Oksymoroneja vuoden lopussa

Yleisesti on tiedossa, että pidän sanoista ja keräilen niitä. Joskus niitä tulla tupsahtaa vastaan kuin mustikoita metsässä tai sieniä sateella. Aatonaattona löysin yhden uuden ja se on oksymoron. Kuulostaa joko hammastahnamerkiltä, rauhoittavalta lääkkeltä tai tamperelaiselta toteamukselta, mutta ei ole kyllä mitään niistä. 

Oksymoron on kreikan kielestä tuleva sana ja tarkoittaa itseristiriitaa. Tuota tehokeinoa käytämme usein, kun sanomme jonkin olevan kauhean ihana tai hirveän hyvä. Esimerkiksi. 

Nyt on perjantai, laskin aivan itse

No niin, illlalla jäätiin kahdestaan. Hyvä mieli joulusta päällimmäisenä. Ja unta riitti viime yönä niin, että justiin vasta herättiin ja kellohan oli jo melkein yhdeksän. 

Vuosi vetelee viimeisiään. Tällä viikolla on monena päivänä pitänyt pysähtyä miettimään, mikähän viikonpäivä mahtaa olla kyseessä. Eilen istuttiin saunan lauteilla ja todettiin, että on torstai. Vasta torstai. Ja nyt siis perjantai. Vapaapäiviä vielä muutama jäljellä!

Uskaltaisitko valittaa ruoasta?

Meillä on kaikenlaisia kylttejä. Kuvan kyltin laitoin vitsinä esille pari päivää sitten. Aika turha, sillä täällä on aina majaillut tyytyväistä porukkaa, joille on kelvannut kaikki ruoat. Valitusta en ole kuullut. Kokkaaminen on ollut kivaa ja luovaa. Yhtenä iltana meillä oli sovellettua Paimenen piirasta eli vähän niin kuin entisajan lihaperunasoselaatikkoa, jossa ei ollut lihaa vaan härkistä. 

Eilen porukka väheni yhdellä ja tänään on loppujenkin matkustuspäivä. Sitten on taas se varisarki edessä kahden. 

Kissanpäiviä

Laurilassa vietetään kissanpäiviä. Kaikki muutkin ja se, jolta vietto onnistuu kuin itsestään. Nukutaan pitkään aamuisin, syödään hyvin, nukutaan päiväunia ja välillä leikitään. 

Eilen oli ulkoilupäivä. Liukumäki pääsi kokeiluun, samoin uudet liukurit ja pulkassa vedetiin sitä, joka täytti eilen 21 kuukautta (1  3/4 vuotta).

Eilen oli sämpyläpäivä. Tein kaksinkertaisen satsin ja laitoin taikinaan mausteeksi pestoa. Hyvin maistui kaikille.

Vakkoja ja kansia

Talo on nyt buukattu. Eilen etelän juna toi esikoisen, vaimonsa ja kissan. Päästiin yhteiseen ruokapöytään kaikki seitsemän ja lasagne maistui kaikille. Toiseksi nuorimmalle eli kahdeksannelle jouluilijalle oli lattialla omat ruokatarjoilut.

Iltaan kuului joululahjojen jakamista. Pienin osasi kuljettaa paketteja saajille, kun hänelle aina sanottiin nimiä/sukulaisuussuhteita. Paketista kuoriutui kaikkea kivaa ja hyvin mietittyä. Luvassa jokaiselle elämyksiä tulevalle vuodelle. 

On meitä onni potkinut ja kohtalo johtanut, kun ollaan saatu näin ihana porukka. Vakkoja ja kansia kaikki tyynni...

Muistelua, maistelua ja makujen sinfoniaa

Joulu on värien ilotulitusta ja makujen sinfoniaa. Ensimmäisen määritelmän keksin juuri äsken, toinen on perheen sisäisessä kielenkäytössä vakiintunut ilmaisu ja liittyy joulupöydässä olemiseen ja ennen kaikkea siihen hetkeen, kun ensimmäisen kerran päästään taas vuoden tauon jälkeen maistelemaan joulun ruokia.

Joulu on muistelun aikaa. Eilen illalla pääsin syömään pöydässä kulmitusten pikkumiehen kanssa, joka söi hyvällä ruokahalulla seitania, kurkkua, herneitä, leipää ja juustoa. Muistelin esikoista, jolle aikanaan kelpasi vain kinkku ja kurpitsasalaatti. Onneksi nykyään jo moni muukin ruokalaji, kun kinkkuakaan ei pöydässämme ole...

En aikonut mennä kirkkoon, mutta...

Terveisiä joulukirkosta, jonne en ollut aikonut mennä! Terveisiä töistä, joissa en ollut aikonut olla tänään! Vakituinen soittaja oli sairastunut, joten sain eilen puolenpäivän aikaan hälytyksen ja myönnän suoraan, että kyllä ketutti ja paljon. Mutta sitten päätin, etten anna extrakeikan pilata jouluani...

Jouluaamun messussa aamukahdeksalta oli varmasti muitakin lyhyen ja repaleisen yöunikertymän koonneita. Kuoro lauloi hyvin, urut toimivat ja ehdoton joululoppusoittosuosikkini Ding Dong Merrily on High kuulosti hauskalta ja sai hymyn huulille luultavasti muillakin kuin minulla urkujen ääressä. 

Aamuyhdeksän jälkeen riisipuuro ja sekahedelmäsoppa maistuivat ja nyt on ylimääräunien aika...