Bloggaaminen on yksinpuhelua eli monologia ja samalla myös dialogia. Tietysti vastavuoroisuus viestinnässä voisi toimia myös niin, että kirjoittaa mitä kirjoittaa ja sitten pitää mahdolliset kommentit niine hyvineen reagoimatta ollenkaan. (Voisi, mutta hieman yskähdellen.) Myönnän olevani joskus hidas vastaaja, mutta yritän kuitenkin parhaani.
En ole yhtään katunut kirjottamisen aloittamista silloin reilut yhdeksän vuotta sitten. Onnekseni tämä on pysynyt pienen lukijapiirin pyörimisenä ja hyörimisenä...
En myöskään kaipaa suuria lukijalaumoja, muutama vakio on hyvä olla=)
VastaaPoistaEi se määrä vaan laatu...
PoistaMä oon kans vakilukijasi, oletko sinä lukenut mun blogiani ?
VastaaPoistaKyllä seuraan sitä säännöllisesti.
PoistaVakiblogeista polku johtaa välillä toisiin blogeihin - joihin sitten tekeekin "pesänsä". Niin kuin kävi minulle sinun blogisi kanssa :)
VastaaPoistaSe voi olla joku samalla aaltopituudella oleva kommentti, joka johtaa uuden blogin jäljille, tai sen jo olemassa olevan vakiblogin ""näitä luen" tms. listalla oleva mielenkiintoinen otsikko.
Joskus kommentti vain jää kirjoittamatta: kirjoituksen ajatukset on niin hienosti kirjoitettuja, ettei saa omia ajatuksiaan ulos, kirjoitettua, vaikka haluaisi. Pelkää, että sanat menee solmuun ja sanoo väärin, tahtomattaan loukkaa toista. Tai siis minulla käy niin.
Olen tosi iloinen ja onnellinen, kun löysit polun tänne!
Poista