Astua eikun istua ajattelevi...

Kalevalan päivää, hyvää ystävät! Suhteeni ko. eepokseen on vuodesta toiseen pysynyt suhteellisen muuttumattomana. Selkosuomeksi sanottuna emme ole samalla aaltopituudella, vaikka runoja itsekin rustailen ja runoista pidän. Ja vaikka itsekin olen Kalevalassa puolukansyöjänä.

Tänään on myös suomalaisen kulttuurin päivä. Sibeliusta, saunaa ja kaikkea sen väliltä ja ympäriltä. 

Jk. Ai niin, yksi yhtäläisyysjuttu vielä. Puolukansyöjäkaimani pyöräytti pojan, josta tuli aikanaan Karjalan kuningas. Minä, joka tykkään puolukoista, olen myös pyöräyttänyt pojan, jolla on vaimonsa kanssa toimisto Viipurinkadulla...

Tällä asenteella mennään!

Pari päivää vanha teksti osuu tänään(kin) paikalleen, sillä nyt on täysin aikatauluton vapaapäivä. Ei ole edes lauluryhmää eikä soitonopetusta, sillä on hiihtolomaviikko. Oma lomaseni on sitten torstaista alkaen ja on myös hiihtoloma, sillä en aio hiihtää. Hiihtelen kyllä, mutta se tarkoittaa tässä tapauksessa vaan chillailua ja lomailua.  Ja tapaamisia. Ja ulkoilua vähän erilaisissa maisemissa. Odotan lomasta! 

Ottamuksia 19

Oman huoneeni ikkunalaudalla on pöytälamppu, joka tekee seinään kerrassaan järisyttävän psykedeelisiä kuvioita. Kuva ja huomio ovat eilisillalta puoli yhdentoista aikaan. Oli ihan pakko napsaista Stevellä kuva, kun tuli sellainen kerran elämässä -fiilis, vaikka lamppuhan nököttää paikallaan päivästä ja illasta toiseen. 

Niin kuin yhdet askeleet

Hyvää sunnuntaita! Työt (virsikirja-) kutsuvat kahden tunnin kuluttua. Pakkasmittaria on käyty jo katsomassa ja ihmettelemässä. Yksitoista astetta kun tuntui kummallisen vähältä tällä haavaa. Voi olla, että tämän päivän kävelylenkillä ei jalan alla narsku lumi ihan niin paljon kuin vaikka eilen. Hauska huomio on yhteislenkeiltä se, että askeleet menevät ihan samaan tahtiin eli kuulostaa siltä niin kuin olisi vain yksi ihminen kävelemässä. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että Mies kävelee hieman lyhyempiä askelia seurassa kuin kävelisi yksin. Kropan pituuseroahan meillä on kaksikymmentäneljä senttiä eli ollaan niin kuin nuo kuvan maljakot. Ja leveyserosta ei nyt puhuta...

Laiskuudesta pari sanaa...

Perimmäinen/pohjimmainen minä on erittäin mukavuudenhaluinen ja suomeksi suoraan sanottuna laiska. Joskus osaan naamioida ja peittää sen paremmin kuin joskus. Sohva vetää puoleensa - tosin nykyään hieman vähemmän kuin ennen kuntoilukärpäsen puremaa. Johtunee siitä, että päivässä kuitenkin on edelleenkin sama määrä tunteja kuin aikaisemmin ja kun päivästä viettää ulkona 1-2 tuntia, on se sohvailusta pois.

Tänään nimipäiväänsä viettää Matti. Nuoremmalla veljelläni on puolinimipäivä, onnittelut sinne Saarijärven salomaille! 

Miksi kirjoitan?

Bloggaamisessa on tietyt omat säännöt, jotka jokainen bloggaaja saa laatia tai olla laatimatta. Minulla on vuosien aikana (kohta yhdeksän) kehittynyt muutama aika vakio. 

