Päätin lopettaa puolipilvisen

Tämän vuoden kalenteri alkaa pian olla eletty ja täytetty. Uuden ostin jo valmiiksi, mutta sen päivät alkavat vasta jouluviikosta. Työelämässä ollessani uusia kalentereita pääsi täyttämään jo aikaisemmin, kun kirkon kalenterit alkavat adventista. Tämä ei ollut kuitenkaan tämän aamun pointti vaan pilvet. 

Eilen päätin luokitella säät kolmeen eri kategoriaan. Ne ovat: aurinkoinen, puoliaurinkoinen ja pilvinen. En halua enää käyttää sanaa puolipilvinen, kun se on niin plääh. Ankea ja mitäänsanomaton. Jos on pilviä, niin on sitten täysillä niitä eli pilvistä.. Olen puhunut.

Kolmen ällän päivä

Eilen oli Lorvailupäivä, Laiskottelupäivä ja Löhöilypäivä. Luin, sometin ja nollasin. Teki hyvää aika kovan liikuntaviikon viimeiseksi päiväksi. Vaihdoin yöpaidasta päivävaatteisiin vasta iltapäivällä, kun varasin itselleni ruoanlaittovuoron. Iltaruoan jälkeen poljin spinningpyörää viisi varttia ennen saunaa. Sitten saunan jälkeen taas vaihdoin yöpaitaan.

Jk. Nollauspäivä oli ansaittu ja tarpeen, sillä perjantaina ja lauantaina urakoin kilometrien kanssa niin, että sain sen 4000 km täyteen. Loppuvuoden aikana kertyy mitä kertyy. Lasken toki edelleen kilometrejä, mutta tuo villi ja absurdi tavoite on nyt saavutettu.

Hei, me luetaan ääneen!

Tänä vuonna päätimme tutustua Muumeihin yhteisen ääneenlukemisen merkeissä. Ostimme tuon pokkaripakkauksen ja nyt siitä on jo kaksi ensimmäistä luettu js seuraavana on vuorossa Muumipapan urotyöt. Toimii hyvin luettuna ja on tosi riemastuttavaa tekstiä! Monet hahmot on nimituttuja toki ennestäänkin, mutta nyt tutustumme niihin tarkemmin. Edellinen (ja ainoa loppuun luettu) yhteinen kirja oli Volter Kilven Alastalon salissa, joten vaihdoimme aika lailla tyylilajia…

Sori, söin ne jo!

Minullahan on tapana kuvata aamupalakattauksia tarjottimilla ja ilman. Tänä aamuna oli niin kova nälkä, että aioin, mutta en ehtinyt. Voin kertoa, millaiset voileivät söin. Ruispalan 2x päällä oli Keijua, kaksi ohutta viipaletta Maasdam-juustoa (ostettiin, kun sitä mainostetaan maitopurkin kyljessä ja onhan se ihan ok, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää kuitenkaan) ja kolme ohutta viipaletta persimonia. Kaunis, mutta ennen kaikkea hyvänmakuinen leipäpari! Kaverina oli mukillinen mustaa kahvia. (Toinen kaveri eli Mies ehti jo syödä aamupuuronsa, kun meni naapuriin viemään lehteä.)

Sisustuselementti

Ensin oli omat lapset ja pehmoeläimiä. Sitten olikin jo valmiina pehmoeläimiä, kun alkoi ropista lapsenlapsia. Tuosta pyykkikorista tms valitaan unikaverit, kun Ykkönen, Kakkonen ja Kolmonen tulevat käymään mummulassa. Leikkeihinkin toki mukautuvat. Kolmosella on ihan selvästi viha-rakkaussuhde muutamaan pehmoon. Viimeksi ainakin piti Myyrä laittaa nojatuolin alle piiloon. Oranssivillapaitaiseen jänikseen tyttö selvästi kokeili itse siedätyshoitoa. Aluksi jänis oli pelottava, sitten sitä tutkittiin ja todettiin lopulta ihan ookootapaukseksi. 

Kori on olohuoneessa esillä koko ajan, ei pelkästään klaaniaikoina. Meillä kun ei ole koskaan pönötetty sisustuksen kanssa…

Lapsella on oikeus kuulua

Hyvää Lapsen oikeuksien päivää! Tämän vuoden teemana on Jokaisella lapsella on oikeus kuulua.  Kuulua johonkin yhteisöön ja tulla kuulluksi. Selailin aamulla pitkän aikaa hakutoiminnolla lapsi kuva-arkistoani. Kaikista viidestä lapsesta (Esikoinen, Kuopus, Ykkönen, Kakkonen, Kolmonen) on paljon kuvia ja omia lapsuuskuviakin jonkin verran. Päätin valita Ykkösen käsikuvan toukokuulta -15.  Se on sitä aikaa, kun olimme ihan noviisit isovanhemmat. Kaikki oli niin ihmeellistä ja taas-uutta…

Lukupäivä

Eilen vietin lorvailupäivää. Makasin sohvalla ja luin. Istuin sohvannurkassa ja luin. Iltaviiden maisssa olin lukenut kirjan loppuun ja pakkasin sen parin muun kirjan kanssa reppuun ja kävelin kirjastoon. Seuraava varaaja saa luultavasti Tinnan jo tänään hyppysiinsä, jos ei illalla kerennyt hakea. Kirja piti taas otteessaan eli Satu Rämö kyllä tietää mitä tekee…

Kun tulin kotiin, laitoin saunan lämpenemään ja vaihdoin sisäliikuntakamppeisiin. Poljin spinningpyörää reilun tunnin ja sitten olikin aika mennä saunaan. Myöhemmin vielä iltatee, pari ruisleipää ja omenakaneliriisi. Kanavasurffailua yms. Sitten nukkumaan.

