Elämänohje ja kolminkertainen aamen

Muutama vuosi sitten löysin Kotoseen jostakin kirpparilta hyvän elämänohjeen jääkaappimagneetin muodossa. Länttäsin sen sitten jääkaapin toiselle sivulle, kun se oli tavallista isompi magneetti. Luin sen viimeksikin kotosreissulla ja kun nyt katson tuota kuvaa, laulan sille kolminkertaisen aamenen. (Ehkä tuohon vaikuttaa myös se, että olen menossa virsikirjatöihin eli aamenet on herkässä…)

 

Olen perinteikäs

 

Perinteet kuuluvat ainakin jossakin määrin elämään. Tuon kuvan runon kirjoitin jo useampi vuosi sitten ja laitan sen aina itsenäisyyspäivänä esille. Mielestäni siinä kiteytyy hyvin tuntoni ja ajatukseni omasta isänmaasta. Ei mitään ylisanoja, ei heleitä eikä konfetteja. Yksinkertaisuus on parasta.

Yksityiset talkoot

Eilen pidin yksityiset talkoot, jotka kestivät kaksi ja puoli tuntia. Kolme valmistaikinaa ns. Joutselan pipareita. (Nimi keksitty.) Muoteiksi valikoituivat sydän, kukka ja tyyppi. Viihdyttäjänä toimi Spotifyn joulumusiikki ja Mies lämmitti sillä aikaa saunaa ja pelasi etäpelinä Kakkosen kanssa Minecraftia.

Minä en olisi minä, jollen laskisi lopputulosta. Se oli yhteensä 571. Kyllä noilla nyt muutamat kinkerit seurakunnassa vietetään! Lupasin kuljettaa ne tänään pääkallopaikalle. Tämä oli kahdeksastoista kerta, kun talkoilin eli se alkoi vuonna 2008.

Kirjapiiri pieni pyörii

Mies oli parin päivän reissulla Kotosessa ja kotiutui sieltä puolenyön jälkeen. Toi minulle pyynnöstäni tuon kirjan, kun se on meillä kirjapiirissä tammikuun kirjana. Olen lukenut sen jo aikaisemmin, mutta ajattelin joulun jälkeen ottaa uusintakierroksen kirjan parissa.

Olen toista lukuvuotta kansalaisopiston kirjapiirissä. Lukukaudessa on kummassakin kolme kokoontumista. Syksyn kirjoja olivat Tango Frisk, Lukupiiri maailman laidalla ja Kadonneet. Ideana on se, ettei ihan uutuuskirjoja oteta, kun niitä on vaikeampi saada kaikille luettavaksi. (Meidän piirissä on tällä hetkellä seitsemän jäsentä.) Keskustelu hersyy kulloisenkin aina kirjan juonesta, henkilöistä, rakenteesta ja sen jättämästä muistojäljestä. Mukava piiri ja kiva, kun minut houkuteltiin mukaan!

Aterioilla vihertää

Eilen vaakailin huvikseni päivän kasvikset ja hedelmät ja sain luvuksi 863 grammaa. Tänään syön ilman keittiövaakaa, mutta kertyyhän tuota hevipuolta, kun kaikilla aterioilla vähän vihertää. Skaupasta löysin keltaisia kiivejä, jotka maksavat mansikoita, mutta jotka ovat herkkua. Laskin äsken, että kappalehinnaksi tulee 79 senttiä. C-vitamiinia tuossa keltaisessa lajikkeessa on yli tuplasti se, mikä vihreässä serkussaan. Eli aina välillä voi herkutella! 

Pari päivää myöhässä, mutta silti!

Tänä aamuna muistin, mitä jäi sunnuntaina tekemättä. No, pari päivää tuskin haittaa, joten otin eteisen vihreän kaapin alahyllyltä pienen pahvilaatikon ja avasin sen. Saman tien alkoi Hoosianna kaikumaan ja hyvin moniäänisenä! Hymnin loputtua kuului vielä Jestas, että oli kiva taas laulaa!

Hyvää joulukuuta!

Tänään sitten avattiin joulukalenterista ensimmäinen luukku. Varattiin toimenpiteeseen pinsetit ja suurennuslasi, mutta ihan kuulemma sormet ja silmälasit riittivät. Ihana pikkukalenteri, jonka Mies sai Kuopukselta. Avataan kuulemma vuoroaamuisin. Jaettu jännitys on paras jännitys - ja ilo yhtä lailla!