Töissä ei ollut kivaa!

Varoitus: Sisältää valitusta ja ruikutusta ja valitusta.

Eilen oli aika tukala työpäivä. Työvälineenä ei kuitenkaan ollut lapio, vaan tietokone ja puhelin. Tukalaksi päivän teki toimiston sisälämpötila, joka alkoi hipoa kolmeakymmentä astetta ja pääsi lopulta hupsahtamaan melkein vielä asteen yli. (30,9 oli huippu.) Juotavaa kului, pidin lakisääteisiä ja laittomia taukoja tuon seitsemän tunnin aikana monta. 

Talven aikana kärsittiin kylmästä toimistosta ja haalittiin sinne irtopattereita milloin mistäkin. Eilen muistelin tuota kuudentoista asteen aamua, mutta sekään muisto ei viilentänyt tarpeeksi...

Viikonlopusta jäi hyvä pössis

Takana on pitkä viikonloppu, josta jää hyvä mieli ja pössis. Ei mitään sen kummempaa ja siinä se salaisuus taitaa ollakin. Eilen pelattiin perinteinen ulkomaailmanmestaruusottelu pelissä Triominos ja voitin sen tuloksella 437-391. Pihalla kului muutenkin suurin osa viikonlopusta. Lueskeltiin, syötiin, kahviteltiin, uitiin ja oleskeltiin. 

Lauantaina käytiin yhdessä taidenäyttelyssä yhdessä. Lauantaina ja sunnuntaina kävin fillarilenkillä. Samaisessa paikassa kävin taas kääntymässä. Tulomatkalla sivutuuli hieman haittasi ajamista, kun aikaa meni minuutin verran enemmän kuin edellisellä kerralla. Lenkin jälkeen odotti lämmin sauna ja kylmä omenasiideri. Ja sitten teetä ja korttipeliä ja iltauinnin jälkeen nukkumaan. 

Olen kilpailuhenkinen - vaikka sitä ei päältä päin katsottuna uskoisi...

Olen horoskoopiltani oinas. Äitinikin oli ja lapsenlapsi on. En tosiaankaan lue viikkolehtien horoskooppeja, sillä jotenkin luulen, että niitä tehtaillaan vasemmalla kädellä kahvitunnilla toisen ja kolmannen kupin välissä. Luonnehoroskooppi on sen sijaan uskottavampi ja siitä löytyi taas tähän aiheeseen vahvistusta... Ai mihin aiheeseen? No, eilen illalla kävin fillaroimassa lenkin (30 km), joka ajettiin Miehen kanssa viime sunnuntaina. Päätin ajaa vähän nopeammin. Viikko sitten meillä meni minuuttia vaille puolitoista tuntia ja eilen sitten sain tiristettyä ajasta vielä viisi minuuttia pois. Siinä polkiessa keksin tämän aiheen ja tunnustan olevani hyvin kilpailuhenkinen - vaikka sitä ei päältä päin katsottuna uskoisi...
”Oinas on merkkinä hyvinkin fyysinen, joten säännöllinen liikunta on hänelle erittäin suositeltavaa tai oikeastaan lähes elinehto. Ihanteellisinta olisi, että liikuntaan liittyisi kilpaileminen, koska liikunta vain huvin vuoksi ei välttämättä oinasta kiinnosta.” 

Saavu majakalle jälleen tai saavu Maja-Kalle jälleen!

Kuvaaminen/canonisointi on minulla rypäsluontoista. Välillä kamera odottelee lipaston päällä tai omassa laukussaan pitkiäkin aikoja ja sitten taas muistan sen. Syynä on Steve ja Reinon seuraaja, jolla muuten ei ole nimeä ja joka sitten voisi olla vaikkapa Taito, koska sain puhelimen Taiton päivänä perimysjärjestyksessä ensimmäisenä Esikoiselta. 

No, joka tapauksessa olin ottanut viime ryppäällä kuvan Kettulan edessä olevasta koristemajakasta. Kun päätin, että se on tämän päivän kuva, alkoi mielessäni saman tien soida laulu Saavu majakalle jälleen. (Laulun melodia on Isoveljen ja sanat minun.) Ja kun olen parantumaton sanaleikkijä, tuli heti mieleen myös, että majakalle on yhtä kuin Maja-Kalle. Siksi otsikko. Ei päätä eikä häntää tai ehkä hitunen kumpaakin.

Jk. Olipahan muuten täydellinen kuunpimennys eilen illalla! Ihan täydellinen! 

Tunnustan olevani unikeko!

Niin siinä kävi, että heräsin kahdeksalta. Mies oli herännyt jo sen verran aikaisemmin, että toiseksi jäin ja unikeoksi saman tien. No, ei haittaa, kun tosiasia on se, että herään nykyisin tuntikaupalla aikaisemmin kuin vuosia sitten. Tosi on! 

Meillä on ralliviikonloppu tai ei siis meillä, mutta meidän teillä. Ei paljon nappaa. Sen verran vaan huolestuttaa, että ottaisivat huomioon metsäpalovaroitukset. Metsät kun on nyt niin kuivia, että ihan ratisevat kuivuuttaan. Jos käämit palavat, se on sitten isompi nuotio. En toivo. 

Oletko keskiäkäinen?

Keski-ikäisyyden määrittelemisessä on useampi koulukunta. Useamman mielestä olen vielä siinä kultaisessa keski-iässä. Jonkun mielestä juuri ja juuri. Vau! Tai: Ihan sama! Joka tapauksessa ensi keväänä ikäni alkunumero muuttuu. Olisikohan syytä aikuistua? 

Keskiäkäisyys on taas ihan eri asia ja sen määrittely on oma juttunsa. Sitä esiintyy aina ja kaikkialla, jokaisessa ilmansuunnassa ja painoindeksissä. Keskiäkäisyyttä voi yrittää torjua hyvinkin pienillä asioilla. Ensiapua saa vaikkapa brittisarjoista, hyvistä keskusteluista, monen asian ihmettelystä ja hyvästä ruoasta. Se kun auttaa aina ja kaikessa.

Naapurin puolella töissä

Eilinen oli mielenkiintoinen päivä. Kutkuttavan jännittävän outo, vaikka samalla tuttu. Olin nimittäin töissä naapuriseurakunnassa. Työ oli samaa kuin täällä meilläkin, systeemit samoja. Olenhan toki ennenkin siinä seurakunnassa käynyt monta kertaa keikkailemassa, mutta urkuparvella tai kappelissa. Nyt oli instrumentteina tietokone ja puhelin. Hyvin selvisin. Ensi tiistaina menen sitten uudemman kerran. 

Iltapäivä ja ilta kotona menivät tuossa tuokiossa. Pihalla kului iso aika. Välillä aina uimaan. Illalla iski monen muun öttiäisen lisäksi liikuntakärpänen ja spinnasin omassa huoneessani tunnin verran. Siitä sitten saunaan ja uimaan. Iltaunille jo puoli yhdentoista aikaan. Hyvä päivä.