Jk. Tänään onnittelen Liisaa. Olen Liisan tytär ja Liisa Teen äiti. Keramiikkaihmisiä kumpainenkin. Toinen taivaassa ja toinen Tampereella.

Kilometrejä, lukemista ja vuosipäivä

Mies lähti eilen päiväjunalla Kotoseen parin päivän reissulle. Minulle jäi lukeminen ja kävely tänne seuraksi. Illalla ”urakoin” vielä reilun kympin lenkin, kun tasaluvusta puuttui sen verran. Nyt on sitten 3900 km tälle vuodelle tassuteltu - ja kyllä sen puuttuvan satasen luulen vielä saavani vuoden loppuun mennessä kasaan…

Iltakirjana minulla on Satu Rämön Tinna. Sain sen viime torstaina seutuvarauksena ja sillä on kahden viikon laina-aika. Jonot kuulemma on pitkiä ko. kirjaan. Onneksi olen aika nopea lukija ja saan sen eteenpäin ehkä jo tällä viikolla.

Meillä on tänään Miehen kanssa vuosipäivä. 43 vuotta sitten tapasimme ja se oli menoa se! Juhlistamme päivää sitten loppuviikosta, kun molemmat ovat samassa osoitteessa.

Jk. Kuva on eilisillalta, kun jätin eteisen valon palamaan. Olipa kiva tulla lenkiltä, kun ei ollut ihan pimeä ovi vastassa!

Kivoja asioita

Eilen oli kiva ja yhteisöllinen päivä. Minulla oli puhelin herättämässä seitsemältä, mutta nousin jo puoli kuudelta ja varttia vaille kuusi tein pullataikinan. Kahta tuntia myöhemmin minulla oli kolme pellillistä voisilmäpullia jo liinan alla tuoksumassa. Tämä leipominen siksi, kun päätettiin toisen tuuraajaystävän kanssa järjestää yllätyskirkkokahvit ja lupasin leipoa. Kirkkoon tuli vähäinen määrä ihmisiä, mutta kahvit juotiin pullan kera. Saatiin yhteinen ystäväkin houkuteltua paikalle. Oli kotoisaa ja kivaa. 

Tänä aamuna Mies vaihtoi verhot olkkariin. Nyt sitten nautitaan jaffaverhoista jouluun asti ja joulunnjälkeen taas kevääseen. Heti tuli lämpimämpi tunnelma!

Aamun värejä

Kuva on eilisaamulta. Se kertoo aamupalan siitä vaiheesta, kun kahvimuki on jo juotu ja voileipäpari syöty ja jäljellä on vielä parit värikkäät jutut. (Leivillä oli kyllä röykkiöt paprikaa, joten siinä osuudessakin oli väriä.)

Olen aamupalaihminen. Iltasyöminen on useimmiten hyvin vähäistä, joten aamuisin vatsassa murisee tiikeri hyvin isolla äänellä. Sitä on siis rauhoitettava isolla määrällä aamupalaa ja kyllä se tehoaa!

Heräsimme talveen!

Eilen oli vielä ihan syksymäisen syksähtävä syksy. Illalla kurkistimme vaivihkaa ulko-ovesta pihalle ja näimme valkoisen lumipeitteen. Eli ei tuo aamuinen ikkunanäkymä mikään yllätys ollut, mutta silti se hätkähdytti! Talvi! Nytkö? Mies vei naapuriin sanomalehden ja oli samalla hieman tehnyt siellä pihassa lumitöitä. - Tälle päivälle ei ole mitään erikoista puuhaa, mutta huomenna menen virsikirjatöihin aamukymmeneksi. 

Jk. Kuva on meidän takapihalta ja tältä lumiaamulta.

Piikittelyä puolin ja toisin

Eilen osallistuttiin Miehen kanssa vuoden tapahtumaan, kuten yksi ystävä totesi. Mentiin nimittäin seisomaan joukkorokotuspäivän jonoon. Piikkejä oli jaolla klo 12-17 ja mentiin suunnilleen puoliväliaikaan paikalle. Kun tuli meidän vuoromme,  totesi piikittäjä, että ahaa, teillä onkin perhevastaanotto ja menimme samaan aikaan huoneeseen. Minä sain kaksi piikkiä, Mies yhden. 

