Maisema vaihtui, kukat pysyvät

Eilen oli matkapäivä kotosesta kotiin. Kolmensadan kilometrin automatka sujui hyvin yhdellä kunnon pysähdyksellä. Täällä oli piha vehreämpi kuin loman alussa ja kodissa enemmän tilaa kuin kotosessa. Tosin siellä on saatu onnistuneesti mahdutettua kahteenkymmeneenyhdeksään neliöön aula, halli, työhuone, kirjasto, makuuhuone, ruokasali, olohuone, keittiö ja spa-osasto. Aika kompaktia ja toimivaa! 

Nukuimme viime yön kuin possut. Aamuseitsemältä lähdimme kävelylenkille ja matkaa kertyi puolta kilometriä vaille kymmenen. Aamu-uinnin jälkeen kahvi maistui - ja maistuu. Kirjoittelen nimittäin tätä postausta samalla, kun juon sitä kahvia…

Hajatuksia 17

Poden varmaankin sanasieppausoireyhtymää (itsediagnosoitu), kun sanoja tuntuu kulkevan näkö- ja kuulovirrassa sen verran tiheästi, että niihin on pakko tarttua. Loman alkupäivinä kävin syömässä Suomen suurimman pikaruokaketjun paikassa. Ruokaa odotellessani huomasin tilausautomaatin, jota joku toinen asiakas käytti. No, silmien verkkokalvolle räpsähti sana, jota en tuossa taivutusmuodossa ole ennen nähnyt. Ymmärrän kyllä, että jos tuotteen nimi on pehmyt, on sitä haasteellista taivuttaa. Joojoo, mutta on pakko myöntää, että pehmytit näytti pysäyttävältä. No, voisihan sen taivuttaa myös muodossa pehmyet… 

Erilainen päivä

Eilen oli liikuntavapaapäivä. Kulkemisesta (kaupungille ja takaisin) vastasi Turun seudun joukkoliikenne. Ruokailusta puolestaan huolehtivat Raxin emännät. Lomaskumpan join kirjastokahvilan terassilla, lehtiä luin kirjastossa ja iltaviideltä istuin jonkin aikaa Turun Soitannollisen Kerhon isännöimässä yhteislaulutilaisuudessa samaisen kirjaston sisäpihalla. Keski-ikä laulajistossa oli sen verran korkea, että tunsin itseni ihan kakaraksi…

Jk. Vanhasta tottumuksesta askelmittari kulki takataskussa ja oli kerännyt itseensä 0,9 kilometrin edestä aerobisia askeleita. Eilen oli siis melkein-liikuntavapaapäivä, jos halutaan olla tarkkoja.

Viime viikon teema

Viime viikon teemaksi tuli kyltin teksti… Yleensähän teema ja tavoite asetetaan ensin, mutta omapäisenä määrittelen teeman jälkeenpäin. Lämpö helli sen verran paljon, että tein päivittäin useamman kävelylenkin (yleensä kaksi) ja juomavyö kulki mukana tai sitten reppu, jonka sivutaskussa oli juomapullo.

Eilen illalla ynnäsin viikon liikunnat yhteen ja huomasin parantaneeni edellistä viikkoennätystäni neljällä tunnilla ja yhdellä minuutilla. Uusi ennätys (joka luultavasti pysyykin nyt sitten pitkään) on kaksikymmentäkaksi tuntia ja seitsemän minuuttia. Kävelyä kertyi 126,8 kilometriä. 

Tälle viikolle tulee matkantekoa ja lomailua/palautumista kotimaisemissa. Ja tärkeä pointti: tänään ajattelin mennä kaupungille BUSSILLA! 

Valitsisin arjen, jos voisin!

Olen ollut arkeilija jo kauan ennen kuin minusta tuli se tänne blogimaailmaan. Jos voisin valita, valitsisin arjen ihan vaan parilla juhlakuorrutuksella. Arki sopii jotenkin paremmin minun pirtaani ja pakkaani. Ja mukiin. 

Eilen kävelin vähän pitemmän kaavan kautta iltapäivällä kauppakeskukseen. Ostin sieltä piknikeväät ja kävelin vielä pitemmän kaavan kautta puistoon päivälliselle. Istuin puun alla ja nautin ruoasta ja kiireettömyydestä. Sitten keräsin roskat pussiin, vein sen roskikseen ja kävelin kohti kotosta. Matkaa kertyi tuosta kaikkiaan vähän yli yhdeksän kilometriä. 

Suuntavaisto toimi sittenkin!

Eilen tein pienimuotoisen juhannussiivouksen eli pyyhin tasoja, imuroin, vein roskat (muovit, metallit, pahvit, bion ja tavikset), laitoin pöydälle uuden liinan ja aamupäivällä hakemani kimpun ja juhannusruusun oksan. Sitten juhannus oli valmis. Ja herttainen.

Illalla lähdin vielä pienelle lenkille. Kävelin ensin ihan tuttua reittiä, mutta täytyyhän sitä juhannusaattona olla sen verran seikkailumieltä, että etsii uusia teitä ja katuja… Onnettomasta suuntavaistostani huolimatta hahmotin koko ajan (ihan luomusti) etenemiseni ja päädyin kuin päädyinkin siihen paikkaan, johon aion eli Tengströminkadun ja Vanhan Tampereentien risteykseen. Siitä eteenpäin oli taas selvää kuin pläkki. Ja kotonen odotti jo muutaman kilometrin päässä…

Jk. Punaisen ruusun taitoin ennen ko. risteystä villiintyneestä ruusupehkosta tien vieressä. En siis kenenkään pihasta. 

Mittumaaria, ystävät!

 

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Hyvää juhannusta! Vietän sitä Turussa ja juhannusheila on kolmensadan kilometrin päässä. Viestit kulkevat koko ajan…