Oinasmerkillä kaikki tahtoo mennä överiksi...

(Varoitus: Teksti sisältää hyvin itsekeskeistä faktaa liikunnasta.)

Eilen oli yksi merkittävä päivä ja siksi siitä kertoessa on kukan kuva paikallaan. Minullahan on tapana laskea yhteen koko viikon liikunnat ja tilastoida ne. No, eilen sitten oli koossa xxx minuuttia ja laskin, että vielä puuttuisi xx minuuttia isommasta luvusta. Tarkasti miettimällä ja mutkittelemalla sain juuri sen kokoon. Eli siis - viime viikon liikuntamääräksi tuli sitten 840 minuuttia eli tasan neljätoista tuntia. VKKV -projektin pienin viikkosaldo on viime vuoden helmikuulta ja on yksi tunti ja viisikymmentäviisi minuuttia. Tuo ensimmäinen tuotantokausi oli varsinkin alussa totuttelua. Nyt toisella tuotantokaudella otetaan homma enemmän tosissaan ja siltikin on hauskaa! 

Euforian kuohuissa ajattelen niitä, jotka haluaisivat kävellä, mutta jotka eivät voi ja jokin minussa häpeää omaa hehkutustani asiasta. Olen hyvin kiitollinen, kun voin ja jaksan liikkua. Oinasmerkillä vaan kaikki tahtoo aina mennä överiksi...

Puupäivä

Eilen oli pitkästä aikaa canonisointipäivä. Syynä taisi olla lämpö ja valo ja se, että yleensä tarkeni haahuilla pihalla enemmänkin kuin pelkän postinhakemisen verran. Kuvasin puita ja muuta. Nurmikkotasolla alkaa olla kaikenlaisia nousevia nokkia, mutta jotenkin nuo puut olivat mielenkiintoisempia.

Mä mistä blogin aiheet saan?

(Heti aluksi pyydän anteeksi Reino Helismaalta otsikkoa... Anteeksi. Checked.)

Minulla on lähipiirissä blogiystävällisiä ja -myönteisiä ihmisiä, jotka heittelevät aina joskus aiheita ja otsikkoja. Tämän päivän bloggaukseen aiheen antoi barista-autonkuljettajani.

Siis: Ennen vanhaan oli hyvin yleistä se, että kengät kestivät vuodesta toiseen ja niihin piti ostaa uusia kengännauhoja. Nauhat kun kuluivat paljon nopeammin. Nykyään kengännauhakauppaan tai tavaratalon kengännauhaosastolle ei ole enää asiaa. Nykykenkien viimeinen käyttöpäivä on paljon ennen nauhojen loppumista. 

Kuvassa uusimmat luottolenkkarini. Kuva tältä aamulta ja kuistilta.

Viimeiset piparit

Eilinen pitkä kävelylenkki (13,6 km) taisi väsyttää, kun unta riitti kaiken kaikkiaan varttia vaille yhdeksään saakka. Tosin kuudelta jo yritin ylös, mutta se oli vain hetken mielijohde, joka vaihtui kymmenen minuutin kuluttua uusiin uniin. No, vapaapäivänä voi nukkua enemmän kuin yleensä!

Eilen syötiin viimeiset joulupiparit, joita Ingvar Kampradin perikunnalta oli viime joululta jäänyt. Ne piti tietysti kuvata rasiassa, joka myöhemmin tulee säilömään jotakin tähdellistä. 

Laivat puuta, miehet rautaa ja valokuvat mustavalkoisia

Sanokaa mitä sanotte, mutta mustavalkokuvissa on enemmän kuin värillisissä otoksissa. Niissä on jotenkin itse aiheen lisäksi vähintään hippunen sielua mukana. Tämän aamun kuva löytyi arkistosta ja on viiden vuoden takaa, kun teimme työntekijäretken läntiseen naapurimaahan. 

Ennen otettiin ihan oikeasti mustavalkoisia kuvia, mutta nykyään värikuvista saa pienillä säädöillä tietokoneella tehtyä mustavalkoisia. Niin tuo ikkunakuvakin on muunnettu, anteeksi vaan... 

Ensimmäinen vapun jälkeinen keskiviikko

Onnea on paras kaveri, joka eilenkin nappasi minulle pyynnöstä kuvan, kun kuljetti kännykkää taskussaan ja minä en. Valkovuokot olivat sateen takia vähän nuupallaan, mutta valkovuokkoja nyt enivei. 

Eilen korkattiin ystävältä saatu simapullo ja uusi SkipBo-pakka. Sima oli hyvää, mutta kortit olivat aluksi aika liukaspintaisia. Ehkä siksi hävisinkin kolmella pisteellä... Pakastemunkit yllättivät maukkaudellaan. Niille riitti kolmen minuutin uunikomennus ja kevyt sokerointi. Ehkä turvaudumme toistekin tuollaisiin niissä tilanteissa, kun meitä on vain kaksi ja on vappu. 

Ei askel horju, ei silmä säiky

Hyvää vappua! Hyvää työn päivää, työväen ja ylioppilaiden päivää! Kuvan tilli pääsee maustamaan tänään parasta mahdollista pizzaa. Meillä se tunnetaan nauvolaispizzana. Kylmäsavulohta, punasipulia, maustamatonta tuorejuustoa ja tuoretta tilliä laitetaan ohuehkon pohjan päälle. Makuyhdistelmä on erittäin hyvä. Suosittelen!
Aamu alkoi sateella ja a-kirjaimella. Se loppuu u-kirjaimeen ja toivottavasti jossakin vaiheessa. Jos ei, niin kävelylenkille nyt kuitenkin suunnataan...