Aika usein törmään (kuv.) tilanteeseen, jossa räpsy riittää ja rahapussi saa pysyä laukussa. Niin tälläkin kertaa. Ensin näin tuon ruskean nallen ja se hymyilytti. No, sitten löytyi sille kaveri ja asettelin kaverit kuvausta varten vierekkäin. Sitten jo nauroin. Kolmaskin tuli kuvaan, jonka räpsäisin ja jaoin omaan klaaniimme! (Ja nauru yltyi.)
Onneksi Laurila on pieni talo ja onneksi meillä on jo ennestään mittava pehmoeläinjoukkkue olemassa. Ei tullut siis mieleenkään ostaa tuollaista jättinallea tai siis tuli, mutta ei ostettu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti