lahjapaperia en siihen hätään löytänyt (enkä teippiä), niin lahja pakattiin mainoslehtiseen ja sidottiin hieman rullalangalla kiinni...

Eilen satoi niin monta kertaa, että mentiin jo laskussa sekaisin. Välillä katto sai porijazzmaisia rumpusooloefektejä osakseen. Kävelylenkilläkin kastuttiin kahteen kertaan, mutta sehän vain virkisti! Tai virkisti ja virkisti, kun koko päivä elettiin kuin jossakin tropiikissa... Eikä mikään ihme, kun eilen kastepiste oli +20˚. Tänään jo astetta vähemmän.

Pizzattaa!

Teemapäiviä on läpi vuoden ja useampikin teema per päivä. Tänään on Roskaruoan päivä. Ehkä tänään meillä olisi sitten pizzaa ruokana vaikkapa illalla! Ja siksi kuvaan pääsikin basilika, joka on tomaatin ja mozzarellan kaveri. 

Eilen oli sellainen ihme kuin sade. Ei kovin kauan aikaa, mutta ilma raikaistui ja viileni kyllä saman tien. Luonto kiittää.

Hain kukkia, Miehen ja kesäkurpitsan

Eilen aioin imuroida ja hakea maljakkoihin kukkia. Eikä jäänyt pelkän aikomisen asteelle kumpikaan! Sen lisäksi fillaroin miestä vastaan, kun tämä tuli junalla reissusta. Yhdessä sitten käveltiin vanhan radan päästä kotiin (talutin Helkaa, joka on siis fillarini) ja oli muuten paahtavaa! Ei siis ihme, kun näillä keleillä viikon liikuntasaldot on vain paria tuntia...

Iltaruoka oli ehkä espanjalaistyylistä tai ainakin minusta se tuntui sellaiselta. Hain omalta kasvimaalta yhden kesäkurpitsan, viipaloin sen ja samaten kaksi isohkoa tomaattia. Pannulle vähän voita, kasvikset sinne hautumaan, sekaan paljon kuivattua timjamia ja hieman Himalajan yrttisuolaa. Kun kasvikset olivat hautuneet sopivasti, laitoin lautasille kaksi kasvisrieskaa per syöjä ja kaadoin seoksen leipien päälle. Lopuksi vielä raastoin parmesaania kaiken kukkuraksi. Lautaset tarjottimille, mukaan iso pullollinen vettä ja ulos syömään. Ai niin, jälkiruoaksi paloittelin kuppeihin vesimelonia ja nektariineja. Tosi hyvää ja helppoa kesäruokaa!

Mistä tunnet sä vapaapäivän?

Otsikko tuli mieleen saman tien, kun varttitunti sitten heräsin. Anteeksi vaan, Juha Vainio...

Vapaapäivän merkitys on iso. Rankkojen ja työteliäiden virastopäivien vastapainona ne antavat mahdollisuuden ihan-vaan-olla. Eniten nautin siitä, että kukaan ei aseta mitään aikatauluja ja kaikkea saa tehdä kauan ja hitaasti. Kokemuksesta jo tiedän, että tähän aamuun kuuluu hidas aamupala ja tähän päivään kuuluu pihailua mielin määrin. Voi olla, että jossakin vaiheessa otan imurin kaapista ja huristelen huushollin läpi ja haen kukkia maljakkoihin. Se on sitten suomeksi sanottuna tämän viikon siivous...

Minusta tuli jo toistamiseen isotäti! Ja isokummitäti!

Tänään alkaa naistenviikko/akkainviikko. Pelkkiä naisten nimipäiviä viikon verran kalenterissa. (Syyskuussa on sama tilanne, mutta vielä päivän verran pitemmästi.)

Eilen sain iloisen vauvauutisviestin. Pieni tyttö oli nähnyt päivänvalon Päijät-Hämeessä. Tuo uutinen teki minusta jo toistamiseen isotädin ja isokummitädin. 

