Otsikon keksin jo muutama viikko sitten, kun kuuntelin puhetta aikaikkunasyömisestä. Oma ikkunani ruoan suhteen on varsin väljä, mutta aina välillä saattaa käydä niin, että ikkuna on vain kahdeksan tunnin kokoinen.
Nukkumisellakin on oma aikaikkunansa. Onneksi sen sanotaan olevan monen tunnin mittainen, joten useimmat meistä pääsevät kömpimään Höyhensaarille sopivana aikana.
Ja ajatelkaa - ennen ei tällaisista ikkunoista tiedetty mitään! Syötiin ja nukuttiin ja syötiin ihan mihin aikaan vaan…
Jk. Kuva on viime kesältä Kuopukselan pöydästä. Sinkkuaamupala ennen kaupungille lähtöä.






