Tuikkulättyjä ja riivinrautalyhtyjä

Eilen illalla laitettiin pihauuniin tulet ja istuttiin Kettulan portailla tunnelmoimassa parisen tuntia. Isolle pihapöydälle hain vanhat ikivanhat ruosteiset lättypannut ja niihin tuikkuja palamaan. Illanhämärä ehti muuttua jo pimeydeksi, kun poltettiin viimeiset kalikat uunissa. Pannut ja riivinrautalyhdyt (3 kpl) jäivät vielä tuikkimaan loppuillaksi. Oli muuten yllättävän haastavaa kävellä pilkkopimeässä, mutta onneksi pihalaatat eroittuivat polulla valkoisina läikkinä, joten löysimme Laurilan nurkalle.

Vuosia sitten näin tuollaisia ”tuikkupannuja” ja haaveilin niistä. Kirpparilla sitten on sattunut onneksi löytymään muutamalla eurolla. Kynttilänvalo oli houkutellut illan aikana muutaman siivekkäänkin ikiuneen…

Voi typo sentään!

Eilen ostin kirpparilta tällaisen kauniin pienen kukkaron. Ajattelin, että se on sopivan pieni kuljettaa repussa mukana, kun siihen mahtuu kirjastokortti, pankkikortti ja vaikka joku setelinen. Teksti oli jotenkin niin minua - Minulla on vain erinomaisia ideoita - että tunsin sen heti omakseni ja vaikka hintaa oli viisi euroa, en jäänyt pohtimaan. No, kotona sitten päätin ottaa kukkarosta kuvan blogia varten. Otin. Tajusin! Siinähän on kirjoitusvirhe, typo, painovirhe, virhekuinvirhe! Kääk! 

Minulla on siis nyt typokukkaro. Kaunis, passeli ja käytännöllinen, mutta yhden c-kirjaimen puuttuminen ärsyttää pienesti. Tai huvittaa. Voisiko tätä verrata filatelian virheellisiin merkkeihin…

” Yrittäjä on henkilö, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa organisoi liiketoimintaa hänen itsensä tai jonkun muun havaitseman liiketoimintamahdollisuuden hyödyntämiseksi”

Hyvää Yrittäjän päivää! Aika läheltä olen saanut seurata Esikoiselan yrittäjäperheen elämää. Olen oppinut, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Siinä taitaakin olla koko yrittäjyys lyhyesti kiteytettynä. En ole asiantuntija, en edes kokemus-. 

Kuva ei liity tekstiin. Halusin vain jakaa sen, kun eilen tein tuon asetelman olohuoneen pöydälle. Se ilahduttaa minua vielä tänäänkin. 

Pergolan ilta-auringot

Eilen haettiin lisää auringonkukkia ja siirsin samalla eteisen pöydällä olleet pergolan pöydälle vanhaan liemihulhoon ja pätkin niiden varsia kulhoon sopivimmiksi. Uudet kukat pääsivät sisälle ja kuistin hyllylle. No, siinä pätkiessäni ajattelin, että nuo kulhokukat ovat niin loistavia, että näkyvät varmasti hämärässä kuin lamput.

Lähdin sitten illalla puoli seitsemän hujakoilla lenkille, jonka pituuden olin miettinyt jo etukäteen: 12,4 km. UKK olisi täyttänyt eilen 124 vuotta, siksi. No, toiveajattelin sitten, että.menisiköhän koko lenkki kuuden kilometrin keskivauhtia ja menihän se! Aikaa kului siis 124 minuuttia. Kotipihassa olin puoli yhdeksän jälkeen ja menin saman tien kuvaamaan auringonkukat. Kyllä ne ihan selvästi valaisivat hämärässä illassa!

 

Syksähtäviä värejä

Syyskuu alkaa tuoda mukanaan muuttuvia ja syksähtäviä värejä lenkkiteiden varsille. Eilen illalla oli ihan pakko pysähtyä räpsäisemään kuva kauniista punalehdistä. Samaan aikaan Riku Rantala korvissa jatkoi laivakatoamispodcastia. (Kun kerran teevee näyttää jatkuvasti kaikenlaisia uusintoja, voin minäkin vallan mainiosti kuunnella laadukkaimpia true crime -juttuja toisenkin kerran…)

Kotiin syysvärit eivät ole vielä pyrähtäneet. Tai - ostinhan minä viime viikolla syyslautasliinoja ja syyskynttilän. Molemmat on vielä korkkamatta, mutta ehkä viikonloppuna pääsevät jo käyttöön. Yleensä syksy alkaa verhoista ja tyynynpäällisistä, sitten se ulottuu muihin tekstiileihin. Sitä pyrähdystä odotellessa…

Ottamuksia 151

Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti. Pipoa voi höllentää aina välillä. Sama juttu pätee omakohtaisesti myös sisustuksen kanssa. Olohuoneen paraatipaikalla ei ole kristallikruunua, ei nahkasohvaa, ei vitivalkoisia avotakkadekogloriankotikopiointeja. Laurilassa sen sijaan on tosi hieno Lego Säilytyspää, jonka bongasin toukokuussa siivouspäiväkirpparilta. Sitä kelpaa esitellä.

 

Elokuu oli hyvä ja vilkas

Tänään on hyvä aika muistella elokuuta ja miettiä, mitä sitä tuli oikein tehdyksi. Jos heinäkuu on meillä perinteisesti ollut vilinä- ja vilskekuu, yritti elokuu tänä vuonna pyrkiä samaan. 

Siis:

- luin yhdeksän kirjaa

- kävelin 436,7 kilometriä

- kävin Tampereella, Turussa ja Helsingissä (ja Keuruulla, Multialla ja Jyväskylässä)

- tapasin kaikki omat

- Kolmonen sai nimen

- näin entisiä työkavereita

- poimin kukkia

- tein omppuhilloa

- matkustin myös junalla

- kävin parturissa

- näin taidetta

jne,