Tänään on pikkuveljen syntymäpäivä. Hän täyttää kuvan vuodet. Havahduin pari päivää sitten ajattelemaan, että pitäisikö sitä tuntea itsensä vanhaksi, kun sisarussarjamme nuorinkin jo on puolivälissä kuuttakymppiä... Lopputulema pohdiskelustani oli, että pitäisi ja eipitäisi. Asenne ratkaisee ja askelpituus.
Ehdin jo omistaa aamulenkin päivänsankarille. Tässä kuitenkin vielä onnittelut!
Tunnen itseni vanhaksi kun löydän paikkoja itsestäni joita en tiennyt olevankaan ennenkuin alkoi kolottaa, muuten porskutetaan täysillä...tai, no puolella vauhdilla=)
VastaaPoistaTuo oli aika hyvä analyysi!
PoistaOnneksi se on vaan numero; ainakin osan asioista ja olosta voi päättää itse.
VastaaPoistaJuuri noin!
PoistaTietää olevansa elossa, kun aamulla herätessä koskee sinne ja kolottaa sieltä. Kun sohvalta noustess ähkäisee ja huokaisee.
VastaaPoistaJos herätessä ei sattuisi mihinkään, voisi luulla olevansa kuollut... ;)
Onnea pikkuveljelle!
Kyllähän välillä kolottaa, mutta eteenpäin mennään niin kauan kuin määrä on mennä...
PoistaIsosisko kiittää!