Ilta meni kotona lähinnä sohvaillessa ja vilunväristysten kera. Päätin pitää liikuntavapaapäivän ja se oli viisas päätös. Etukäteen mietin, miten mahtaa nukkuminen onnistua, kun olen kylkinukkuja ja nyt oli saatu piikit kumpaankin olkapäähän. No, nukuin kuusi ja puoli tuntia yhteen menoon ja samalla kyljellä koko ajan. Sitten vielä lisäunta toisella kyljellä, joten hyvin meni. Olo on jo lähes tavallinen, mitä nyt vähän olkavarret on arkoja,

Vielä vihersi!

Sunnuntaina vihersi vielä näin hienosti ja tänään on mittarissa kahdeksan lämpöastetta. Forecan tätien ja Ilmatieteen laitoksen setien mukaan lunta pitäisi piakkoin tupruttaa/sadella ja kylmää ilmaa on luvassa. Olen oikeastaan aika kaikkisäinen ja jokaisessa säässä on omat hyvät puolensa. Jos saisin valita, ottaisin talveksi mieluiten pikkuisen lunta ja pikkupakkasia. 

Taas Laurilassa!

Eilen istuin bussissa vähän yli neljä tuntia ja sitten puolisen tuntia vielä Goljatin kyydissä ennen kuin olin Laurilassa. Bussimatka oli sujuva, kun pysähdyksiä Turusta Jyväskylään ei ollut kuin Tampereella ja Korpilahden risteyksessä. 

Kotona oli yllättävän paljon tilaa, kun vietin lomasen yksikseni yksiössä. Maonpunainen vessa oli saanut uuden seinävärin eli nyt se on kirsikankukanpunainen. Ilmansuunta-ajattelu kuitenkin pysyi samana.

Illalla lähdin tekemään lenkin ennen saunaa. Pimeyteen piti varustautua heijastinhenkseleillä ja taskulampulla. Reittivaihtoehtoja oli vähemmän kuin Kotosessa, mutta ihan hyvän lenkin (8 km) sain tehtyä.

Jk. Kuva on turkulaisen kierrätyskeskuksen pihasta. Hyvä maamerkki!

Rapputaulun ohjeet

Tänään on matkapäivä, mutta ei onneksi ihan aamusta. Heräsin kuitenkin aikaisin, joten on hyvin aikaa syödä aamupala, käydä suihkussa, pakata jne. Ns. rapputaulu kertoo kaiken muistettavan ennen lähtöä, kun se on sopivasti eteisessä.

Loma on ollut hyvä ja sopivan mittainen. Ehdin käydä kahdesti elokuvissa (Downton Abbey ja Timantit), kerran kirjastossa ja kahdesti kirjastoautolla, kerran kirkossa ja monta kertaa kirppareilla. Juuri sellaista, mitä halusinkin tehdä kävelemisen ja lukemisen lisäksi. - Kotonen on ihana paikka lomailuun ja oleiluun. Se on ollut meidän ihan just kaksitoista vuotta. 

Pronssiviikko takana!

Lomaviikko on vietetty ja vielä tämä päivä kuuluu siihen ja huomisaamu. Jo etukäteen arvelin käveleväni ja lukevani. Puolitoista kirjaa olen tähän mennessä lukenut, mutta kävellyt sitten niin paljon, että viime viikon saldoksi tuli 125,5 km. Omassa tämän vuoden rankingissani viikko saa pronssia (syyskuussa oli kultaviikko ja toukokuussa hopea-). Säät ovat suosineet, kun enimmäkseen on ollut poutaa ja vain muutama tihkusade. Ja yksi isompi versio, mutta silloin olinkin sateenvarjon kanssa liikkeellä ja kaupasta tulossa.

Jk. Tänään tulee kuluneeksi kolmekymmentäkaksi vuotta äidin kuolemasta. Sytytän iltateepöytään kynttilän ja muistelen.

Isäarpajaisten päävoitto

Hyvää isänpäivää! Oma isäni olisi täyttänyt tämän vuoden tammikuussa sata vuotta, mutta kuoli jo vuonna 1998. Hän oli hyvä mies, joka tunsi huumorintajun ja jämäkkyyden. Hän oli musikaalinen ja armoitettu puhuja. Hänen lempilajinsa oli kävely. Olin aina isän tyttö, lapsista keskimmäinen.

Tunnen myös lähipiirissä kolme hyvää isää. Lasteni isä, Esikoinen ja Vävy. Kaikki ovat erilaisia, mutta parhaita mahdollisia. Klaania on siis onnistanut isäarpajaisissa! Onnea kaikille!

Jk. Kuvassa Esikoinen ja Ukki.

Muistilappuja ja tekoälyä - ja siltä väliltä

Olen aina rakastanut sanoja ja lauseita. Tänään löysin kuvan kymmenen vuoden takaa, jolloin olin säilönyt sanoja lasipurkkiin. Ne olivat tuoneet hyvää mieltä ja toivat edelleen sitä. Säilöminen oli alkanut tuosta aurinkotalouden professorista. 

Rakastan vanhanaikaisuutta eli muistilappukulttuuria. Ja tietotekniikkaa, kaikkea uusinta uutta. Joskus leikin tekoälyn kanssa. Tänään kysyin siltä luonnehdintaa blogistani. Vastaus oli aika pitkä, mutta yksi ote siitä: Blogin kirjoitustyyli sisältää tietyn “äänensävyn” – omapäinen, suora, ja ehkä tietynlainen huumori. Jos se resonoi, hyvä. Jos ei, tyyli ei välttämättä nappaa.

Ryppyjäkö? No varmasti!

Tässä iässä (66j juonteet ja rypyt kuuluvat väistämättä kuvaan. Ryppyiset kädet olen omistanut jo vuosikymmeniä ja niitä on ihmetelty ja olen itsediagnosoinut ne soittamisen sivuoireiksi. Rypyistä viis, kun elämäähän se on!

Aina välillä innostun käyttämään jotakin naamarasvaa, mutta sitten se taas unohtuu kaapin perukoille. Meikkejä en osaa käyttää enkä enää viitsi opetella. Kosmetiikkateollisuus ei minulla ole juuri päässyt rikastumaan. Ihan luomuna täällä tallaillaan menemään.

Hyvää Svenska dagenia!

 

Kirjahyllystä löytyi iki-ihanat Melukylän lapset på svenska tämän aamun kuvaa varten. Jostakin kirpparilta ja muutamalla eurolla, muistelen. Kaunis ja edullinen löytö. 

Viime yön nukuin kuin tukki. Ehkä päivän kävelymäärällä (yhteensä 19,1 km) oli osuutta asiaan. Vältyin sateilta, kun lähdin vasta puolenpäivän jälkeen liikkeelle.

 

Kyllä tonttu tontun tuntee!

Eilen tuo kuvan tonttu melkein hyppäsi ostoskoriini yhdellä kirpparilla. Oli sen verran sympaattisen näköinen tyyppi, että  maksoin pyydetyt kaksi euroa hyvillä mielin. Kyseisellä kirpparilla oli kyllä hileitä ja pallojakin yllin kyllin esillä, mutta ne sivuutin saman tien. Kyllä tonttu tontun tuntee!

Aamupala ihan itselle

Aamupala on katettuna ja tyylillä ihansitämitätekimieli. Viime viikolla oli monta puuroaamua, kun oli paljon porukkaa ja nyt on puurokiintiö taas vähäksi aikaa täynnä.

Olin ilmeisesti salaperäinen kertoessani eilen lomaviikosta… En tarkoittanut moista. Tänne Kotoseenhan minä tulin ja kevyillä matkatavaroilla, kun täällä on kaikkea tarvittavaa kaapeissa. Eilen illalla kävin ruokakaupassa ja kirjastoautolla. 

Matkalla vaan…

Mummuiluviikonloppu takana ja oma lomaviikko edessä! Pakkasin aamulla reppuun lääkkeet, kuulokkeet, avaimet, talvitrikoot, merinopaidan, latausjohdon, sateenvarjon, kahvipullon jne. Aion viettää täysin aikataulutonta ja puolivallatonta elämää ensi viikon tiistaihin asti. Miehellä on samanmoista luvassa Laurilassa. Tässä vaiheessa yhteistä elämää (kohta 43 vuotta) osataan olla yhdessä ja erikseen.

Rakkaus valaisi illan

Eilen oli pyhäinpäivä ja meilläkin paloi illalla pergolan pöydällä yhteinen kynttilä kaikille niille, jotka elivät ennen meitä, jotka elivät kanssamme ja joita kaipaamme ja muistelemme. Hautausmaan kynttilämerellä oli taas kerran pysähdyttävä sanoma siitä, että rakkaus kestää.

Eilen puhuttiin Kakkosen kanssa iltapalapöydässä leipomisen salaisesta ainesosasta, joka on rakkaus. Sitä taikinaan ripottamalla pullat, rieskat ja piirakat maistuvat erityisen hyviltä.

Perunarieskapäivä

Hyvää marraskuuta! Päätimme aloittaa tämän kuukauden tekemällä perunarieskoja Kakkosen kanssa. Tällä kertaa hänen puuhakseen jäi lempiosuus eli rieskojen pistely. Pistely suoritetaan käyttämällä ikivanhaa pisteliä, joka on peräisin Kaustisen mummulasta Tyyne-mummun ja Kaisu-tädin keittiötavaroista.

Perunarieskat kuuluvat meillä kaikkien omien herkkuihin ja tehdään yleensä muusia niin paljon, että rieska-ainetta jää seuraavaksi päiväksi.

Aika aikaansa kutakin

Eilen saatiin helsinkiläiset omat (4 kpl) meille pitkän viikonlopun viettoon. Kuusivuotias Kakkonen aloitti heti mielipuuhansa eli vanhojen legokuvastojen tutkimisen. Pikkusisko, kohta puolitoistavuotias Kolmonen käy ikiliikkujamaisesti läpi mummulan leluvarastoja aina ja aina uudestaan. Laurilassa on nyt riemua, riehakkuutta, rauhaa ja rakkautta tasapuolisesti. Eilen illalla Miniä kysyi kuulumisia ja vastasin, että rauhaa ja rakkautta. Aika aikaansa kutakin!

Törmäsin (kuv.) maalaukseen!

Eilen lähdin päivällä kävelylenkille ja jotenkin oli jo etukäteen sellainen pössis, että voisin kävellä pitkän lenkin. Vaatetta oli sopivasti, kengännauhojen kireys oli hyvä ja sää oli suotuisa. Kuuntelin pari true crime -jaksoa ja yhtä laihdutuspodcastia. Tulomatkalla kesäjäätelökioskirannassa oli ihan pakko pysähtyä sen verran, että kaivoin toppaliivin taskusta kännykän ja räpsäisin kuvan. Tuo maisema oli kuin suoraan jostakin maalauksesta!

Jk. Ehdin kotiin sopivasti ennen hämärää ja ruoalle. Lenkin pituus oli 15,7 kilometriä ja aikaa kului 162 minuuttia.

Millaisia me olemme?

Horoskoopeilla myydään mukeja, kortteja, kirjoja ja vaikka mitä. Joskus neljäkymmentä vuotta sitten meilläkin oli yhdet mukit, mutta ne ovat päätyneet jo ajat sitten kierrätykseen. Nykyään räpsin kuvia ja se riittää. 

Kuva on kolmen vuoden takaa isomman lähikaupungin isosta kaupasta. Tein sen verran siirtotöitä, että sain meidän merkit rinnakkain ja otin räpsyn. Aika osuvia luonteenpiirteitä kummallakin. Tulimerkkejä ollaan - ja sen on huomannut vuosikymmenien varrella…

Onnistunut syysreissu

Eilen aamulla oli lopultakin odotetun syysreissun vuoro. Mies lähti meille kolmelle naiselle ajuriksi ja kohteeseen saapui vielä yksi nainen, joten luvassa oli naisille shoppailua ja syömistä, Miehelle ajankuluttamista, syömistä ja pienimuotoisempaa ostosten tekoa tyyliin kaapelikela. Päivästä muodostui tosi hauska. Joku osti joululahjoja, joku hankki tuikitarpeellista jne. Itse olin aika pienellä budjetilla liikkeellä. Kallein ostokseni oli kuvan mattamusta kukkaruukku. Olen vähän kerrassaan hankkinut yhtenäisempiä, eri värisiä ruukkuja. 

Syötiin hyvin, naurettiin paljon, heitettiin herjoja, vaihdettiin uutisia ja tietoja. On ihanaa huomata, että ns. vanha jengi pysyy edelleen koossa ja nämä yhteistapaamiset lujittavat ystävyyttä.

Taattu puheenaihe

Päästiin taas normaaliaikaan! Talviajaksikin sitä kutsutaan. Mies hoiti eilen aamupäivällä viisareiden siirtämiset ja totesi kelloja olevan Laurilassa aika monta. Yhden oli unohtanut ja kärkkäänä ihmisenä tietysti huomautin siitä tänä aamuna… Vessan pikkukello näytti vielä epänormaalia aikaa, mutta ei sekään enää nyt.

Tämä kellorevohka harmittaa yleensä eniten niitä, joille se on ihan sama eli vapaaherroja ja -rouvia. Tärkeintä tuntuu olevan se, että on joku aihe, mistä narista. Emme narise, lupaan sen.

Jk. Muistuupa mieleeni eräs jo edesmennyt lehtori, jolla oli autossa kuulemma niin vaikea ajanvaihtosysteemi, että hän oli jo luovuttanut. Antoi olla aina normaaliajassa. Rispektit hänelle.

Pikkuoranssien aika

Loppusyksyn ehdottomat piristäjät on olleet tällä viikolla ilahduttavassa tarjouksessa ja olen rahdannut niitä useamman pussin kotiin. Nyt taitaa olla kolmas esillä ja neljäs on jääkaapissa odottamassa estradille pääsyä. Nostin hedelmäkulhon pöydälle, niin tulee vielä paremmin napattua yksi tai useampi.

Olen antanut hedelmille yleisnimen pikkuoranssi, kun ei niistä aina tiedä,  onko kyseessä satsuma, mandariini, klementiini vai mikälie. Pikkuoransseja söin kollikaupalla syksyllä -84, kun odotin Esikoista. Lapsi ei onneksi syntynyt oranssina, mutta ruskettuu helposti!