Eilen kävin kunnanrajan toisella puolella tutustumassa virastoon. Luvassa on parilla viikolla tuurausta siellä. Mielenkiintoista! Ei tässä pääse sammaloitumaan...

Vettä kului paljon kitusiin

Eilen oli kuuma päivä. Virastossa pysyttiin juuri alle kolmenkymmenen asteen. Kuumuus vaikutti positiivisesti työtehoon, sillä sain tehtyä tosi paljon lomasviikkojen aikana kertyneitä työtehtäviä. Virkatodistuksia vino pino ja toimitusten rekisteröintejä. Vettä kului paljon kitusiin. 

Kotonakin oli ollut lämmin. Oli päästy melkein kolmeenkymmeneenkahteen asteeseen. Kun tulin töistä, menin heti uimaan ja menin vielä monta kertaa illan mittaan. (Viimeisen kerran iltakymmenen jälkeen.)

Iltaelokuvaa ei jaksettu katsoa. Pelattiin korttia (SkipBo) ja kuunneltiin taustalla malilaista musiikkia (Amadou & Mariam). Mies voitti, mutta en hävinnyt kuin neljän kortin verran. Se oli jänismatematiikalla hyvin vähän. 

Kuvailemassa kävin myöhään illalla. Piha oli vehreä ja runsas.

Toistan itseäni, anteeksi vaan!

Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän puhumme ja kerromme samoja juttuja uudestaan ja taas uudestaan. Sääliksi käy niitä, jotka joutuvat kuuntelemaan... Sääliksi käy myös blogimaailman ystäviä, jotka taas kerran joutuvat katsomaan tuon saman kuvan... Muttamutta se vaan sopii nyt tähän aikaan ja hetkeen.

Ostin jo vuosia sitten tuon kuvan kirjan kirpparilta. Sen jälkeen jokainen kesä on ollut hauskin. Täysin itsekäs ajatus tietysti, mutta niinhän se on, että kesä on katsojan silmissä.

Hauskan kesän nyt-päättyneeseen-lomaseen kuului taidenäyttelyitä, hyvää ruokaa,  sopivasti herkkuja, kävelyä (112,3 km), yksi maalaiskunta ja kaksi isoa kaupunkia, aurinkoa, omia rakkaita ja hyvää oloa. 

Typistetty ikosaedri, nevöhööd...

Tämän päivän kuva oli helppo valinta, sillä tänäänhän on potkupallokisojen finaali. Yhtään ottelua en ole nähnyt, mutta eilen istuin samassa huoneessa, jossa katsottiin pronssiottelua. Tuokaan urheilulaji ei kiinnosta... 

Tänään on kirkastussunnuntai. Joissakin murteissa muuten kirkastuminen on samaa kuin suuttuminen. Toivottavasti vältymme siltä tänään. 

Tänään menen juomaan aamukahvit pihalle. Tarkemmin sanottuna olen siellä jo... 

Tänään on viimeinen lomaspäivä tällä erää. Reilu kaksiviikkoinen on ollut yllättävän paljon vapautta ja menemistä, olemista ja elämyksiä. Olen hyvin tyytyväinen. 

Jk. Potkupallo/jalkapallo on muodoltaan typistetty ikosaedri. 32 tahkoa, 90 särmää ja 60 kärkeä. Tämän asian opin juuri äsken...

Onnellinen oli päivän laatusana

Onnellisuus voisi olla yksi eilisen päivän määrittelysana ja jos minulta kysyttäisiin laatusanahaastattelussa eilisen sanaa, se olisi onnellinen. Näennäisen pieniä asioita, mutta kutkuttavan  tyytyväinen olo niistä ainakin tuli.

Päivään kuului hyvä aamupala, retki kymmenen kilometrin päähän lähikylään ja siellä muut menivät tutustumaan tieliikennemuseoon ja minä kävin sillä aikaa paikallisella kirpparilla, josta ostin monta kirjaa ja yhden pienen keramiikkataulun. Seuraava kohde oli vanhan kirkon vieressä oleva tila, jonka aittakahvilassa juotiin hyvät kahvit. Tarjolla oli vohveleita suolaisella ja makealla täytteellä ja raparperimansikkapiirakkaa. Ilokseni tapasin kahvilassa kaksi uskollista blogilukijaani!

