Rakastan arkea - astioilla ja ilman

Viime toukokuussa kävin pihakirppiskierroksella Kotosen maisemissa ja löysin muun muassa kaksi tällaista pientä lautasta. Samantekstinen muki on jo pitkään ollut Kotosen kaapissa ja se löytyi aikanaan joltakin kirppikseltä eurolla. Nyt lautaset maksoivat yhteensä euron. Arki on siis näennäishalpaa! Jokainen meistä tietää, että arki on oikeasti nykyään reaalikallista... Kaikesta hinnannoususta huolimatta olen ollut rakastunut siihen jo pitkän aikaa ja nauttinut hetkistä. Ei siis ihme, että haluan olla arkeilija…

Pakkasaamua!

Kun ikkunasta katsoo ulos, on maisema huikaisevan kirkas ja kaunis - ja kylmä. Viime yönä meillä oli pakkasmittari saavuttanut melkein kaksikymmentä astetta. Onneksi ei ole pakollisia aamumenoja, vaan voidaan lämmitellä taloa kaikessa rauhassa. Kaunein sana tällaisina pakkasaamuina on mielestäni itseoikeutetusti koivuhalko. 

Vähänjorepsahtaneita

Eilen luin Kodin kuvalehteä. Kiinnitin huomiota yhden lehtijutun kuvaan, jossa oli sohvapöydällä tulppaaneja. Luulenpa, että isohko kimppu oli juuri ennen haastattelun aloittamista haettu kukkakaupasta ja aseteltu huolettoman kotoisesti maljakkoon. Sanoin Miehelle, että koskaan tällaisissa jutuissa ei sohvapöydän kukat ole vähänjorepsahtaneita tai vähänsinnepäin. Saman tien kävin nappaamassa kuvan meidän sohvapöydästä ja sen kukkakimpusta. Siinä on todistusaineistoa! !

Jk. Samassa tulvahti mieleen muisto neljänkymmenen vuoden takaa… Kun meidät vihittiin, oli alttaripöydällä edellisen sunnuntain tulppaanit. Ihan hyvin pärjättiin niillä! Ei tullut edes mieleen hankkia sinne kukkia…

Jahkailukevättalvihan se tämä!

Nämä ovat niitä aikoja, jolloin säästä ei kannattaisi puhua/kirjoittaa ollenkaan. Vannoutuneet kevätihmiset voivat ehkä hyökätä kimppuun, jos uskallat mainita, ettei kyseessä ole takatalvi vaan ihan normaali suomalainen jahkailukevättalvi. Silläkin uhalla mainitsen ja kirjoitan. 

Onhan tämä lumentulo vähän koomista, kun sitä pysähtyy miettimään. Aamulla ensimmäinen kommentti säleverhojen aukaisemisen jälkeen liittyy lumeen ja sen kertymiseen. Illalla tai iltayöstä lumiaura kolisee ja vilkkuu lähitiellä. 

 

Tänäänkin on juhlapäivä!

Merkkipäiväryppään kolmas päivä on menossa ja tänään mummuutemme ja vaariutemme saavuttaa kahdeksan vuoden virstanpylvään ihan virallisesti. Ykkönen, tuo rakas vikkeväkkärä ja kekseliäs kiharapää, tuo pitkänhuiskea ekaluokkalainen ja klaanimme tietopankki, onnea sinulle tsiljoonasti! Ensi viikonloppuna sitten juhlitaan porukalla kotikonnuillasi. 

 

Mitä tapahtuikaan 26.3.1983?

Neljäkymmentä vuotta sitten oli lauantai. Iltapäivällä klo 15 kävelimme Hankasalmen kirkon käytävää musiikin myötä ja lähimpien läsnäollessa. Kun toimitus oli ohi ja astuimme kirkosta ulos, oli vastassa räntäsade. Vesisateen sanotaan tietävän vihkimispäivänä onnea, joten räntä tiesi/tietää sitä varmaan tuplaten… 

Neljäkymmentä vuotta on oikeastaan vain hupsahdus. Ei lipsahdus, vaan hup-. Onnellinensellainen vielä kaiken lisäksi.

Jk. Tuon taulun tein vuonna -97. Se on ajankohtainen just nyt.

Kahdeksan vuotta jo arkeilua!

Tänään tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä, kun hyppäsin Omapäisen arkeilijan nastakenkiin. Sen jälkeen on paljon vettä virrannut Aurajoessa ja muualla. Olen nauttinut ja nautin edelleen kirjoittamisesta. Se kuuluu aamuun yhtä lailla kuin aamukahvi ja -pala. Aloittaessani koko bloggaamispolkuni kohta neljätoista vuotta sitten, päätin kirjoittaa usein ja lyhyesti. Se päätös on pitänyt.