Minulla on iso pää

Minulla on iso pää ja ajatuksia paljon. Jaksan miettiä ja fundeerata, mutta syvällisiä asioita vähemmän ja harvemmin. Kovin vaikeita kirjojakaan en mieluusti lue. Kotifilosofointi tapahtuu pienimuotoisesti ja helppotajuisesti saunan lauteilla, ulkoilmassa tai aitan parvella. Olen arkinen ihminen. 

Mikä on parasta?

Mikä on syksyssä parasta? Kysyn ja vastaan saman tien: huikaisevat värit, lakaiseva tuuli, villasukkailu, kynttiläaamupalat, puolukkaposket ja omenamehu. Jne. Nyt ihan lähimenneisyydestä voisi vielä lisätä listaan rakkaiden ihmisten tapaamisen ja heidän kanssaan olemisen.

Mikä on rakkaissa ihmisissä parasta? Kysyn ja vastaan taas: hassuttelu, mielenkiintoiset keskustelut monenlaisista aiheista, hyvä ruokahalu, tasapainoisuus. Jne. 

Jk. Hyvää nimipäivää, vävy! 

Puolitoista

Eiliseen kuului kaikkea kivaa. Aamupäivällä ajeltiin ihan lähimpään kaupunkiin kirppareille ja kaikenlaista tarvittavaa löytyi. Kotona sitten pienin telmi lehtikasoissa, joita hänelle kasattiin. Pikalounaan jälkeen oli päiväunien aika ja jokainen meistä taisi käydä eripituisilla unosilla. Iltapäiväkahvilla juhlittiin kaikkein pienimmän puolitoistavuotispäivää aivan ihanalla raakakakulla, jonka sankarin äiti oli tehnyt. Päivään mahtui vielä syömistä, leikkimistä, pientä pelleilyä, saunaa ja kylpyä ja iltaoleilua. Vähitellen oli aika jokaisen vuorollaan mennä yöunille.

Jk. Jos ei aiemmin olisi rakastunut, niin viimeistään nyt. Tuntuu ja kuulostaa aivan ihanalta, kun kuulee sanat 'mummu' ja 'vaari' ja vielä monta kertaa päivässä! Sydän siinä ihan sykähtää mummulla - ja vaarilla myös...

Ennen oli lelut puuta, niin nytkin

Kahden vuoden aikana on tullut tutustuttua pitkän tauon jälkeen uudestaan lelumaailmaan. En sen kummempaa analyysinpoikasta ala tekemään, mutta toteanpa vaan, että meidän top 3 on Brio, Juho Jussila ja Plasto. Muovia ja puuta. Vuosia ja vuosikymmeniä kestävää. Kirppareilta löytyvää. Nostalgista ja nykyaikaista.

Niin jykevää on rakkaus

Ihan must -kuva tällaisena päivänä, kun eilen esikoisen juna lähti ja kuopuksen juna saapui. (Lasten syntymävuosien almanakat on kirpparilöytöjä joskus taannoin.)

Pikkupojan kanssa ehdittiin illalla tutkia mummulan leluvarastoa, ihmetellä taloa ja syödä seitanpiirakkaa iltapalaksi. Taapero taaperteli ympäriinsä ja toisteli ihan oikeita sanoja ja lisäksi jänniä japanilaishenkisiä kolmitavuisia sanojansa. Ihana pakkaus, niin jykevää on rakkaus!

Ottamuksia 6

Eilen oltiin syysseikkailukävelyllä, esikoinen ja minä. Kävelyyn pitää sisältyä aina sellainen juttu, että ollaan jossakin uudessa korkkaamattomassa paikassa. (Itse olen kyllä käyttänyt tuota ilmaisua myös tavallisista syyskävelyretkistä, mutta oikeaoppinen kävely on kuitenkin esikoisen mukaan ns. Löytökävely.) 

Löysimme tien mastolle ja siellä ei olla koskaan oltu. Todistusaineisto piti reissusta toki saada - sekin kuuluu tällaiseen kävelyyn - ja esikoisella oli kännykkä mukana.

Jk. Tänään on vävyllä ja lapsenlapsella toisen nimen nimipäivä. Virtuaalionnittelut nyt ja illalla sitten ihan irl!

Syksähtänyt ja muita erikoisuuksia

Eilen haettiin esikoinen junalta, kirjastosta kirjoja & elokuvia ja Kirkkopuistosta pokemoneja. Minä hoidin tuon viimeksi mainitun puuhan... Ehdin ihailla ja kuvailla myös jättiläispupuja, joita on puistossa parin päivän ja yön ajan. Valosisuksisina ovat varmasti tosi vaikuttavia, kun näin iltapäivälläkin jo hymyilyttivät.

Esikoinen tuli ja kertoi keksineensä uuden sanan: syksähtänyt. Oli käynyt viimeksi muutama viikko sitten ja silloin oli maisema ollut erilainen. Nyt se oli ihan selvästi syksähtänyt. Kysyin ja sain luvan käyttää sanaa nyt blogissa. Sana on hyvä ja kuvaava.