Kasvisserkkuversio

Leikkeleet on taas tapetilla/framilla/esillä. Niin meilläkin, mutta kasvisserkkuversiona eli seitanleikkeleenä. Elokuun -08 jälkeen possut ja lehmät poistuivat tyystin Laurilan ostoslistoilta, kauppakasseista ja lautasilta. Leivän päälle on laitettu sen jälkeen erilaisia kasvisleikkeleitä, joiden tason kehittymistä on ollut mukava seurata. Nykyään jollakin versiolla voi hämätä lihansyöjääkin… No, leivän päälle on eksynyt myös juustoa, kasviksia, avokadoa, linssilevitteitä, Tartexia jne. Ja ennen kaikkea itsetehtyä seitania, joka on niin hyvää, että syödessä tulee kismetmäinen olo…

Tällä reseptillä meillä tätä herkkua tehdään:

Seitanpaisti

4 dl gluteenijauhoja

1 dl gram-eli kikhernejauhoja

1 dl soijajauhoja

1 rkl kasvisliemijauhetta

0,5 tl suolaa

1 tl garam masalaa

1 tl savupaprikajauhetta

0,5 tl jauhettua inkivääriä

1 tl valkosipulijauhetta

0,5 dl soijakastiketta

0,5 dl kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä

2,5 dl vettä

Marinadi:

2 rkl kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä

1 rkl soijakastiketta

1 rkl tomaattipyreetä

1 rkl (omena)viinietikkaa

0,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään hyvin. 

Sekoita soijakastike ja öljy veteen ja lisää jauhoihin.

Sekota tasaiseksi ja vaivaa muutama minuutti.

Muotoile massa paistiksi.

Sekoita marinadin ainekset keskenään.

Laita paisti marinadiin ja jätä maustumaan kylmään

vähintään muutamaksi tunniksi, mutta mieluiten yön yli.

Kääntele paistia muutaman kerran marinoinnin aikana.

Kääri paisti folioon ja paista 175-asteisessa uunissa noin tunti 

(meillä paistetaan melkein puolitoista tuntia)

uunin keskitasolla.

Anna paistin jäähtyä hetki ennen tarjoilua,

parhaimmillaan se on seuraavana päivänä tarjottuna ja kylmänä

Jk. Resepti on Inna Somersalon kirjasta.

Onnellinen ryhmäkuva

Siivosin keittiön vihreän kaapin yläosan, kun Mies oli Kotosessa käymässä. Hieman muuttelin astiajärjestystä toimivammaksi. Hylly kerrallaan tyhjensin sisällön keittiön pöydälle. Nämä pikkukulhot näyttivät niin onnellisilta ryhmänä, että otin niistä kuvan.

Tammikuussa mainitsin, että kaksitoista on juuri sopiva määrä. Kolmetoistakin on. Tuon sinikukkaisen sain Kuopukselta taannoin ja se odotti kesällä Kotosen hyllyssä pääsyä kaltaistensa joukkoon.

Pitkän kaavan mukaan

Eilen oltiin elokuvissa pitkän kaavan mukaan. Ensin nähtiin romanttinen komedia Oman elämänsä Jane Austen (2025). Viihdyttävä, viehättävä ja hieman erilainen pikkuelokuva. Sen loputtua jäätiin penkeille istumaan ja kaivettiin eväsleivät esiin. Ehdittiin syömisen lisäksi pitää omatoimikirjastoasioimis- ja vessatauko. Seuraava elokuva oli suomalainen Täydelliset vieraat (2025). Loistavat näyttelijät, vähäeleinen teatterimainen lavastus ja yllättäviä käänteitä loppuun asti. 

Sitten oli aika lähteä kotiin lämmittämään saunaa. Kiitos taas, Kino Metso! Olet tuonut arkeemme monenmonia elämyksiä!

 

Tunnelmia

Syksyisessä(kin) maisemassa on kiva kävellä, pysähdellä, räpsiä kuvia ja jatkaa taas matkaa. Tämä kuva on sunnuntai-iltapäivältä ja paikkana on Hiljaisuuden polku kirkon rannassa. Aika harvoin kävelen ko. polkua, mutta aina joskus kuitenkin. 

Tänä aamuna laitoin herätyskellon soimaan seitsemäksi ja ennen aamupalaa spinnasin kolme varttia. Pitkästä aikaa, kun edellinen spinnauskerta näkyi olleen elokuun alussa… Arvaat varmaan, että aamupala maistui polkemisen jälkeen!

Leikkivästä Laurilasta huomenet!

Lopultakin toteutan lupaukseni Stanstalle… Ylärivissä on ne Lirttana Lättänän nimenantotilaisuudessa olleet tyypit. Kun kerran sain ne houkuteltua kuvaan, keräsin kaikki muutkin sorminuket ja onhan siinä sekalainen joukko!  Monet leikit on Ykkösen ja Kakkosen kanssa noilla saatu aikaan. Vähän ovat vuosien saatossa saaneet kolhuja, mutta vain vähän. Kaikeksi onneksi tyypit asustelevat leikkien väliajoilla pienessä vetoketjullisessa pussissa, joten katoamisiakin on tapahtunut ihanan vähän. 

Viikonlopun muistelua ja aamupalaa

Takana on pitkä viikonloppu tamperelaisten omien kanssa. Rentoon, mutta toiminnalliseen aikaan meillä kuului hämärä(pienois)golfia, frisbeegolfia, kävelyä, hyviä yöunia, pianonsoittoa, saunomista, pelejä ja ruoanlaittoa. Sunnuntaiaamuna kävin virsikirjatöissä, mutta ehdin jo sitten yhteiselle lounaalle takaisin Laurilaan. Omat lähtivät eilen iltajunalla Jyväskylästä. Mies oli lähtenyt aamujunalla Kotoseen. Kastelee kukat, käy elokuvissa, fillaroi ja viettää omaa aikaa kuten minäkin täällä.

