Eilen virsikirjatöissä oli loppumusiikiksi toivottu Satumaata. Minähän nyt en ole ronkeli musiikin suhteen, joten oikeastaan kaikki käy. Niin myös Satumaa. Meillä on kotona kuunneltu kyseistä laulua nyt muutaman viikon aikana paljon Matti Johannes Koivun esittämänä ja eiliseenkin sain siitä vivahdetta, kun soitin MJK- tyylisesti. Vähän hitaammin, entistä kaihomielisemmin ja yksinkertaisesti.
Eilisestä tuli liikuntavapaa. Mieluummin pidin lapsenlasta sylissä, leikin ja seurasin leikkiä ja nautin siitä, kun poika jutteli sitä sun tätä, tunnisti kuvakirjasta mm. meritähden ja aakkoskirjaimista myös ruotsalaisen oon ja kaksoisveen. Tällaiset hetket on parhautta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti