Tarpeellisia kynttilöitä

Pari iltaa sitten meidät yllätti sähkökatko. Sehän on ollut tuikituttua kauraa näillä tienoilla, tosin viime aikoina harvemmin ja lyhytekestoisesti. 

Saunominen onnistui pimeässä ja dynamolataustaskulampun valossa näki käydä suihkussa. Muutama kynttilä sytytettiin palamaan ja sitten vaan odoteltiin. Jossakin välissä ehti sähköt palata hetkeksi ja silloin kiireesti keitettiin teetä. Ja siten taas istuttiin ja juteltiin niitänäitä. Katko ei ollut kuin reilun tunnin mittainen ja Skip-Bo korttipeli saatiin parilla keskeytyksellä loppuun. 

 

Liike, jossa toinen jalka siirretään toisen eteen, ja sille kohdistetaan kehon paino

Tänäkin vuonna osallistuin kahden viikon askelkisaan. Viime vuonna tuloksensa ilmoitti 212 askeltajaa ja silloin olin sijalla 71. Tänä vuonna sitten 123 ilmoitti askelmääränsä ja nyt olin sijalla 20. Askelia ehdin ottaa tänä vuonna 244615 eli viitisenkymmentä tuhatta enemmän kuin viimeksi. Kaksi viikkoa on juuri sopiva määrä tuollaiseen spurttiin.

Jk. Otsikossa on askelen määritelmä. 

Kaunis kirja

Olipa kauniskielinen ja -kantinen kirja! Olen aina pitänyt näistä Haahtelan kirjoista. Pieniä, mutta samalla suuria. Näennäisesti helppoja, mutta samalla ajatusryöppyjä aiheuttavia. Aloitin kirjan Kotosessa ja luin loppuun Laurilassa. Sohvannurkassa, lämpimän peiton alla. 

Eläviä kuvia luvassa

Keittiön pöydällä on usein muistilappuja ja muistutuslappuja. Nyt siinä on tuollainen. Kino Metsossa on tänään iltapäiväelokuvana Pieni kirjakauppa Pariisissa ja huomenna Peluri - Kuolema on elävien ongelma. Ne siis on meillä aikomus mennä katsomaan. Maalla on kaupunkiin verrattuna vaivattomampaa (ja halvempaa) käydä elokuvissa, kun ei tarvitse miettiä eikä maksaa parkkipaikkoja. Tosin on täälläkin kyllä ollut kertoja, jolloin auto on pitänyt viedä läheisen pallokentän laidalle, kun elokuviin on tullut ennätysmäärä katsojia ja pihalle autoja…

Elämä on tässä ja nyt

Tällainen kuva tuli vastaan kahdeksan vuoden takaa. Teksti kolahtaa edelleen. Se on kuin John Lennonin vastine siihen virteen, jota veisataan usein virsikirjatöissä päivästä ja hetkestä kerrallansa. Itse asiassa virsi on eräänlainen kirkon vastine Carpe diem -lauseeseen. 

Niin tai näin eli valitsetpa sitten Lennonin, virren tai Horatiuksen, on ajatus tavallaan sama. Elämä on tässä ja nyt. 

Pipo vai lippis?

Minusta tuli lippisihminen, vaikka vuosia kyseistä päähinettä karttelinkin. Nyt se kuuluu keväisin ja kesäisin kävelylenkillä päähän yhtä taatusti kuin askelmittari taskuun. Syyskesällä alan kyllä jo odotella pipokelejä - varsinkin tuulisina päivinä. Toinen juttu on se, kun isot rekat tulevat vastaan ja lipasta on pidettävä kiinni ilmavirran takia. (En siis tervehdi sotilaallisesti rekkoja, toim.huom.) Eli pipo on parempi pysyvyyden takia. Tosin tässä pari päivää sitten tuuli niin lujaa, että kärpässienipipoa piti kiskoa syvemmälle päähän. Pysyihän se sitten.

Allekirjoitan, vaikka en ostanut

Sarjassamme Tästäkin riitti kirpparilla kuva. Tällä kertaa tosin allekirjoitan huoneentaulun tekstin, sillä ihan oikeasti nyt on parhaat päivät. Olen kolmatta kuukautta vapaarouvana ja keikkailen virsikirjan kanssa vain silloin tällöin. Olen hyvässä kunnossa. Saan kävellä, lukea, katsoa elokuvia silloin kun haluan. Voin vaikka lukea koko yön, jos kirja jää koukuttamaan. Parhaat päivät, ehdottomasti!