ALASTOMIA NAISIA!

Tänään on taas yksi teemapäivä, jota toivottavasti ei ole pakko viettää ja jota en toivo kovinkaan monen viettävän. On nimittäin Caps Lock -päivä eli TÄNÄÄN PITÄISI KÄYTTÄÄ PELKÄSTÄÄN ISOJA KIRJAIMIA. Somekulttuurissa se nähdään huutamisena ja sitähän se oikeastaan onkin. Ei kiitos tänne ainakaan. 

Tänään tulee kuluneeksi 438 vuotta Rubensin syntymästä. Tiedättehän sen taiteilijan, joka tunnetaan  juuri minunlaisteni naisten maalaamisesta. Siis ylipainoisten. Ja kaiken lisäksi vielä ALASTOMIEN!

Mykistämisen taito

Eilen iltajuna toi meille kolme tamperelaista, joista kaikkein pienin on vasta kolmen kuukauden ikäinen ja kaksi muuta molemmin puolin kolmeakymmentä vuotta. Ilta kului saunoessa, kahvi-ja teepöydässä, imettäessä ja ihmetellessä. Vanhemmat pääsivät saunaan, kun pienin simahti vaunuihin torkuille. Heräsi sitten ja nostin tyypin syliini ja tämä alkoi silmät suurina heti tutkia ympäristöä. Jotenkin tässä on ehtinyt täysin unohtaa vauvojen ihanuuden ja sen, että pelkällä olemassaolollaan vauvoilla on toisten mykistämisen taito. 

Toisen turha, toisen aarre

Kuopuksella oli lapsena t-paita, jossa oli teksti "Ilman naisia Suomi pysähtyy". Sitä slogania voisi mukailla ja sanoa, että ilman kirjoja Suomi näivettyy, yleensäkin ilman kulttuuria Suomi takapajuistuu. Meiltä on lähtenyt loppukevään ja alkukesän aikana hyllyistä 110 kirjaa pois (siis tähän mennessä ja jatkoa seuraa), mutta sen verran hyllyissä on vielä jäljellä lukemista, ettei näivettyminen uhkaa kovinkaan pian...

Jk. 23.5. aloitettu tuhannen tavaran poistaminen on hyvässä mallissa. Eilisiltaan mennessä 342 tavaraa oli löytänyt uuden kodin eli ollaan hyvin aikataulussa! Tavara on ollut hyvin monimuotoista: rannekorusta kylpytakkiin, kastikekirjasta olkalaukkuun. 

Kiitos elokuvasta, Artturi Kannisto!

Eilisiltana ei syöty euron juustoa vaan katsottiin euron elokuva, joka pomppasi ostoskärryyn tiistain kaupunkireissulla. Ranskalaiskomedia Kuudennen kerroksen naiset oli riemastuttava, pienisuuri elokuva, josta jäi mahdottoman hyvä mieli. Porvariston ja piikojen välinen luokka-aita oli aluksi hyvin korkea, mutta mataloitui myöhemmin yllättävällä tavalla. Jos saatte elokuvan käsiinne, katsokaa ja nauttikaa! Hinta kun ei läheskään aina kerro kaikkea...

Jk. Professori Artturi Kannisto liittyy elokuviin siinä mielessä, että ennen häntä käytettiin sanaa elävät kuvat. Artturi keksi sanan elokuva. 

Suosittelen museoitumista!

Jo opiskeluaikana opin käymään taidenäyttelyissä. Kirjoitin maakuntalehteen säännöllisen epäsäännöllisesti kolumneja/kirjeitä opiskelijan näkökulmasta ja sain ns. lehdistökortin, jolla pääsin aika moneen paikkaan sitten ilmaiseksi. Kirjoitin näyttelyistä, konserteista, tapahtumista jne. Seuraavaksi menin naimisiin miehen kanssa, joka harrasti taidetta. Vuosikymmenien aikana meillä on ollut tapana käydä monissa näyttelyissä yhdessä ja erikseen. Tänä keväänä elämämme mullistui täysin! Syynä ei ollut aviokriisi eikä salarakas. Syynä oli Museokortti! En muista, että viime viikon kaltaista viikkoa olisi aikaisemmin ollut, kun tiistaina kävin Turun Taidemuseon näyttelyssä ja torstaina kolusin Helsingissä Ateneumin ja Designmuseon. Upeita näyttelyitä, hienoja töitä, pysäyttävää taidetta. Jatkoa seuraa taatusti, sillä kortti on voimassa ensimmäisestä kåynnistä vuoden. Ja ei maksa kuin 54,-. Tämä oli nyt ihan mainostusta (ilman provikkaa), sillä niin hyvä asia on kyseessä!

Märehtiminen kielletty - ainakin yhdeksi päiväksi!

Tänään on Anna jo olla -päivä. Eli päivä, jolloin voi lopettaa vanhojen asioiden kaivelun ja märehtimisen ja vanhoissa sattumuksissa piehtaroinnin. Onhan sitä vaikka mitä syytä olla katkera, jos haluaa olla. Onhan niitä vääryyksiä ja epäkohtia tielle osunut, jos haluaa kaikki muistaa ja jos haluaa jokaisen yksittäisen keissin säilyttää sydämensä sopukoissa. Tätä päivää voisi nimittää mielestäni myös Tuuletuspäiväksi. Päivän eri versiovaihtoehdot voisivat olla: kansainvälinen, heimojen välinen, piirikunnallinen, perhepoliittinen ja yksityinen. Tänään on aika tuulettaa päätä ja antaa tuulenpuuskan viedä mielestä turhat jäynät, kaunat ja katkeruudet. Ei tekisi muuten pahaa kenellekään meistä...

Riko kaavaa, älä pulloja!

Juhannuksen aikana kävelin Helsingissä paljon ja tein huomion, joka ilahdutti minua suuresti. Saman huomion tein Ullanlinnassa, Katajanokalla, Kruununhaassa ja Kaartinkaupungissa. En nähnyt rikottuja pulloja, en rutattuja tölkkejä. Sen sijaan näin vaikka kuinka paljon tyhjiä pulloja nostettuna joko roskiksen päälle (kuva on Tähtitorninmäeltä, jossa Komisario Palmu-elokuvien ystävänä piti toki käydä taas kerran) tai sitten pullot/purkit olla nököttivät sähkökaapin päällä. Monenlaista hyötyä ja järkevää toimintaa, sillä ympäristö pysyy siistimpänä ja siitä voi joku saada itselleen muutaman kolikon, kun ottaa mukaansa ja vie palautukseen. Toivottavasti tapa yleistyisi muuallakin!