Elokuun viimeistä viedään!

Elokuu alkaa olla yhtä päivää vaille taputeltu. Tänään on vielä aikaa kasvattaa listoja lukemisen ja kävelemisen suhteen, yön jälkeen taas lähdetään nollasta ja syyskuusta.

Eilen kävelin muun muassa kuvan maisemassa. Ei hullumman näköistä! Ehkä eksyn tuolle Hiljaisuuden polulle toistekin.

Viimeinen johtolanka kesti 137,7 km

Kävellessä yleensä kuuntelen. Nyt viime lenkkejä on vauhdittanut Areenasta löytynyt Viimeinen johtolanka. Siinä on taidokkaasti tehdyt viisi kautta mysteereiksi jääneitä kotimaisia henkirikoksia. Eilen sain nuo podcastit loppuun ja äsken laskin kuuntelukilometrit. Niitä kertyi 137,7 eli keskimäärin 27,5 per rikos. Seuraavaksi on sitten etsittävä uusia podcasteja tai äänikirjoja. 

Käytetty ja sisäsiisti

On niitä juttuja, joista riittää vain kuva. Sitten on niitä, jotka ostetaan omiksi. Kuvassa on ostettu ja Kotosessa oleva. Kesäkuun alkupäivinä satuin bongaamaan tämän Terraviivan laatan jollakin kirpparilla. Minua ilahdutti ja puhutteli tuo teksti, sillä eläkepäivien alkamiseen oli vain pari kuukautta. Sehän olisi kuin oven avaamista. Ja nyt voin muutaman viikon kokemuksen jälkeen sanoa, että on. On!

Ennestään Kotosen ikkunalaudalla on laatta, jossa on teksti Muista unelmoida. Se on yhdeltä autotallikirpparilta peräisin. Olen pähkäillyt, että ehkä noiden tekstilaattojen agenda on löytyä meille käytettyinä ja sisäsiisteinä. 

Aurinkoa maanantaihin!

Nukuin pitkään ja hyvin. Näin osapuilleen tsiljoona unta. Sisäinen akkuni on ladattu täyteen aloittamaan elokuun viimeistä viikkoa. Tälle päivälle on lupailtu kovaa sadetta, joten heti aamupalan jälkeen lähden tekemään päivän kävelylenkin. Sen suunnasta ei ole vielä tässä yöpaitavaiheessa mitään tietoa. Keston määrittelee oma olo ja sää. 

Aurinkoa tähän maanantaihin! Kukalla, jos ei muuten! 

Ennätyspäivä!

Eilen oli taas kaikki kohdallaan - kengännauhat, biorytmi ja sää. Aamupäivällä tein ensimmäisen lenkin, joka oli pituudeltaan 12,2 km. Lounaan jälkeen oli vuorossa 12,6 km. Illalla vielä kävelin 10,8 km. Ynnättyinä ja räknättyinä noista tulee yhteensä 35,6 km ja se on uusi päivämatkaennätys. Edellinen ennätys oli kesäkuulta ja se oli 33,2 km. Kävelin kolmeen eri suuntaan ja kuuntelin samalla Viimeinen johtolanka -podcastia. Aikaa kului kaiken kaikkiaan kuusi tuntia ja neljä minuuttia.

Illalla yhdeksän jälkeen sytytettiin Kettulan eteen tulet ja paljon lyhtyjä. Istuttiin siinä terassilla vähän vaille yhteentoista ja välillä vaan haettiin Laurilasta sipsuja ja lisävaatetta. Oli hyvä olla ja tuijottaa tuleen. 

 

Ymmärsinkö väärin?

Myönnän, että haluan käsittää sanoja ja termejä ihan tahallani väärin. En voi sille mitään. Tai varmasti voisin, mutta haluan leikkiä sanoilla. Keskiviikkoillan lenkillä Koroisilla tuli tuollainen kyltti vastaan. Ihan asiallinen, myönnän. Haluan vain ymmärtää sen niin, että palokuntalaiset tulevat kiltisti rivissä tuohon porukalla syömään ruokatunnilla. 

Käytiin Kotosessa

Maanantaina pakattiin autoon Kuopuksen Mäntän näyttelyn tavaroita ja omat laukut ja suunnattiin ensin Noksulle. Siellä vietiin tavarat työhuoneelle ja juotiin kahvit. Penkolan (Nanson outlet-myymälä) käynnin jälkeen jatkettiin matkaa Turkuun ja Kotoseen. 

Kotosesta käytiin kävelyillä, kirppareilla, taidenäyttelyissä. Siellä syötiin ja nukuttiin hyvin. Tiistai-illan lenkillä meidät yllätti sellainen sade, jota ei olla kyllä nähty juuri naismuistiin eikä mies-. Jatkoimme kävelyä, kun kerran olimme jo litimärkiä. Lenkkareita kuivattiin sitten Kotosen eteisen lattialla vanhalla sanomalehtipaperitekniikalla ja kuivasivathan ne lopulta. Vaatteita roikkui kuivamassa siellä ja täällä. Vähän jopa nauratti.

Kukkia käytiin poimimassa kahteen maljakkoon. Eilisaamuna hain vielä kolme isoa auringonkukkaa ja hyvin ne selvisivät kolmensadan kilometrin automatkasta Laurilaan. Eli eilisiltana ajoimme sinisen talon pihaan ja olimme tyytyväisiä pieneen lomaseemme.