Ja onnellinen päivä jatkui... Esikoinen ja Miniä tekivät iltaruoaksi todella hyviä kalatacoja, supernam!  Illalla kävin kävelemässä kunnon lenkin. Ja jo ennen iltaruokaa sain Esikoiselta mikrotukea valokuvien siirtämisestä milloin mihinkin ja esimerkiksi tämän aamun kuva on kesäkuinen kuva, jonka sain opastuksella siirrettyä läppäriltä pilveen ja sieltä Steven kuviin ja tähän paikalleen. 

Tavallista ihanaa

Kuuden tunnin matka kolmella eri bussilla sujui eilen hyvin. Sen verran matkanteko uuvutti, että viime yön nukuin sitten heräämättä kertaakaan välillä tai kerran havahduin siihen, että Mies avasi ikkunan ja jatkoin sikeätä unta saman tien. 

Kotiin oli kiva tulla. Loput lomaspäivät vietetään ”brahislaisten” kanssa. Leppoisaa oleilua, naukumista, silittelyä, muistelua ja hyvää ruokaa siis tiedossa. Ihan sellaista tavallista ihanaa. 

Satumainen maailma

Eiliseen päivään kuului muun muassa taidenäyttely, joka oli riemullisen ihana ja uskomattoman upea. Ukrainalaisen itseoppineen taiteilijan työt ovat ensi kertaa Suomessa, mutta Maria Prymatšenkon nimi tunnetaan taannoisen Marimekko-kohun takia, jolloin nimekäs suunnittelija myönsi syyllisyyneensä plagiointiin ja hänet irtisanottiin.  - Näyttely on avoinna syyskuun alkuun asti. Aion käydä toisenkin kerran tuossa satumaisessa maailmassa...

Ennen näyttelyä herkuttelin taivaallisella omenasorbetilla, jota ostin jäätelöautosta nimeltä Ånni. Se kirjaimellisesti suli suussa.

Hitti vai huti?

Seuraan epäsäännöllisesti yhtä plussakokofoorumia ja siellä tuntuu usein ihmisillä olevan pallo hukassa. Tai ei nyt suoranaisesti pallo, mutta taju siitä, voiko pukeutua näin vai noin. Siellä tuttu kysymys on Hitti vai huti? Joku on hankkinut  uuden vaatteen, ottaa/otattaa itsestään siinä kuvan, kysyy noin ja toiset sitten rientävät tarjoamaan vastausta. Useimmiten hitti voittaa. 

Kysymys ei tietysti mitenkään liittynyt näihin eilisiin kirppariostoksiini, mutta tuli vaan mieleen... Kirjat maksoivat yhteensä euron. 

Pidän reissaamisesta!

Eilen vaihdoin taas kaupunkia. Tampere vaihtui Turkuun vielä parin päivän ajaksi. Bussimatkaan sisältyi ehkä pientä tahatonta jännitystä, kun satuin kuulemaan yhden puhelinkeskustelun ennen matkan alkamista... Bussikuski soitti jollekin ja pyysi tsekkaamaan, oliko hän jättänyt silmälasinsa matkalaukkujen päälle ja  voisiko tämä joku toimittaa ne sitten hänelle myöhemmin. Sanoi, että aurinkolasit hänellä kyllä on. Ja se viimeinen lause oli ehkä pahin... Ne on vahvuuksilla olevat lasit ja olen nyt ihan sokea. No, ehkä nuo aurinkolasitkin olivat vahvuuksilla eikä vain tiimari- tai tigerlasit... Ja tuon puhelinkeskustelun jälkeen lähdettiin kohti Turkua. Matka sujui hyvin ja perillä oltiin aikataulun mukaisesti. 

