Äitiys kasvattaa

Olen viettänyt äitienpäivää keväästä -84 saakka, joten tämä on neljäskymmenes kerta. Jos ollaan matemaattisen millintarkkoja, Esikoinen syntyi kyllä vasta samaisen vuoden joulukuussa, mutta äitienpäivänä meillä oli hänestä jo varmaa tietoa.

Äitiys on ollut toivottua, palkitsevaa, rasittavaa, ihanaa ja joskus raastavaa. Plussia on kyllä enemmän kuin miinuksia ja lapset ovat kestäneet minun kanssani urheasti. 

Äitiyden jatkoksi olen saanut kokea myös isoäitiyden eli mummuuden. Se on elämän jälkiruokaa, melkoisen ihana tarina kaikilla vastuuvapauslausekkeilla. 

Onnea klaanimme muille äideille! Te kyllä vedätte hyvin!

Jk. Kuvan mukin Ykkönen valitsi minulle kierrätyspisteen hyllystä joskus talvella. Oli tohkeissaan, kun sen löysi. 

Jk2. Iso äiti olen ollut aina…

Niinku Lau-ri-la!

Kyllähän minä, kun kerran kaikki muutkin! Kyllähän Laurilassa, kun kerran muuallakin! Viime päivinä on kaikki mahdolliset ig-tilit ja fb-päivitykset olleet vihervoittoisia. Eilen etsin meiltä sopivia tavaroita ja otin kuvan, kun tulin kevään ensimmäiseltä aamulenkiltä. Siinä se nyt sitten on. 

En ole mikään euroviisufani. En ole myöskään lätkäfani. On vaan kestettävä tämä aika urheasti kuin nainen. 

Sinivalkoista päivää!

Hyvää suomalaisuuden päivää J.V.Snellmanin kera! Aurinkoinen aamu on alkamassa puurolla, viilillä, leivällä ja kahvilla. Nukuimme pitkään, sillä kumpikin meistä oli eilen tuntikaupalla ulkona. Mies teki puutarhatöitä ja minä askelsin. Ei saatu nyt sentään raittiinilmanmyrkytystä, mutta haukottelimme kumpikin makeasti siihen malliin illan mittaan, että ulkoilmalla oli vaikutusta asiaan.

Jk. Paranemissäteitä Ykköselle, jonka kuulimme sairastavan. Olet rakas! 

Hajatuksia 29

Takana pitkät ja makoisat yöunet ja edessä vapaapäivä. Pergolan pöydällä tiistaina haetut orvokit ja keittiön pöydällä kohta aamupala.

Mies luopui eilen talviturkista, mutta minulla se pysyy vielä tiukasti päällä. Pullukkavuosina en olisi juurikaan epäröinyt, mutta nykyään palelen paljon enemmän. Kaikkea kun ei voi saada! 

Pieni polku ilman lehmuksia

Hyvin harvoin jalkojeni alla on ihanvaanmetsäpolku, kun kävelen mieluusti asfalttia ja hiekkaa. Eilen iltapäivälenkillä kävelin vanhan kirkon ohi ja hetken mielijohteesta kävin katsomassa, miltä näyttää Solikkosaaren päässä. En kuolemaksenikaan muista, kuinka monta vuotta/vuosikymmentä on edellisestä kerrasta…  Napsin muutaman kuvan rannasta ja yhden tuosta polusta, joka tuntui mukavalta astella. 

Ihana tyyssija!

Kettula heräilee vähitellen pitkästä talvi-, kaamos- ja prinsessaruususunestaan ja odottaa kesäkauden alkamista. Kuistilla/terassilla on jo istuttu muutaman kerran auringosta nauttimassa ja juotu kahvit. Ehkäpä tulevana viikonloppuna olisi piknikin tai pitnitin aika! 

Elämämme parhaita investointeja oli se, kun millenniumvuonna ostimme kettulatarpeet ja se saatiin pystyyn kirvesmiesystävämme taatulla ammattitaidolla ja Miehen hanslankariavulla. Siellä on yövytty, vietetty iltaa, leikitty, luettu, syöty ja juotu. Ihana tyyssija! 

Hyvin suunniteltu

Mies tuli kahden kaupungin reissulta. Olin etukäteen suunnitellut, että voisimme kävellä Töllille kahvien kanssa. Ja Mies oli ajatellut junassa ihan samaa, joten eilen päivällä kävelimme pikkutermosten ja eväsrasian kanssa nauttimaan kahvihetkestä, linnunlauluata, luonnosta ja rauhallisuudesta. Matkaa kertyi yhteensä sataa metriä vaille kymppi.