Kirjoitan aina aamuisin. Joskus viideltä, joskus vasta yhdeksän jälkeen. Miten milloinkin, mutta aamulla.

Kirjoitan lyhyesti, ristorasamaisesti. Vähän sellainen kerrastapoikkisysteemi sopii minulle.

Kirjoitan useimmiten yhden kuvan taktiikalla. Joskus juttu vaatii kaksikin ja on nähty myös kolmen kuvan postauksia...

Kirjoitan, sillä se on kivaa!

Yksi lensi yli aamupalan tai ei nyt sentään

Vapaapäivä! Torstai! Onnea on nukkua aamulla niin pitkään kuin unta riittää ja nyt riitti yli kahdeksaan. Illalla luin muutaman sivun Ken Keseyn romaania Yksi lensi yli käenpesän. En saa siitä oikein otetta ja syy on tietysti minussa lukijana. Luultavasti lukemisen taustalla aivokopassa häilyy koko ajan elokuvaversio, joka on loistelias mestariteos. Uniin ei tullut mielisairaalaympäristöä, mutta unia oli kyllä melkein tsiljoona. 

Kuvassa on tämän aamun palastelu. Tästä se taas lähtee...

Pelisi on pelattu!

Meillä pelataan milloin mitäkin. Joulun aikaan pelattiin lainakorteilla isommalla porukalla tuota kuvan peliä ja innostuttiin siitä tosi paljon. No, joulun jälkeen kaivelin yhtä pelilaatikkoa ja sieltähän löytyi meidän kauan sitten ostama pakka. (Tuo signeeraustyyli kirjoissa ja peleissä meillä oli käytössä joskus kahdeksankymmentäluvulla.) Ja siitä asti sitten on melkein päivittäin pelattu yksi ottelu. Hauskaa ja harmitonta ajanvietettä, jossa tuurilla ja hoksulla on suuri merkitys. 

Postin nopeus on vaihteleva, kun kirjeluokkia on enää vain yksi

Kysymys: Mitä mahtoikaan tapahtua päivälleen neljäsataakahdeksankymmentäkaksi vuotta sitten? Ei voisi vähempää kiinnostaa, vastaat. No, uhmaan kuitenkin ja kerron, että silloin annettiin Suomessa ensimmäinen postijärjestys. Eli aika kauan on postia kuljetettu tavalla tai toisella ja erilaisilla nopeuksilla. Nythän on nopeuksia vain enää yksi ja se on vaihteleva.

Jk. Kuva ei liity mitenkään postiin, tai hetkinen! Tuomas Alexander Laitisen videoteoksessa käsitellään informaation tuottamisen ja jakamisen tekniikoita. Mitäpä muuta posti on kuin informaatiota ja jakamista! 

Enemmän välimatkaa

Taiteen tehtävät on varmaankin määritelty alan opuksissa ja intöksissä moneen kertaan, mutta minäkin haluan laittaa lusikkani yhteiseen soppaan. Mielestäni taide on olemassa siksi, että se kohottaa meidän katseemme arjesta ja auttaa jollakin ihmeellisellä tavalla näkemään tason, joka välttämättä ei ole korkeammalla kuin arki, mutta siinä on enemmän välimatkaa. 

Ja miksi tuo nyt tuli mieleen? Ehkä siksi, että eilen siirsin Reinolta kuvia Stevelle ja törmäsin (kuv.) muun muassa tuohon Rut Brykin näyttelyn kuvaan. Se ei ole pipertelyä, vaikka onkin pientä. Se ei ole pönötystä, ei vaikeatajuista. Se tekee hyvän mielen ja hymyilyttää. Onnistuu tarkoituksessaan kohottamaan katseemme arjesta. 

Jk. Te, jotka asutte vakituisesti (tai epä-) Turun seudulla, käykää ihmeessä katsomassa tuo näyttely. Taidemuseossa nähtävänä toukokuun Kukanpäivään asti. Tavalliseen museopääsymaksuun on laitettu euron lisämaksu, mutta se kyllä kannattaa maksaa... 