Jk. Otsikko pitää paikkaansa, mutta se on tainnut tuolla vuosien varrella jo selväksi jokaiselle!

Virsiä ja munkkeja

Juhlat on ohi. Ne on taputeltu. En oikeastaan pidä tuosta sanasta ja käytän siksi sitä harvoin. Joka tapauksessa kolmisenkymmentä tuhatta ihmistä oli kuuntelemassa lyhyitä seurapuheita ja veisaamassa joskus-hyvinkin-pitkiä virsiä. (Trivia: näissä juhlissa ja seuroissa virret veisataan aina kokonaan.)

Illalla käveltiin vielä Pyynikin näkötornin kahvilaan limsalle ja munkeille. Askelmittarissa oli päivän päätteeksi lukema 22795. Kuva on paluumatkan portaista, menomatkan portaat olivat niin rankat, että mitään kuvia ei tehnyt mieli ottaa... 

Tässä vaihtokaupassa kaikki hyötyivät...

Asunnonvaihto on edullista ja kivaa matkailua! Epävirallisissa perhearpajaisissa pitkä viikonloppu Tampereen keskustassa osui meille ja kuopuksen perhe pääsi samaksi ajaksi Laurilaan. Luulen, että tässä vaihtokaupassa kaikki hyötyivät...

Asunnonvaihto perustuu luottamukseen ja vaikkapa aiihen, että jääkaapista uskaltaa avata juustopaketin, laittaa saunan lämpenemään ja juoda jääkaapista kaksi kaljaa. 

Tänä aamuna kello on soimassa vasta vartin kuluttua. Kohta keitetään puuroa, teetä ja kahvia. On kaunis aamu ja sininen taivas.

Viisitoistatuhatta on aika paljon!

Tapahtumarikas päivä takana. Väenpaljoudesta huolimatta muutaman tutun kanssa tuli tavattua, yksi nähtiin kahdestikin saman päivän aikana. Media oli arvioinut avajaistilaisuudessa olleen viisitoistatuhatta kuulijaa. 

Päivään kuului myös seminaari Tie sovintoon: Tampere 1918 ja 2018. Hyviä alustajia, jotta mielenkiinto säilyi. Ohjelmalehtisestä nappasin kuvaavan lauseen: Tie Tampereelle kesti vain viikkoja, mutta tie sovintoon on ylisukupolvinen matka. 

Seminaarin jälkeen oli kierros Kalevankankaan hautausmaalla. Pieniä hautoja, isoja hautoja, muistomerkkejä, historiaa. Kierros oli opastettu, mutta meitä oli liian monta yhden oppaan kontolle ja tekniikka/kuuluvuus ei ihan riittänyt. Jossakin vaiheessa erkanimme ja kuljimme yksin kartan kanssa. Sinnehän voi palata toki toistekin...

Päivä runolle

Hyvää Eino Leinon päivää! Hyvää runon ja suven päivää! Eilen vaihdoin kaupunkia ja ajattelin nyt aamulla, että löydänköhän vieraammasta kirjahyllystä Leinoa, mutta löytyihän täältä. Ei ole kasvatus mennyt hukkaan ja vakka on kantensa valinnut, voisi tällä(kin) perusteella todeta...

Runous ei ole onneksi katoavaa luonnonvaraa eikä katoavaa kansanperinnettä. Se voi aika vahvasti juuri nyt. Voisikohan jopa käyttää sanaa porskuttaa?

Tänä aamuna

keskellä Tamperetta

minua ilahduttivat

turkoosinsiniset keittiöntuolit,

avoimesta ikkunasta kantautuvat

kaupungin äänet,

todellinen kiireettömyys

ja

juna, joka on jo on matkalla tänne.

Tuo syntyi juuri äsken. Tai äskön, kuten meillä on tapana sanoa. Hyvää runon päivää! 

