Laurilan kahvipuu

Laurilassa ei oteta sisäsisustusta vakavasti ja sama tyyli jatkuu ulkotiloissa. Kävin eilen tsekkaamassa, miten kahvipuu on talvehtinut ja hyvältä vaikuttaa! Kaikki neljä kuppia ovat pysyneet puussa tukevasti kiinni koko talven, joten voimme paukuttaa hortonomihenkseleitämme…

Värien ja kuvioiden tyyssija

Laurila on värien ja kuvioiden tyyssija. Toistelen itseäni, mutta sanon sen taas, etten pystyisi asumaan sisustuslehtien ja -ohjelmien mustavalkobeigeissä kodeissa. Tai pystyisin, mutta salaa ja vaivihkaa alkaisin varmasti kuljetella sinne hovimestarin ohitse värikkäitä tyynyjä ja tilkkupeittoja…

Kuvan tilkkupeitto löytyi lähikylän kirpparilta viime kesänä. Se on taidokasta käsityötä ja hintaa oli kaksikymmentä euroa. (Peiton tekijämestari jäi arvoitukseksi.) Monet päivätorkut on jo ehditty ottaa sen suojissa. 

Jk. Hovimestari tulee siitä ajatuksesta, kun meillä on iltasarjana nyt Kahden kerroksen väkeä hudsoneineen kaikkineen!

Osittaisrelaamispäivä

Eilen laiskotti. Siis ihan todella laiskotti! Venyin ja vanuin yöpaitaisena iltapäivään asti, nukuin päikkärit sohvalla ja päätin pitää sitten liikuntavapaapäivän, kun ei yhtään inspannut lähteä ulos. Ja kuinka sitten kävikään… 

Iltapäiväneljältä vaihdoin yöpaidasta päivävaatteisiin ja siinä vaiheessa päivää päätin antaa vielä liikunnalle mahdollisuuden, kun puin päälleni paksummat trikoot ja lenkkipaidan… Tein meille makaronilaatikkoa ja ruoan jälkeen lähdin lenkille ja päätin kävellä vain sen verran, mitä huvittaa. No, huvitti 10,6 km! Osittaisrelaaminen teki hyvää.

Jk. Äiti-Liisa täyttäisi tänään 95 vuotta. Kepeät mullat ja (tietäjät tietää, että äidin tapauksessa) notkeat savet! 

Kiitos, Anu Pentik!

Ennen muinoin minulla oli tapana repiä lehdistä kaikenlaisia sitaatteja, lauseita ja juttuja. Keräsin niitä pieneen laatikkoon, joka oli ihan niitä varten. No, nykyään räpsin kännykällä kuvia sitaateista, lauseista ja jutuista. Oton arkistossa niitä sitten on kasakaupalla odottamassa jatkojalostusta.

Tämä sitaatti ei ehtinyt saada niskaansa yhtään arkistopölyä, sillä se löytyi eilen lehdestä kirjastossa. Ihastuin siihen saman tien. Sopisi hyvin vaikka merkatuksi/kirjailluksi huoneentauluksi

Wau, mikä pari!

Eilen kävin paikallisella kirpparilla ja löysin sieltä puoleen hintaan paistivadin, jonka oitis kiikutin kassalle ja pakkasin reppuuni. Arvelin tehneeni hyvän löydön ja teinkin. Kotipesun jälkeen se jäi odottelemaan, mikä olisi sen ensimmäinen käyttötehtävä…

Illalla päätin tehdä pinaattilättyjä ihan alusta alkaen. Puolen litran taikinaa sain paistella puolitoista tuntia, mutta eihän minulla ollut mikään kiire. Ja sitten huomasin, että juuri tuolle vadillehan minä pinoan valmiit kaunokaiset! Juuri sopivan kokoinen ja sopivan rustiikki yhdistelmä. - Ja lätyt olivat ihan taivaallisen hyviä! Kohmeisten puolukoiden ja pienien leipäjuustokuutioiden kanssa maistuivat niin, että hyristiin tyytyväisyydestä…

 

Klaanin motoksi sopiva

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa. Syötiin siellä lounaspurilaiset ja käytiin kahvilla ennen kotiinlähtöä. Pulla oli vuoassa ja huomasin siinä tekstin, josta otin kuvan. Sanoin Miehelle, että tuo voisi olla klaanimme motto! Kun Laurilan varauskirja alkaa täyttyä, on aika ottaa taikina-astia esiin. Toki meillä leivotaan muulloinkin kahdelle syöjälle sekä satunnaisille kahvivieraille, mutta enimmäkseen ja eniten klaanin kokoontuessa. Voisilmäpullia, korvapuusteja, Hilja-mummun viinereitä, briosseja jne. Ja vastapainoksi sitten sämpylöitä ja pataleipää.

Mummu on terve, kun se leikkii!

Innostuin leikkimään ja tulos oli tämä. Siirsin laturin omasta huoneestani olkkarin puolelle ja rakensin sille latausaseman. Ensin siinä oli vain yksi legoukko, mutta sitten hain vähän lisää ja voi olla, että rakennelma tulee vielä muuttumaan. Materiaalia ainakin on yllin kyllin!