Vastaanottokomitean puolesta

Tämä kuva on eräänlainen ottamus, vaikka en sitä siihen kategoriaan nyt laittanutkaan. Kävelin eilen vähän pitemmän kaavan kautta rautatieasemalle ja yllätyin tuosta kyltistä, joka on ehkä ollut siinä jo pitemmän aikaa, mutta jonka mielestäni bongasin nyt vasta. Junakulkemiseni on ollut sen verran vähäistä nykyään, etten juurikaan ole noilla seuduilla liikkunut muuta kuin vastaanottokomitealuonteisesti ja silloinkaan en aina ole ehtinyt tulla ihan asemalle asti.

Joka tapauksessa kyltti yllätti. Kotona siirsin kuvan Reinolta Stevelle ja Steveltä Leunolle (läppäri), jolla sitten vähän leikittelin väreillä. Muutin kuvan osittain mustavalkoiseksi ja ainoa väri oli sitten kyltissä. Keinotekoista, mutta hauskaa puuhaa.

Satunnaisen kiltti

Tänään on teemapäivä, jota aion viettää. Kyseessä kun on Satunnaisten kilttien tekojen päivä. Satunnainenhän määritellään sanoilla sattumalta esiintyvä tai tapahtuva, sattumanvarainen, tilapäinen, ajoittainen. Siinäpä se! Liikaa ei voi etukäteen suunnitella, sillä silloin häviää koko jutusta se ajoittaisuus. Kerron kaiken uhalla kuitenkin, että aion tänä iltana kävellä vastaan rautatieasemalle elämäni miestä ja täysin tietoisesti. Se on mielestäni kiltti teko ja liikunta samassa paketissa. 

Yksin kotona, jatko-osien jatko-osa numero?

Olen ollut keskiviikosta asti yksin kotona. Laatuaikaa, sanoisivat naistenlehdet. Jes, sanoisivat nuortenlehdet. Minä en sano muuta kuin sen, että täältä ei nyt saisi materiaalia ainakaan mihinkään ruokalehtiin. Kalapuikkoja, munakasta, leipää, viinirypäleitä, kahvia - siinäpä parin päivän kattaukset. Ehkä tänään kuitenkin ryhdistäydyn. Olenhan kuitenkin yrittänyt luoda itsestäni kuvaa ihmisenä, joka on kiinnostunut ruoanlaitosta muutenkin kuin vain pelkän syömisen takia. 

Ja en varmasti hyppää!

Tähän kyllä vedän rajan! Kävely on mielipuuhaani, lumikenkäilykin on ihan jees, mutta mäkeen en lähde! Sitä paitsi kuvitelkaa nyt sitä infernaalista ruuhkaa, mikä johonkin suurmäkeen on luvassa lauantaina...

Toivottavasti ja luultavasti kyse on vain huonosti laaditusta otsikosta. Tulipahan taas kerran todistettua, että otsikon laatiminen on jutun vaikeimpia osia...

Edit: Huh, se olikin neljä vuotta vanha juttu...

Ystävä on kuusi kirjainta ja tuhat tunnetta

Hyvää ystävänpäivää! Ystävyys ei katso eikä tunne ikää, kokoa eikä muutakaan rajoittavaa. Lähetin muutamia ystävänpäiväkortteja matkaan ja kortin saajista nuorin oli kahden ja vanhin yhdeksänkymmenenkuuden.

Paras ystäväni on Mies, joka on jakanut pari asuntolainaa ja muutaman yhteisen sängyn kanssani. Paras ystävä on Mies, joka lähtee kaikenlaisiin hullutuksiin kanssani ja on lähtenyt niihin jo vuosikymmeniä. Kaiken uhallakin kutsun häntä parhaaksi ystäväksi, vaikka tiedän joidenkin olevan eri mieltä ja saavan siitä fyysisiä tai henkisiä näppylöitä.