Kolme asiaa samalla kertaa

Eilen hoidin kolme asiaa samalla kertaa. Paikkana oli Wäinö Aaltosen museo. Ensiksi hain Turun kaupungin FB-kilpailussa voittamani kangaskassin, sitten lounastin ja vielä kävin katsomassa Simo Heleniuksen näyttelyn. Jöröjukka oli yksi suosikeistani. Näyttely on avoinna syyskuun puoliväliin saakka, joten käyn varmaankin vielä toisen kerran uusimassa kokemukseni. 

Illalla minua huhuili lenkkipolku. Impivaaran maisemissa oli hyvä kierrellä. Kotosessa sitten suihkuun ja uunoelokuvan pariin. Uskallan tunnustautua myös niiden elokuvien katsojaksi...

Ei tarvitse hötkyillä!

Lomasen tuntee siitä, että ihan jokaisena aamuna ei tarvitse hötkyillä heräämisen kanssa. Ei tänäänkään. Havahduin reaalitodellisuuteen vähän yli kahdeksan. Mies kolmensadan kilometrin päässä oli herännyt jo aiemmin ja ehtinyt lähettää aamuviestin.

Olen monesti kirjoittanut siitä, että jääkaappimagneeteissa asuu totuuksia. Äsken otin kuvan yhdestä, mutta siirsin magneetin kuvaamisen ajaksi viralliselta sijoituspaikaltaan pöydän päälle. Magneetin teksti  toimikoon tämän päivän mottona meillä jokaisella!

Virstanpylväspäivä ja raskaustestimerkkipäivä

Tänään on lomasen kolmasosavirstanpylväspäivä. Ystävieni laumassa on äidinkielenopettaja, joka taitaisi katsoa karsaasti moista yhdyssanaviritelmää, mutta onneksi hänen punakynänsä on nyt ansaitulla kesälomalla.

Tänään on privaattielämässäni yksi merkkipäivä. Raskaustesti kolmekymmentäkaksi vuotta sitten antoi positiivisen tuloksen. Jo saman tien oli ihmeellisen vahva tyttöaavistus, sillä miehen tullessa töistä kotiin, oli kahvipöydässä odottamassa vaaleanpunaiset aleksanterinleivokset ja vaaleanpunaiset lautasliinat kahvikuppien korvissa ja hämillisen onnellinen minä...

Luvassa on uusi paljastus!

Olen aikaisemmin kertonut, että olen laukkuihminen, astiaihminen, pikkutavaraihminen, tarjotinihminen, purkki-ihminen ja kyltti-ihminen. Luvassa on nyt uusi paljastus, joka ei kuitenkaan kaikille tule yllätyksenä... 

Olen tyynyihminen! Pidän isoista lattiatyynyistä, taviskokoisista sohvatyynyistä ja tyynyjä on sängyillä, sohvilla, nojatuoleissa jne. Isokokoisista ihmisistä sanotaan, että valokuvaustilanteissa he ottavat tyynyn syliinsä, jotta se peittää harmittavimmat kummut. Eli siis tyynyt on sisustusidean lisäksi myös hyödyllisiä! 

Lainasin idean Erich Segalilta

Mitä voi sanoa kesäkuusta, joka mennä hupsahti? Että se oli onnellinen ja lämmin, tuulinen ja sopivasti sateinen. Ja että siihen kuului kesäflunssa. Että kesäkuussa saatiin meille kesärenki muutamaksi päiväksi. 

Aloitus oli tyylilainausidea Erich Segalilta, joka aloitti Love Storyn hieman noin. Aiheena oli tosin nuorena kuollut nainen, ei kesäkuu. Minulla vain jotenkin oli tänä aamuna erichsegalmainen tarve kertoa kesäkuusta.

Lomasen neljäs päivä on menossa. Eilen aamupäivällä käveltiin kahdentoista kilometrin lenkki. Keskinopeus oli himpun verran yli kuusi kilometriä tunnissa. Autoliikenne Multialle päin oli huomattavasti vilkkaampaa kuin Multialta päin. Muita havaintoja oli yhden kuovin verran.