Elämysilta elokuvissa

Elokuvat on meidän juttu. Kotikunnassa nähdään syksystä kevääseen useita elokuvia Kino Metson ansiosta ja omissa hyllyissä on sadoittain elokuvia. Finnkinoa käytetään harvoin, mutta aina joskus. Se aina joskus oli viimeksi eilen. Käytin viimeisen joululahjalipuista meille jääneen jakojäämän ja kävelin iltakahdeksan näytökseen katsomaan elokuvan Kahdeksan vuorta. 

Elokuva huikaisi tarinallaan,  ystävyydellä, upeilla maisemilla ja valintojen merkityksellä. Tykkäsin tosi paljon. 

Elokuvan jälkeen kävelin Kotoseen ja vaikka kello oli jo kymmenen yli yksitoista, keitin vielä kannullisen teetä ja mietin näkemääni teen ja kahden juustovoileivän parissa. 

Basilikaa mä metsästän!

Lomiin ja lomasiin Kotosessa kuuluu ehdottomasti basilika. Siitä napsitaan tomaatin kaveriksi ja juustovoileivän koristeeksi ja se on kuin paraskin ruukkukasvi ikkunalla. Olen aika kriittinen basilikassa sekä hinnan että laadun suhteen. Se on ehdottomasti minun lempiyrttini. 

Muuttopäivän vuosipäivä

On olemassa merkkipäiviä, juhlapäiviä ja vuosipäiviä. Tänään on vuosi- ja juhlapäivän vuoro. Tasan kolmekymmentäkaksi vuotta sitten pakkasimme sen-suurimman-mahdollisen-muuttoauton kukkuroilleen ja muutimme Laurilaan. Ja jos tarkkoja ollaan, oli etukäteen jo viety pikkuautolasteittain viherkasveja ja kirjoja…

Laurilassa lapset ovat kasvaneet, piha muuttunut, talonväri vaihtunut ja vanhemmat harmaantuneet. On syytä juhlia! 

Helluntaiterveiset kieloilla!

Hyvää helluntaita! Uskollinen läpivuodenheilani sattuu nyt olemaan kolmensadan kilometrin päässä, mutta monenmonta helluntaita ollaan vietetty kaksin. Olen Kotosessa lomasella ja aloitin jo kukkienkeräilyn tälle vuodelle. Vaaseissa on ollut syreeninoksia ja omppupuun oksa. Nyt on vuohenputkia ja kieloja.  Täällä on jo ihan kesä.

Kaikkea ei tarvitse ostaa

Kirpputorikäyttäytymiseni on muuttunut ihan radikaalisti. Ennen muinoin koriin tai kärryyn lenteli kaikkea mahdollista, kun se oli edullista. Nykyään olen niin kriittinen, että saatan käydä saman päivän aikana neljällä eri kirpparilla ja yhteissaaliina on yksi kirja tai jokumuuyksivain. Ostamisen sijaan mieluummin otan kuvia. Niin toissapäivänäkin. Kuva riitti ja sekin oli ihan täsmätarkoituksessa räpsäisty blogia ja sinua varten.  Ole hyvä! 

Sänky-Kassinen

Opin lukemaan nelivuotiaana eli olen siis lukenut jo kuusikymmentä vuotta. Luen illalla ennen nukahtamista (ja joskus jatkan myös yöllä, kun uni häipyy kesken kaiken) ja päivisinkin tulee tartuttua kirjaan, jos se alkaa huhuilla sohvannurkkailemaan, 

Eilen löysin kirpparilta eurolla tuollaisen kassisen. Totta se on - kirjan rakastajat eivät mene koskaan yksin sänkyyn! 

Kärsitkö haavoittuvuuskrapulasta?

Kerään yhä uskollisen Oton piironginlaatikkoon (lue: tabletin muistiinpanoihin) sanoja, lauseita ja sattumuksia. Äsken hyvien yöunien jälkeen löysin sieltä ilmaisun haavoittuvuuskrapula. Se on sitä, kun innostuu kertomaan liiaksi omia asioitaan ja jälkeenpäin sitten harmittaa ja kaduttaa. Myönnän kokeneeni paristi. Vanhemmiten ehkä on tullut varovaisemmaksi oman elämänsä ja kuulijoidensa suhteen.