Jk. Kuvassa pienimmän ystävän ja parhaan ystävän kädet syksyltä -15...

Kalsarikännin julkkarit

Olin eilen julkkareissa. Kuvassa osa asustani, johon kuului vielä jättisuuri ja -mukava trikoopaita. Tapahtumapaikka oli oman kodin oma sohva ja julkaisutilaisuuden seuraaminen tapahtui läppäriä ja tablettia seuraten.

Kirja, joka julkaistiin, oli Miska Rantasen kirja Kalsarikänni. Julkkaritarjottavana oli yksi kalja, sipsejä ja grissineitä ja myöhemmin vielä pullapitkokahvit. Ja miksi sitten tuollaiseen osallistuin - sen vuoksi, että kirjan kuvituksen on tehnyt miniä. (Ja että olen yllytyshullu...) Hyvä, Mari! 

Jonkinlainen maanvaiva

Tänään on Elman nimipäivä. Minulle tulee tuosta nimestä yksi lapsuusmuisto mieleen. -  Keskipellon lähinaapurina oli mm. vaatetusliike, jota piti lapseton pariskunta. Minulla oli tapana käydä heillä hyvin usein kylässä ja ehkä olin jonkinlainen maanvaiva. No, joka tapauksessa mies kertoi kerran, että hänen vaimollaan on kaikkiaan kuusi nimeä. Ihmettelin toki ja sain kuulla: Helvi Sanelma on myös Helvi Elvi Sanelma Anelma Nelma Elma. Uskoin tietysti, mutta muistan ihmetelleeni sitä pitkään ja hartaasti...

Meillä on oikeastaan aika kivaa

Tänään on laskiaissunnuntai ja edessä on laskeutuminen paastoon ja yksinkertaiseen elämään. Sitä ennen on kuitenkin hernekeiton ja laskiaispullan aika. Meillä syödään (kasvis)hernekeittoa useammankin kerran vuodessa ja laskiaispullilla herkuteltiin jo perjantai-iltana. Paastoakaan ei ole aikomus tulevan seitsemän viikon aikana suorittaa. Mäenlasku taitaa myös jäädä välistä, mutta suunnitteilla on lumikenkäilyä. 

Laurilan seinien sisäpuolella usein toisteltu lause on Meillä on oikeastaan aika kivaa. Allekirjoitan sen tänäkin aamuna, kun koti on siisti ja takana hyvät yöunet. 

Lähes Tanhupallo siis itsekin...

En ole seurannut mitenkään aktiivisesti Putousta, mitä nyt muutamia klippejä katsonut. En tiedä hahmoistakaan juuri muita kuin sen vaaleanpunaiseen asuun pukeutuneen Tanhupallon, joka on kyllä aivan ihana. Pulleassa lapsessa ei sinänsä ole mitään huvittavaa (vai oliko minussa?), mutta nokkelaa lasta esittävä hahmo on hauska. 

Voisin ihan hyvin ja mieluusti olla vaikkapa Tanhupallon sisko, kummitäti, mummu - lähes Tanhupallo siis itsekin. Paitsi ei minulla ole tuollaisia vaaleanpunainen paita + valkoiset trikoot + nalletossut -asua eikä sitä tutuhörhelöä. Eikä punaista tukkaa, mutta muuten kyllä on samankaltaisuutta habituksessa...

Tänään opittua: kryosfääri

Piha alkaa olla jo ihan pullollaan lunta. Puiden oksat on triplapaksuja ja pihan korkeus tavallaan lisääntyy koko ajan. Samalla kulkuväylä takapihalla (= postipolku) muistuttaa juoksuhautaa, vaikka en tuollaisesta sotatermistä pidäkään. 

