Aika aikaansa kutakin

Eilen saatiin helsinkiläiset omat (4 kpl) meille pitkän viikonlopun viettoon. Kuusivuotias Kakkonen aloitti heti mielipuuhansa eli vanhojen legokuvastojen tutkimisen. Pikkusisko, kohta puolitoistavuotias Kolmonen käy ikiliikkujamaisesti läpi mummulan leluvarastoja aina ja aina uudestaan. Laurilassa on nyt riemua, riehakkuutta, rauhaa ja rakkautta tasapuolisesti. Eilen illalla Miniä kysyi kuulumisia ja vastasin, että rauhaa ja rakkautta. Aika aikaansa kutakin!

Törmäsin (kuv.) maalaukseen!

Eilen lähdin päivällä kävelylenkille ja jotenkin oli jo etukäteen sellainen pössis, että voisin kävellä pitkän lenkin. Vaatetta oli sopivasti, kengännauhojen kireys oli hyvä ja sää oli suotuisa. Kuuntelin pari true crime -jaksoa ja yhtä laihdutuspodcastia. Tulomatkalla kesäjäätelökioskirannassa oli ihan pakko pysähtyä sen verran, että kaivoin toppaliivin taskusta kännykän ja räpsäisin kuvan. Tuo maisema oli kuin suoraan jostakin maalauksesta!

Jk. Ehdin kotiin sopivasti ennen hämärää ja ruoalle. Lenkin pituus oli 15,7 kilometriä ja aikaa kului 162 minuuttia.

Millaisia me olemme?

Horoskoopeilla myydään mukeja, kortteja, kirjoja ja vaikka mitä. Joskus neljäkymmentä vuotta sitten meilläkin oli yhdet mukit, mutta ne ovat päätyneet jo ajat sitten kierrätykseen. Nykyään räpsin kuvia ja se riittää. 

Kuva on kolmen vuoden takaa isomman lähikaupungin isosta kaupasta. Tein sen verran siirtotöitä, että sain meidän merkit rinnakkain ja otin räpsyn. Aika osuvia luonteenpiirteitä kummallakin. Tulimerkkejä ollaan - ja sen on huomannut vuosikymmenien varrella…

Onnistunut syysreissu

Eilen aamulla oli lopultakin odotetun syysreissun vuoro. Mies lähti meille kolmelle naiselle ajuriksi ja kohteeseen saapui vielä yksi nainen, joten luvassa oli naisille shoppailua ja syömistä, Miehelle ajankuluttamista, syömistä ja pienimuotoisempaa ostosten tekoa tyyliin kaapelikela. Päivästä muodostui tosi hauska. Joku osti joululahjoja, joku hankki tuikitarpeellista jne. Itse olin aika pienellä budjetilla liikkeellä. Kallein ostokseni oli kuvan mattamusta kukkaruukku. Olen vähän kerrassaan hankkinut yhtenäisempiä, eri värisiä ruukkuja. 

Syötiin hyvin, naurettiin paljon, heitettiin herjoja, vaihdettiin uutisia ja tietoja. On ihanaa huomata, että ns. vanha jengi pysyy edelleen koossa ja nämä yhteistapaamiset lujittavat ystävyyttä.

Taattu puheenaihe

Päästiin taas normaaliaikaan! Talviajaksikin sitä kutsutaan. Mies hoiti eilen aamupäivällä viisareiden siirtämiset ja totesi kelloja olevan Laurilassa aika monta. Yhden oli unohtanut ja kärkkäänä ihmisenä tietysti huomautin siitä tänä aamuna… Vessan pikkukello näytti vielä epänormaalia aikaa, mutta ei sekään enää nyt.

Tämä kellorevohka harmittaa yleensä eniten niitä, joille se on ihan sama eli vapaaherroja ja -rouvia. Tärkeintä tuntuu olevan se, että on joku aihe, mistä narista. Emme narise, lupaan sen.

Jk. Muistuupa mieleeni eräs jo edesmennyt lehtori, jolla oli autossa kuulemma niin vaikea ajanvaihtosysteemi, että hän oli jo luovuttanut. Antoi olla aina normaaliajassa. Rispektit hänelle.

Pikkuoranssien aika

Loppusyksyn ehdottomat piristäjät on olleet tällä viikolla ilahduttavassa tarjouksessa ja olen rahdannut niitä useamman pussin kotiin. Nyt taitaa olla kolmas esillä ja neljäs on jääkaapissa odottamassa estradille pääsyä. Nostin hedelmäkulhon pöydälle, niin tulee vielä paremmin napattua yksi tai useampi.

Olen antanut hedelmille yleisnimen pikkuoranssi, kun ei niistä aina tiedä,  onko kyseessä satsuma, mandariini, klementiini vai mikälie. Pikkuoransseja söin kollikaupalla syksyllä -84, kun odotin Esikoista. Lapsi ei onneksi syntynyt oranssina, mutta ruskettuu helposti!

Kasvisserkkuversio

Leikkeleet on taas tapetilla/framilla/esillä. Niin meilläkin, mutta kasvisserkkuversiona eli seitanleikkeleenä. Elokuun -08 jälkeen possut ja lehmät poistuivat tyystin Laurilan ostoslistoilta, kauppakasseista ja lautasilta. Leivän päälle on laitettu sen jälkeen erilaisia kasvisleikkeleitä, joiden tason kehittymistä on ollut mukava seurata. Nykyään jollakin versiolla voi hämätä lihansyöjääkin… No, leivän päälle on eksynyt myös juustoa, kasviksia, avokadoa, linssilevitteitä, Tartexia jne. Ja ennen kaikkea itsetehtyä seitania, joka on niin hyvää, että syödessä tulee kismetmäinen olo…

Tällä reseptillä meillä tätä herkkua tehdään:

Seitanpaisti

4 dl gluteenijauhoja

1 dl gram-eli kikhernejauhoja

1 dl soijajauhoja

1 rkl kasvisliemijauhetta

0,5 tl suolaa

1 tl garam masalaa

1 tl savupaprikajauhetta

0,5 tl jauhettua inkivääriä

1 tl valkosipulijauhetta

0,5 dl soijakastiketta

0,5 dl kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä

2,5 dl vettä

Marinadi:

2 rkl kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä

1 rkl soijakastiketta

1 rkl tomaattipyreetä

1 rkl (omena)viinietikkaa

0,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään hyvin. 

Sekoita soijakastike ja öljy veteen ja lisää jauhoihin.

Sekota tasaiseksi ja vaivaa muutama minuutti.

Muotoile massa paistiksi.

Sekoita marinadin ainekset keskenään.

Laita paisti marinadiin ja jätä maustumaan kylmään

vähintään muutamaksi tunniksi, mutta mieluiten yön yli.

Kääntele paistia muutaman kerran marinoinnin aikana.

Kääri paisti folioon ja paista 175-asteisessa uunissa noin tunti 

(meillä paistetaan melkein puolitoista tuntia)

uunin keskitasolla.

Anna paistin jäähtyä hetki ennen tarjoilua,

parhaimmillaan se on seuraavana päivänä tarjottuna ja kylmänä

Jk. Resepti on Inna Somersalon kirjasta.