Ruusupäiviä

Ruusut nivovat hyvin eilisen ja tänäisen. Eilen olin virsikirjatöissä kahdessa siunaustilaisuudessa ja kummankin kukkakoodi oli ruusu ja suurin osa kukista oli valkoisia. Tänään sitten on ylioppilaiden päivä ja meilläkin on kutsu kaksiin juhliin. Onnea kaikille valmistuville, koulunsa päättäville ja kesälomansa aloitteleville. 

 

Keltainen on nyt pop!

Tässä keväässä ja kevätkesässä on ollut ainakin yksi yhteinen ihmettelemisen aihe: voikukat. Joka paikassa törmää (kuv.) kukkiviin keltamykeröalueisiin. Ennen tätä aamua en tiennyt, että voikukka kuuluu heimoltaan asterikasveihin ja että se lisääntyy apomiktisesti eli ilman hedelmöitystä. Nyt tiedän.

Leikkimistä ja muistelua

Eilen illalla haettiin isomman lähikaupungin matkakeskuksesta meille viikonloppukylään Esikoinen ja Kakkonen. Toinen heistä oli saanut uuden komean Minecraft -repun ja tarkoituksena oli minecraftailla täällä mummulassa Klaanin vanhimman kanssa. Ja leikkiä legoilla, jotka on Kolmosen vuoksi pistetty omassa kotona joksikin aikaa varastoon.

Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäneljä vuotta siitä, kun muuttoauto toi tavaramme Laurilaan ja asetuimme taloksi. Esikoinen oli silloin kuusivuotias eli niin kuin Kakkonen nyt ja Kuopus oli pari vuotta nuorempi. Mihin se aika oikein on karannut?

Liikkujan kennelistä huomenta!

Tammikuussa meille muutti Hilppa, joka sujahti kätevästi paksumman ulkoilutakin taskuun ja antoi hyvän (teko)syyn lenkkeillä päivittäin. Sitten tuli kevät ja ohuemmat & pienitaskuiset takit. Hilppa toki mahtui vielä mukaan, mutta koko ajan yritin etsiskellä sille kesäseuraajaa. Kiertelin kirppareiden leluosastoja ja mikään koira ei oikein ihastuttanut. No, toissapäivänä Laurilassa sitten pengoin leluvarastoa ja löysin sopivan pienen ja sympaattisen otuksen. Nyt minulla on kesäkoira nimeltään Vilma! Ei vie verkkatakin taskussa paljoakaan tilaa ja on säyseä ja sisäsiisti. Hilppa saa olla vuorotteluvapaalla loppusyksyyn asti ja palaa sitten taas kehiin/poluille/kävelyteille.

 

Monenlaista kukkaa!

Olin reilun viikon Kotosessa. Alussa ja lopussa kahdestaan, mutta sunnuntaista lauantaihin ihan yksikseni ja nautin kevätkesän vehreydestä, kukista, kirjoista (luin neljä) ja kävelystä. Nukuin hyviä yöunia ja parit pikkupäikkärit. Toiset niistä nojatuolissa telkkaria katsellen… Nuorempana ihmettelin, kun isä-Erkillä oli taito ottaa nojatuoliunet, mutta nyt en enää ihmettele. Päätin alkaa kutsua niitä Erkkiuniksi erotuksena tavallisiin päikkäreihin, jolloin torkutaan sohvalla/sängyssä.

Eilen paluumatkalla pysähdyttiin Kuopukselassa kahvilla. Vikke Väkkärällä alkaa olla kolmas koululuokka enää paria päivää vaille suoritettuna. Niin se aika vilistää!

Miten kävi takaraivotavoitteelle?

Viime maanantaina laitoin itselleni takaraivotavoitteen. Selkokielellä se tarkoitti, että kävelisin viikon aikana niin paljon, että vuoden kokonaismäärä olisi sunnuntai-iltana 1500 kilometriä. Numeraalisesti se tarkoitti reilua satasta. No, sitten oinasluonteeni, suotuisat tähtienasennot, hyvät kävelykelit ja -maastot kohtasivat. Kävelin kahdesta kolmeen lenkkiä päivässä. Ja eilen illalla räknäsin tuloksen ja viivan alla on nyt 1528,2 kilometriä. Saavutin reilusti tavoitteeni! Sille voi joko laulaa kolminkertaisen aamenen tai juoda hyvät päiväkahvit. Tai tehdä molemmat.

Nautin!

Tähän sunnuntaiaamuun kuului hieman enemmän kahvia kuin tavisaamuina. Lisäksi leipää, juustoa, kurkkua, jogurttia, mysliä ja kananmuna. Tuo kahvimuki on melkein lempimukini, kun se on riittävän suuri, se on tavallaan nimikkotuote (Rakastu arkeen.) ja tuo kulloisenkin juoman yläpuoliteksti muistuttaa lempeästi hyvin tärkeästä asiasta. Tottavie olen kyllä nauttinutkin tästä ns. lomaviikosta. Ihan täpöllä!