Tätä lumimäärää katsoessa on vaikea vielä kuvitella kevättä ja kesää. Vuosikymmenien kokemuksesta kuitenkin tiedän, että kyllä ne sieltä tulevat ja vauhdilla tulevatkin, kun on The Aika. 

Jk. Ai niin, se kryosfääri on nimitys ympäristöstä, jossa on lunta ja/tai jäätä. Yleensä Antarktiksella ja Grönlannissa. Mututuntumalla myös Laurilassa.

Tässä ja nyt

Nukuin tosi hyvin unilla höystetyn pitkän yön. Eilen oli tietoinen päätös pitää liikunnasta vapaa- ja välipäivä, joten iltaan kuului vain saunomista, PVL-sarjaa pari jaksoa, teetä, jäätelöä ja SkipBo-peliä. Siinä muuten korttipeli, jota olemme pelanneet joulusta asti tosi paljon. Koukuttava peli! Ennen nukahtamista luin vielä kymmenisen sivua Pekka Seppäsen kirjaa Nyman. Erittäin hyvä kirja, taitavasti ja ovelasti kirjoitettu. Suosittelen lukemaan ja tiedoksi, että ensi viikolla tämä minun lainaamani palautuu kirjastoon...

Edessä on kaksi vapaata, yksi virsikirjatyöpäivä ja sitten taas yksi vapaa. Ei valittamista! 

Ottamuksia 18

Eilen kävelylenkiltä (12,5 km) tullessa oli vastassa tämä näky: lumipaljous ja siellä kaiken valkeuden keskellä sininen talo pilkottamassa. Oli pakko ottaa tuplalapaset käsistä, kaivettava Reino vasemmanpuoleisesta takintaskusta ja napattava kuva. Siinä oli Suomi ja suomalaisuus vastassa - valkoinen, sininen, lumi, pakkanen, polku, männyt/petäjät. Oli niin ihmeen hyvä kotiin tulla taas...

Pukudraamaa

Meillä on nyt elokuvat jääneet vähäksi aikaa lapsipuolen asemaan, kun otettiin hyllystä Puhtaat valkeat lakanat katsottavaksi ja siitä ollaan katsottu yksi tai useampi jakso aina silloin tällöin. Sarja on hieno ajankuva ja eräänlainen pukudraama, vaikka ei sillä perinteisellä tavalla. Oikeastaan jopa kahdenlaista pukudraamaa, sillä Raikas Oy tekee miesten pukuja ja sitten naisten pukeutuminen on dramaattista. 

Eilen oli parin jakson ilta ja alku- tai lopputeksteistä huomasin yhden ammattinimikkeen, jonka kirjasin ylös. Oli nimittäin niin hieno ja merkityksellinen. Minäkin haluaisin olla valaiseva kuvaaja. Siksi päivän kuva on tuollainen kuin on. Valo voittaa!

Noin senkin jätti vain...

Hyvää Runebergin päivää ja hyvää meteorologien päivää! Me vietettiin jo etkopäiviä eilen, kun syötiin Runebergin tortut ja sen jälkeen käytiin kymmenen kilometrin pakkaskävelyllä. Lenkille lähtiessä oli pakkasta enää kaksitoista astetta ja hyvillä ja paljoilla vaatteilla varustettuina pärjättiin hyvin. Ainoastaan viimeinen taival Rantatien risteyksestä kotiin (1,4 km) tuntui kylmältä, kun viima jotenkin puski päin naamaa ja erityisesti otsaa ja kulmakarvoja.

Jk. Otsikko on teemapäivän kunniaksi Runebergin Lähteellä -runon loppusäe. Anteeksi vaan, mutta minulle tulee siitä saman tien ajatus senkistä eli lipastosta... Sopinee hyvin, kun tuo kuvan pupupari on joskus ollut senkin päällä istumassa ja nyt majailee katonrajassa...

Kyöstistä oli apua!