Jk. Aamupalan katoin itselleni pitkien yöunien jälkeen. Kuvasin sen, totta kai!

Jk2. Eilen illalla saavutin viime vuoden! Vuoden 2024 lopussa minulla oli koossa kävelykilometrejä 3540,5. Nyt on jo muutama kilometri enemmän ja vuotta on vielä hyvin jäljellä.

 

Aina joskus laitan itseni etusijalle

Kirjaston lehdestä räpsäisin ylläolevan kuvan. Se osui ja upposi. Tuota ajatusta olen yrittänyt toteuttaa (ja onnistunut siinä mielestäni aika hyvin) viime vuosien ajan. Uskallan laittaa itseni aina välillä etusijalle ja miettiä, mitä keho tarvitsee. Liikuntaa, paljon unta, hyvää ravintoa (ja herkkuja sopivasti), ystävien seuraa, yksinäisyyttä, kaksittelua ja rakkautta. - Itsekkyys on kannattanut. Voin paremmin.

Kirpparilöytö

Tällä viikolla sanoin Miehelle, että haluaisin pienen lastentuolin tai korokkeen olkkarin toiselle viherkasvi-ikkunalle, jotta saisin jonkin kasvin eri tasolle. Sovittiin, että tarkkailemme kirppareita ja jos ei löydy mitään sopivaa, voi Mies tehdä korokkeen. No, eilen kävelin Ykkösen kanssa paikalliselle kirpparille (Heinähattu) ja kun oli juotu pullakahvit ja munkkipillimehut, kierreltiin pöytiä ja siellähän yhdellä pöydällä odotti juuri se tarvitsemani tavara. Viinitonkkateline irl, kukkateline meille. Ja eihän se mihinkään reppuun mahtunut, mutta kulki hyvin kädessä paluumatkalla ja pääsi heti kotona uuteen työhönsä.

Olen pimeää ovelampi

Hämärä ja pimeä yllättävät näinä aikoina. Olen kuitenkin ovelampi kuin ne, sillä varaustaudun heijastinhenkseleillä, kun lähden iltalenkille. Viralliset katuvalot päättyvät kilometriä ennen Laurilaa, mutta jos kierrän Ervin talojen kautta, saan vielä parisataa metriä lisää valokulkureittiä. Eilen huomasin, että jos aion liikkua myöhään illalla, on loppuosuudelle varattava taskulamppu ja laitoin taskuun jo valmiiksi pienen lampun. 

Ilta oli viileähkö, mutta tyven. Kolme koiraa oli lisäkseni lenkillä. Kotona odottivat Mies, tamperelaiset omat ja sauna. 

Mattojen ulkoilupäivä

Olen räsymattoihminen. Poikkeukset vahvistavat säännön ja ne ovat: pari pientä nukkamattoa ja iso matto (aitoa polypropeenia), joten suurin osa Laurilan lattian peittäjistä on räsyversioita. Ne sopivat arkisiin luonteisiimme tosi hyvin ja tuntuvat jalkojen alla sopivan kuluneilta ja pehmeiltä.

Eilen oli mattojen ulkoilupäivä. Viihtyivät siellä useamman tunnin. 

Eilen oli tosi mukava koiranilma

Eilen tein kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäiseen yhdistyi autoiltu ruokakauppa- ja kirjastoreissu, joten lähdin askeltamaan vasta kirjastosta eteenpäin ja kartutin askeleita reilun kahdeksan kilometrin ajan. Sää tuntui niin mukavalta, että lähdin illalla vielä toiselle samanpituiselle lenkille. Illasta olisi voinut oikeastaan käyttää nimitystä koiranilma, vaikka ei satanut, ei tuullut, ei myrskynnyt. Nimityksen syynä oli se, että tuolla matkalla minua tuli vastaan kaikkiaan seitsemän koiraa. Niistä oli viisi ennestään tuttua ja tunsin myös hihnan toisessa päässä kulkeneet. - Kuljin pimenevässä illassa kappelin kautta. Yksi ihminen tuli kappelitiellä vastaan, ei muita.

Olin iltavuorossa!

Eilen illalla puoli kymmenen aikaan sanoin Miehelle, että taidan leipoa aamuksi sämpylöitä. (Mies ei toppuutellut yhtään ja se onkin yksi ihana puoli hänessä.) Jääkaapista löytyi pala hiivaa ja muita aineitahan meillä on aina, joten sitaisin essun yöpaidan päälle (saunan jälkeen se on iltavaatteena) ja tekaisin taikinan.

2,5 dl kädenlämpöistä vettä / puoli palaa hiivaa / puoli teelusikallista suolaa / muutama lurautus siirappia / reilu dl kaurahiutaleita / pari runsasta sirottelua spelttijauhopaketista / reilusti rypsiöljyä / tavisvehnäjauhoja tarpeeksi, jotta sain taikinapallon tehtyä. Leivoin saman tien sämpylöiksi ja annoin kohota pitkään liinan alla. Leikkasin parit viillot, kun olivat kohonneet ja paistoin 225 asteessa reilut kymmenen minuuttia.

