Paljon onnea kunta, paljon onnea vaan!

Asuinkuntamme viettää tänään 150 -vuotispäivää. Päivää saadaan juhlia ilmeisesti poutasäässä. (Äsken hipsin yöpaitasillani pihalla, kun halusin tälle merkkipäivälle jonkin kukkakuvan ja siinä samalla ehdin hieman analysoida säätä...)

Kuntaamme on mainostettu raudan lujaksi ja huovan pehmeäksi. Sitä se kaiketikin on. Yritteliäisyyttä ja omaa tahtoa on ollut kautta aikojen ja sopivassa määrin jääräpäisyttä. Niillä ominaisuuksilla on pysytty itsenäisenä tähän asti. Onnea! 

Ei ihan pientä remppaa...

Vanha sanonta sanoo, että keskeneräistä työtä ei pitäisi näyttää herroille eikä hulluille. En ole herra ja mielenterveysluokitusta minulle ei ole tehty. Ei siis ollut mitään estettä päästä katsomaan kirkkoremontin tätä vaihetta ja olikin ensimmäinen kerta, kun yleensäkin tuolle rakennustyömaalle pääsin.

Kirkko vaikutti ihan erilaiselta kuin mitä olin kuvitellut. Ns. kalustettuun kirkkoon verrattuna se oli toisaalta pienempi ja toisaalta suurempi. Napsin kuvia katosta, seinistä ja maalipurkeista, kun minulla ei ole kompetenssia teknisiin asioihin.

Loma ja painoindeksi

Tänään jäin vapaalle, mutta jos ihan tarkkoja ollaan, alkaa lomanen vasta sen jälkeen, kun käyn tänään vielä tekemässä parit jutut työpaikalla. Mutta rentoilun voi periaatteessa aloittaa ja alkoihan sen, kun yöunia riitti puoli yhdeksään...

Tänään on sen taidemaalarin syntymäpäivä, joka maalasi reheviä (ylipainoisia) naisia. Täyttäisi nyt viisisataaneljäkymmentäyksi vuotta. Onnitteluajatukset meiltä kaikilta, joiden painoindeksi on korkea! 

Jk. Kuva on asetelma mökiltä. Stilllebeniä taas kerran.

Ihminen on ihminen

Tällä viikolla vietetään Helsinki Pride -tapahtumarypästä. Sosiaalisessa mediassa profiilikuvissa on sateenkaaritehosteita. VR ja Ateneum nyt ainakin ovat laittaneet sateenkaariliput hulmuamaan. Facebookin profiilikuvan jo muutin ja eilen ostin kuvan kangaskassin. 

Minulle ihminen on ihminen. Siihen ei vaikuta se, ketä hän rakastaa. Olen töissä kirkkolaitoksessa, joka (hyvin) pienin askelin muuttuu suvaitsevaisemmaksi. Toivottavasti tulee se aika, jolloin jokainen vihittävä pari on yhtä arvokas...

Sääliksi kävi Edvin Lainetta...

Meillä katsotaan edelleen paljon elokuvia. Yleensä hyviä, mutta aina joskus tulee katsottua heikompiakin. Niin kävi tällä kertaa. Akaton mies oli toissaillan leffa ja eilen illalla sitten sen jatko-osa Akallinen mies. Ei ollut häävi ensimmäinenkään, mutta toinen oli surkuhupaisan huono. Leikkaus oli tempoilevaa, murre ei istunut kenenkään suuhun ja tarinahan oli tietysti arvattava. Sääliksi käy, kun Edvin Laine viime töikseen tuollaisia ohjasi...

Jk. Kuva ei liity juttuun. Onpahan vaan eilinen ilahduttava yllätys työpaikalla...

Hyvää ja kaunista arkea!

Arkiaamussa ollaan ja työpaikka huhuilee aamukymmeneltä. Tämä on sen viikon alku, kun merkittävä osa Suomea hiljenee lomailemaan. 

Lomastressistä ja erilaisista odotuksista loman suhteen on kirjoitettu eepoksia, tehty radio-ohjelmia ja julkaistu mietintöjä. Onneksi tänä kesänä on luvassa vain pari parin viikon lomailua, joten ei siinä ehdi juuri stressata. Sitä vaan on vapaalla ja nauttii. Lähimaisemissa tai vähän kauempana, yksin tai yhdessä.

Saarijärven Paavon sisko 2018

Tänään on periaatteessa toinen juhannuspäivä, mutta sellaistahan ei aikuisten oikeasti ole, kun on vaan juhannusaatto ja juhannuspäivä ja tavissunnuntai siihen jatkoksi. No, vapaata nyt on kuitenkin ja ainakin tämä aamu (klo 9) on aurinkoinen ja kaunis.

Eilen ilahduin yhdestä asiasta, joka sattui lähisuvussa. Sain viestin, että pikkuveljeni on valittu tämän vuoden Saarijärven Paavoksi. Olen tietysti aika jäävi sanomaan mitään, mutta sanon silti, että hän oli kyllä sen huomionosoituksen ansainnut. On puurtanut siellä musiikin parissa tunteja laskematta. Ja sitä paitsi meidän suvun juuret on Saarijärvellä. Niin että repikää siitä! :)