Tein tuon kuvan lauseen jo eilen aamulla ja otin siitä kuvan. Käytin kaikki kirjainpalikat, joita oli. Lauseessa ei oikein ole päätä eikä häntää tai ei ainakaan molempia.

Matkan kaksi bussia (Tampereella oli vaihto) olivat sen verran vanhanaikaisia, että latauspistokkeita ei ollut. No, onneksi mukana repussa kulki varavirtalähde ja sillä sain Steven pysymään käyttökunnossa. (Tajusin juuri äsken, että varavirtalähde on nimeämättä ja näillä aamuaivoilla siitä tuli Kyösti.) Tampereen bussi oli lähtiessä sen verran kylmä, että irrallinen lämpöpatterikin olisi ollut tarpeen, mutta ei tullut mieleen sellaista kuljettaa mukana ja tuntia myöhemmin jo lämpenikin ensin tarpeeksi ja sitten enemmän kuin tarpeeksi...

Matka sujui hyvin. Laurilan yö samaten. Nyt on vielä ihan vapaa päivä ja kuulemma pakkasta. 

Osa meni yli hilseen...

Eilen oli taidenäyttelypäivä. Ensin nykytaidetta Aboa Vetus & Ars Novassa. Osa meni yli hilseen, mutta ei onneksi kaikki. On siis hyötyä siitä, että olen ollut yli kolmekymmentäviisi vuotta hyvässä taideopetuksessa perhepiirissä... Toinen kohde oli taidemuseo ja siellä oli keramiikkataiteilija Rut Brykin upeanupeita töitä. Käyn sen varmasti vielä toisen kerran kevään aikana katsomassa, kun näyttely kolahti sen verran lujaa!

Hyötyliikunta-askelia (aerobisia) kertyi päivän aikana 10000 ja vähän päälle. Ei huono! Tälle päivälle on luvassa bussimatkustamista illalla, joten ehkä pienen kävelylenkin käyn tekemässä aamupäivän aikana...

Kahdella eurolla kolme

Eilen kävin kolmella kirpparilla ja kartutin mm. vaatevarastoja ja Turun kodin kirjahyllyjä. Tuumailin pitkään pokkaritarjouksen kanssa, kun kahdella eurolla sai kolme kirjaa. Siis tuumailin, löydänkö yleensäkään sieltä kolme ja mitä ne olisivat. Kirjoja oli paljon, mutta niistä oli aika moni himoshoppaajan alku-ja jatko-osia tms. Kun aikani etsin, löysin sopivat ehdokkaat ja ostin ne.

Keli oli eilen vähintäänkin haastava. Lunta pyrytti heti alkumetreistä lähtien ja väyliä oli tietysti vielä auraamatta. Loppumatkasta sitten lunta ei enää pyryttänyt, vaan sitä tuiskusi. Siinä välillä oli ihan vaan tavallista ja hidastettua lumisadetta. 

Tänään aion mennä katsomaan taidetta. Kävellen, totta kai. Hyötyliikunta otetaan huomioon ja Osmosta lasketaan aerobiset askeleet, ei kaikkia. Ei nyt Osmolla mahdottomia...

Vaihdoin kuukautta Turussa

Eilen olin töissä iltapäiväneljään asti, sitten sain seuraksi Miehen, joka toi minulle evästä ja kun olin syönyt, lähdimme kohti isomman lähikaupungin matkakeskusta. Sitten iltaan kuului neljän ja puolen tunnin bussimatka ja saavuin perille Turkuun.

Suunnitelmia tälle pikkureissulle ei oikeastaan ole. Vähän taidetta, kirpparointia, kävelyä ja oleskelua. Sellaista arkista pikkukoteilua vaan, mutta sehän juuri on parasta! 

Helmikuu alkoi nukkumalla pitkään ja perusteellisesti. Vielä on aamukahvit juomatta...

Jk. Eikö olekin muuten hieno eväsrasia?