Pari räpsyä eiliseltä

 

Eilen päivällä päätin lähteä pitkä(hkö)lle kävelylenkille. Taskussa kulki askelmittarin, Hermannin, kuulokkeiden ja kotiavaimen lisäksi energiageeliannos. Kaiken varalta. Ensin kävelin vanhalle kirkolle ja pujahdin portista sisään muutaman räpsyn verran. Jatkoin matkaani ja kiersin vielä Pohjolanmäentien lenkin. Kotona askelmittari kertoi, että 16,1 kilometriä oli taivallettu. Hyvä ilma, hyvä mieli, hyvä pössis. 

Hajatuksia 28

Tänä aamuna pohdiskelin kahvimukin (ja voileipäparin) ääressä yhtä asiaa, johon kiinnitin huomiota taannoisessa vaalikeskustelussa. Ilmeisesti nykyään ei enää puhuta vahvuuksista ja heikkouksista. Nykyään kysytään, mitkä ovat vahvuutesi ja missä asioissa sinulla on haastetta/mitkä koet haasteellisiksi. Jotenkin minusta tuo on kyllä muutos huonompaan. Ei kai kukaan heikkouksistaan tykkää eikä haluaisi niitä luetella, mutta vahvuus ja heikkous on aina ollut kaikkien tuntema sanakaksikko ja ihan hyvä sinään. - Olen auttamattoman vanhanaikainen, myönnän sen. Edustan lähes dinosauruskautta ajatuksiltani…

Kortti tietää!

Beige on yksi sellainen väri, johon en pukeudu ja jota en tunne omakseni. Minun värimaailmassani beigepukuiset ihmiset ovat siroja. Minä en. Kaipaan värejä ympärilleni ja päälleni. Minulla on kirkkaanpunainen anorakki, kaksikin kirkkaankeltaista takkia ja vaatekaapista löytyy värejä joka lähtöön. Ehkä siksi tuo kortti huvitti ja sen teksti kolahti. Näin on ainakin minun kohdallani ja muiden kohdista en ole vastuussa. 

Huvinsa kullakin

Mies oli lähtenyt aamuviiden jälkeen lastenvahtikeikalle Alppiharjuun ja minä nukkua posotin kahdeksaan asti. On nimittäin vapaapäivä ja vapaa, hidas aamu. Aion käydä kävelyllä sitten, kun päivä edes hieman lämpenee. Eilen illalla yhdistin kaksi lempiharrastustani eli kävelyn ja piispanvaalien seuraamisen, kun kävin kympin lenkillä napit korvissa. Neljäs vaalikeskustelu (Mikkelin piispanvaali) tuli kuunneltua, kun kolme edellistä katselin. Ko. vaaleja on harvakseltaan, mutta onneksi aina silloin tällöin. Äänestysoikeutta ei minulla ole, mutta seuraan spekulointia mieluusti. Huvinsa kullakin!

Jk. Kuvassa on myös yksi maukas lempiharrastukseni eli aamupalatarjottimen kokoaminen. Nyt syömään! 

Toinen arkipäivä vapusta

Meillä töissä on käytössä kirkkovuosikalenteri ja siinä ilmaistaan pyhäpäiviä hieman eri tavalla kuin taviskalenterissa. On esimerkiksi ensimmäinen sunnuntai joulusta, kolmas sunnuntai loppiasesta, viides sunnuntai pääsiäisestä ja viidestoista sunnuntai helluntaista. Eli siis: tänään on toinen arkipäivä vapusta. Kuulostaa hieman kankealta ja opilliselta. En suosittele arkikieleen, mutta tällaiseen puolivillaiseen blogiin se sopii kuin (vappu)nenä päähän.

Puolukkainen aamu

Tässä iässä (64) uskallan syödä aamupuuron kera puolukoita. Uskallan, vaikka nimeni on Marjatta. Kalevalan kaimani söi yhden puolukan ja pamahti paksuksi, joten varoittava esimerkki on minulla ennen ollut. 

Puolukat sopivat hyvin puuron silmäksi. Herättävät aamutuimaan, koska niihin ei lisätä sokeria. Jonakin aamuna pieni määrä vaahterasiirappia, mutta aika harvoin. 

Hyvää vappua!

Lippu on vedetty salkoon, serpentiinejä roikkuu parista lampusta ja kaksi ilmapalloa saatiin puhallettua vanhoista jämistä. Kaksi munkkia on vielä pakkasessa, simaa jääkaapissa ja Spotify soittaa työväenmusiikkia. Aika tyypillinen laurilavappu. Eiliset lumirähmät on poissa ja sää näyttää ihan hyvältä.