Nyt on molemmat!

Olen aina ollut kirjastoihminen. Ammattia siitä ei minulle tullut, mutta rakas harrastus kuitenkin. Viime reissulla Kotoseen hain lopultakin itselleni kortin myös sikäläiseen laitokseen. Voinpahan käydä vaikka kirjastoautolla tai kävellä pariin lähikirjastoon eli parin tai kolmen kilometrin päähän. Ja lainata lomaslukemista.

Onhan se nyt hieno!

Pari viikkoa sitten lauantaina joka puolella maata oli Siivouspäivä ja Turussa kiertelin paikasta toiseen. Viimeinen kohde oli Taidemuseon tietämillä, jossa Puolalan yläkoulun koululaiset myivät yhtä sun toista ja pitivät kahvilaa. Ostin pullollisen juomista repun sivutaskuun ja sitten kiertelin vielä koulun pihan myyntipöytää. Bongasin tämän karttapallon ja hetken mietittyäni sen kuljettamista lopetin turhan miettimisen ja maksoin siitä sen pyydetyn euron. Kävelin sitten pallo kainalossa tuon reilun kahden kilometrin matkan Kotoseen ja välillä vaihdoin toiseen kainaloon ja ravistelin toista kättä. Kannatti ostaa ja kävellä, sillä onhan se nyt hieno! 

 

Taas katsomossa!

Taas illalla olin katsomassa jalkapallo-ottelua, vaikka minun sanastossani se onkin potkupallo-ottelu. Veljentyttö viestitti, että ovat täällä tekonurmella pelaamassa. Hain kirjastosta yhden kirjan ja sitten pysähdyin kolmeksi vartiksi kentän katsomon puolelle. En ymmärrä pelistä mitään muuta kuin että siinä on pallo ja useampi pelaaja. Tällä kertaa kaikki olivat naisia. Veljentytön seura pelasi meidän seuraa vastaan ja huomasin saman tien, että olen vaatevalinnassa vierailijoiden väreissä. No, meidän sukuhan on tuolta Saarijärveltä lähtöisin, joten kannustin (mielessäni) molempia joukkueita! Ääneen en viitsinyt ihan turvallisuussyistä huutaa…

Tämä oli nyt kolmas kerta. Melkein jo rutiinia. 

Eiliseen kuului Kånken ja Elsi Borg

Eiliseen mahtui kaksi kävelylenkkiä, joista ensimmäinen johti kirjastoon. Selän Kånkenissa kulki neljä palautettavaa kirjaa, joista yksi oli Miehen ja loput minun ja joista luin kaksi ja yksi jäi kesken. Laurilassa lainakirjahylly on sen verran täynnä, etten ottanut reppuun paluumatkalle mitään uutta. 

Toisella lenkillä kävelin hautausmaan kautta. Otin muutaman räpsyn kauniista siunauskappelista, joka on Elsi Borgin käsialaa ja vuodelta 1950. Jotenkin siitä tulee erämaakappelivibat. Akustiikaltaan se on oiva, voin sanoa lukuisten virsikirjatyöpäivien kokemuksella.

 

Kaunista harmaata

Eilen olin kahden vaiheilla liikunnan suhteen eli pitäisinkö vapaapäivän vai en. (En pitänyt.) Alkupäivä meni oleillessa ja siihen kuului muun muassa lounaan kokkaaminen (bataattikeittoa), piilosanan tekeminen, päivätorkut, Skip Bo-peli. Iltaruoan (täytetyt kesäkurpitsat ja salaatti) jälkeen laitoin kuulokkeet korviin ja kännykän vyölaukkuun, lenkkivaatteet päälle, lippiksen päähän ja lähdin ratkaisemaan Toivo Kuulan murhaa yhdessä Hannamari Vallilan, Marko Tuhkasen ja Mikko Porvalin kanssa. Tarkennus: kuuntelin Yle Areenasta podcastia Sukuni murhamysteeri. Vielä jäi pari jaksoa kuuntelematta. 

Lenkki ulottui vanhalle kirkolle. Kuvasin portaita. Kaunista ja kulunutta harmaata.

Hajatuksia 35

Parina viime päivänä on tehnyt mieli huutaa kesälle: Paina nyt vähän jarrua! Jotenkin tämä vauhti pyörryttää (kuv.), kun kaikki kukkii ja kasvaa ennätysvauhdilla. 

Tälle päivälle on luvattu enemmän ja vähemmän sadetta. Piha kiittää ja luonto tykkää. 

Toukokuun listaus on nyt vähän myöhässä: 10 kirjaa ja 403,2 km. Siinäpä tärkeimmät. Siinä on mallia myös kesäkuulle.

En osaa tulla kotiin tyhjin käsin

Eilen kävelin ystävän luo hakemaan nukkatyräkin poikasen. Päivitimme kuulumiset ja juorut. Oli kiva tavata pitkästä aikaa. Paluumatkalla poimin kimpun lupiineja ja toisenmoisen koiranputkia. Minä kun en oikein osaa kesällä tulla kotiin kävelyltä tyhjin käsin, jos pientareet pursuavat kukkia…

Tänään on uusien ylioppilaiden ja muiden juhlapäivä. Klaanissakin on oma merkkipäivä, kun Ykkönen saa käteensä kakkosluokan todistuksen. (Luulen kyllä, että se on ensiluokkainen.) Onnea!