Maistuivat aamupalalla ihan hyvältä. Olivat tiiviimpiä kuin yleensä, joten muistilappu itselle: Älä käytä varastokylmiä jauhoja tai jos käytät, niin taikinaneste saa olla tavallista lämpimämpi.

Maailman pienin kärpässieni tai ainakin niillä main

Lauantaina kävelin kappelilta huoltorakennukselle töiden välissä pitämään teetaukoa ja huomasin pienistä pienimmän kärpässienen. Eilen sitten päätin palata paikalle tulitikkuaskin kanssa, jotta saisin havainnollistettua koon paremmin. (Tyhjensin askista lenkin ajaksi tikut keittiön pöydälle, etteivät ne rapisisi taskussa ärsyttävästi.) 

Sieni oli paikallaan ja hautausmaalla ei sillä suunnalla ollut ketään. Niinpä laitoin laatikon sienen viereen ja otin kuvan. Maailman pienin kärpässieni tai ainakin niillä main. Söpö, sanoisin.

Kannatti lähteä vasta illalla lenkille!

Viikonlopuksi pukkasi yllättäen virsikirjatöitä, kun vakituinen työntekijä flussaantui. En ollut suunnitellut mitään, joten lupauduin toki auttamaan. Eilen oli kappelipäivä ja tänään ollaan kirkossa.

Eilen päivällä veisaamisten jälkeen väsytti ja laiskotti niin, että nukahdin sohvalle ja ulkoilma ei houkutellut lenkille. Annoin siis olla. No, iltaruoan jälkeen lähdin edes-pienelle-kävelylle ja nautin kauniista illasta ja bongasin kauniin punataivaan. Kannatti siis säästää voimavaroja iltaan!

Lähimarjat

Jos kerran on olemassa lähilenkki, on myös lähimarjat. Laurila on puolen hehtaarin pientila kangasmetsän keskellä. Eli siis metsäilyyn on lyhyt matka. (Sen verran lähellä kirkonkylää kuitenkin olemme, ettemme ihan metsity.)

Tämän aamun jogurtti tulee saamaan niskaansa tuoreita puolukoita. Useimmiten ne ilmestyvät pöytään pakastimen kautta, joten maku ja suutuntuma on varmasti erilainen. 

Ultralenkin päivä

Minusta on kiva leikkiä numeroilla. Olen määritellyt lenkkien pituudet. 6 km (ja alle) on lyhyt, 6-12 km keskipitkä, 12 km (ja yli) on pitkä ja 18 km (ja yli) ultra. Niitä sitten vaihtelen mielin määrin fiiliksen, sään, olon ja kengännauhojen kireysasteen mukaan. 

Eilen käytiin aamupäivällä isommassa lähikaupungissa. Oli useampi muistettava asia ja käytävä paikka, mutta ehdimme myös käydä välikahvilla ennen kuin olimme taas Laurilassa takaisin. Välipalan jälkeen päätin lähteä kävelylle. Heti alkuun kaikki tuntui hyvältä ja päätin, että kävelen niin pitkän lenkin, ettei illalla tarvitse lähteä uudestaan. - Ja kotona olin kolmen tunnin ja kymmenen minuutin kuluttua. Askelmittari oli kerännyt 19,1 km edestä matkaa. Ultralenkki ja väsyneet jalat, mutta hyvä mieli! Saunan ja yöunien jälkeen jalatkin tuntuvat taas vetreiltä ja ihan omilta.

Laurilan revitty

Ennen räpsyaikaa oli aika, jolloin lehdistä revittiin ja leikattiin reseptejä, kuolinilmoituksia ja sitaatteja. Niitä löytyy vielä pienestä laatikosta muutamia kymmeniä ihan alkuperäisessä formaatissa. Sitä voisi kutsua kansanperinteeksi tai arkihistoriaksi.

Tänään John Lennon olisi täyttänyt 85 vuotta. Siksi oli passeli aamu tälle lehtileikkeelle. (Uskallan käyttää vielä leikesanaa, vaikka sehän on kielletty muussa kuin lihaympäristössä…)

Arkistojen aarteita tai ainakin yksi

Työni, josta eläköidyin, oli monipuolista. Yhtenä osana siihen kuului arkistojen tutkiminen ja varsinkin alkuaikoina tutkin paljon vanhoja kirkonkirjoja ihan fyysisesti sivuja plaraillen ja yrittäen saada kirjoituksesta selvää. Ehkä siksi olen viehtynyt  kaikenlaisiin arkistoihin ja pidän niitä myös itse. 

Tämä hauska sammalkuva löytyi omasta kuva-arkistosta ja se on otettu päivälleen kymmenen vuotta sitten. Olen siis heittäytynyt lähimetsässä makuulleni (kaikilla silloisilla liikakiloillani) ja räpsäissyt kuvan ihan sammaltasosta. Se on kuin luonnon nukkamatto neulasilla koristettuna. Niin pehmeä, että tekisi mieli silittää.