Tätä kaikkea kutsutaan elämäksi

Tosi hyvä viikonloppu taas takana. Elokuvia, lukemista, lenkkeilyä, hyvää ruokaa ja juomaa, saunomista, hitaita aamuja ja pitkiä iltoja. Vuosi vuodelta/vuosikymmen vuosikymmeneltä olen entistä tyytyväisempi siitä, että on arkista ja tavallista. Ja aina välillä on niitä hurlumheipäiviä, jolloin sattuu ja tapahtuu. Tätä kaikkea yhdessä kutsutaan elämäksi. Ei hassumpaa! 

Onko nyt jo aamu?

Pitkän avioliiton aikana samat lauseet toistuvat. Usein ei tarvita edes lauseita. Yksi uusi lause on nyt kuitenkin ujuttautunut aamuihimme. Minä taisin lanseerata sen. Aamuisin meillä herätään luomusti eli ilman herätyskelloa. Molemmilla on kyllä yöpöydillä omat herätyskellot, jotka aktivoituvat hipaisusta ja/tai tönäisystä, mutta jos nukkuu vasemmalla kyljellä, ei aina laiskanpulskeana jaksa kääntyä katsomaan näyttöä. Siispä kysymyslause on: Onko nyt jo aamu? Käytän sitä aika monena aamuna, jos huomaan toisen olevan jo hereillä. Ja saan kyllä vastauksenkin.

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Se vaan on omalta pihalta ja elokuun puolivälistä.

Servettikin sen tiesi!

Eilen oli kaupunkipäivä. Aikaa ja rahaa kului. Pikaruokapaikassa käytiin ensin lounaalla ja sitten myöhemmin herkuteltiin vielä omenapiirakkakahveilla. Kahvipaikan servetistä nappasin kuvan, kun teksti oli osuva.

Illalla ehdittiin lenkille, saunaan ja elokuvan pariin. Beck pitää edelleen pintansa. Javisst! 

Liputan parisuhteen ja liittojen puolesta

Kirpparilta tekee kaikenlaisia löytöjä. Jotkut ovat tarpeellisia, jotkut vaan huvittavia. Tämä keramiikkapullo kuuluu jälkimmäisiin. Ei maksanut kuin puoli euroa ja löytyy nyt meiltä keittiön ikkunalta.

Ilmeisesti syksyllä -82 me onnistuimme hankkimaan extrahypersuperliimaa, jolla liimauduimme toisiimme. Hyvin on kestänyt! Liputan parisuhteen ja liittojen (iillisten ja iittömien) puolesta. Tärkeintä on rakkaus! 

Hyvä preesens

Törmäsin (kuv.) jossakin lauseeseen, jonka tallensin Oton virtuaaliseen piironginlaatikkoon. Tänään oli sen aika tulla esille. Sulla on niin hyvä preesens. Siihen kait meillä kaikilla on pyrkimys, että olisimme läsnä. Töissä se onnistuu joskus paremmin, joskus ei. 

En ole ikupäivänä kuullut lausetta Sulla on niin hyvä imperfekti. Ehkä sen kuulee joskus jälkipolvet joko muodossa Sillä oli niin hyvä imperfekti tai Sillä oli niin hyvä preesens. Mieluummin tuo jälkimmäinen, jos saisin toivoa.

Tarpeellinen vempele

Mitenkähän sitä tultiinkaan toimeen ilman kierroslaskuria... Kuopion reissulla ostimme tuollaisen ja se on ollut jo monta kertaa käytössä. Olen laskenut sillä kävelykierroksia silloin, kun olen kävellyt yhtäjasamaa eli tuota pikkutietä edestakaisin. Kierrosten laskeminen on ollut tietysti vain ylimääräistä hupia, sillä takataskussa on ollut joka kerta askelmittari. 

Eilen mittari pääsi ihan kunnolla töihin, kun katsottiin elokuvaa Viimeinen vieras. Ensin luulimme, että ei olla nähty sitä koskaan, mutta jo alkumetreillä Mies sanoi, että tässähän toistuu se yksi sana monta kertaa. Minä hain mittarin ja toimin laskurinkäyttäjänä. Lopputulos näkyy kuvassa! Komisario Puosua esittänyt Hugo Hytönen käytti sanaa tapernaakkeli kaikkiaan kuusitoista kertaa. Tarpeellinen vempele, vai mitä? 

Muistin salasanan, nimeni, käsidesin ja eväät

Eilen työ kutsui aamukymmeneksi. Puhelin soi vimmatusti koko päivän, työsuman purkaminen vie vähintään pari viikkoa, mutta kiva oli palata tiskin taakse. Muistin salasanan, nimeni ja käsidesin. Niin ja eväät. 

Iltaan kuului iltalenkki, sauna, iltapala ja elokuva. Lenkillä pisteltiin menemään tuo reilu seitsemän kilometriä reippaalla tahdilla. Elokuvaksi valikoitui Äiti. Siinä oli kyllä yritystä, mutta jotenkin toteuttaminen jäi vaisuksi ja puolitiehen. 

Tänään aion raivata tsiljoonannen kerran oman huoneeni. Siellä on taas Joku käynyt sotkemassa. Joku on levittänyt vaatekasoja sohvalle ja tuolille. Se samainen Joku ei ole edes viitsinyt tyhjentää roskakoria pitkään aikaan. Tuolle touhulle on saatava jotakin tolkkua!