Satavuotias joka rakasti huumoria ja johti torvisoittokuntaa

Isä-Erkin syntymästä tulee tänään kuluneeksi kunnioitettavat sata vuotta. Meillä on klaanin piirissä tapana käyttää ilmaisua hyvät päiväkahvit, joten tänään kukin tahoillamme juo varmasti sellaiset isän/appiukon/ukin/isoukin kunniaksi. Ja ne muistelevat, jotka ehtivät tutustua tuohon hienoon mieheen.

Minä olin aina isän tyttö. Olen ehkä perinyt hitusen isän huumorista, musikaalisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja kävelystä. Ja paljon kirjoja…

Jk. Isän koordinaatit: 31.1.1925-26.10.1998.

Viisaus ja totuus

Olen monesti todennut, että totuus löytyy kaurapuuron lisäksi myös jääkaappimagneeteista ja totean sen taas. Tuijottelin nimittäin tänä aamuna tuota magneettia ja tajusin, että sen viisaus on vastaus aina kulloisenkin katsojan korvienvälin sanattomaan kysymykseen. Toimii siis joka tilanteessa, jos niin kokee ja haluaa uskoa. 

 

Kaikenlaista pikkuvihreätä

Eilen lenkiltä kotiin tullessa skippasin sillä kerta postipolun ja kävelinkin tien kautta. Ja yllätyin, kun etumetsässä oli lunta niin vähän! Marjanvarpuja ja muuta pikkuvihreätä törrötti puiden juurilla vaikka hurumykke. Perin omituiseen talveen kuuluu siis kaikenlaista eriskummallista. Tai ehkä en ole vaan ennen huomannut,, kun yleensä aina oikaistaan postipoluitse…

Värejä ja kuvioita

Astiat on yksi heikkouteni. Vanhat ja uudet. Nuo kolme neljän kulhon tornin yksilöt on sellaisia, joita olen ostanut aina yksi kerrallaan eli uusien kuviomallien ilmestyessä markkinoille. Tusina on sopiva määrä, joten enää en niitä havittele lisää. Suorakaidelautasia voisin muutaman hankkia, jos satun löytämään outletista joskus. Arabian purkeista olen yhdet antanut lapsille ennakkoperintönä, mutta omaan käyttönkin on - ja Kotosessa vielä kaksi lisää. - Värit ja kuviot on usein Laurilan kattauksen juju. Yllätyksellisyys on muutenkin se ilmiö, josta pidän. Ei, vaan jota rakastan!

 

Perhosvettä

Viikonloppuna uudistimme keittiön pöytäkattausta sen verran, että vettä tarjoamaan pääsi perhoskannu. Muutos oli pieni, mutta tervetullut. Tällä mennään nyt vähän aikaa eli muutama kymmenen litraa ainakin. Ehkä jopa hehtolitran verran! 

Lenkkinäkymä 2

Eilen kävelylenkkini kulki kahden kirkon pihan läpi ja oli pituudeltaan 11,5 kilometriä. Nautin siitä, kun jalkojen alla ollut jää oli sulanut kulkukelpoiseksi! Pysähdyin parin räpsyn ajaksi. Tänään menen taas virsikirjatöihin, joten oleilen tuon ns. keltaisen kirkon sisäpuolella laulaen ja soittaen. 

Oma huone

Tänään on Oman huoneen päivä. Nappasin kuvan eilen illalla spinningrupeaman jälkeen. Oman huoneeni ikkunalaudalla olla nököttävät ihan muina pupuina Danni ja Smørre (nimet keksittyjä).

Sain oman huoneen, kun Esikoinen muutti kotoa pois. Aluksi huone toimi vierashuoneena, mutta sitten kaappasin sen itselleni. Vanhan lipaston ääressä on hyvä kirjoitella milloin mitäkin, sohvalla on oivallista istua lueskelemassa kirjoja ja spinningpyörän selässä vietän paljon aikaa. Eli oma huone on tärkeä ja tarpeellinen, sanoisinpa melkein tuiki-. 

Virginia Woolf on sanonut: ”Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa.” No, rahaa on kohtalaisesti ja on tämä huone, joten näillä mennään!