Meinasin olla tottelematon!

Eilen olisin ollut tosi ilkikurinen ja tottelematon, jos sattuisin kuljettamaan post-it viestilappuja (ja kynää) taskussani.  Kopeloin taskujani, mutta löysin vain nenäliinan, energiageelin, askelmittarin ja kännykän eikä  repussakaan ollut kuin rahapussi ja kangaskassi. Olisin niin mieluusti kirjoittanut lappuun tekstin: AURINKOISTA PÄIVÄÄ SINULLE!

En ostanut, mutta pohdin kyllä jonkin aikaa

Eilen törmäsin (kuv.) seinätauluun, jota hypistelin jonkin aikaa ja pohdin sen ostoa. Teksti Vielä yksi luku sopisi hyvin intolukijalle, muttamutta jokin siinä ei kolahtanut niin paljon, että olisin sen lunastanut itselleni/meille. Kaikkea ei tarvitse omistaa, kuvakin on monesti ihan riittävä.

Olen valmis tähän päivään!

Aamupala on se ateria, josta kaikki alkaa. Ennen tätä liikkujan elämää olin aamuisin harvoin oikeasti nälkäinen, joten söin vähän neljännes- tai puoliväkisin ja tavan vuoksi.  Nykyään on toisin! On sekä nälkä että aikaa. Olen tajunnut, että kropan pitää saada polttoainetta, jotta se pärjää mieleni perässä kaikissa kävelyurakoinneissa. - Tuon marjaisen ja myslisen jogurttikulhon lisäksi söin kaksi reissarinpuolikasta salaattivuorella, juustolla, tomaatilla ja kurkulla. Join mukillisen kahvia ja lasillisen appelsiinimehua. Maailma, olen valmis tähän päivään!

 

Räpsyn verran

Kävelen monenlaisissa maisemissa. Maalla, kaupungissa, asfaltilla, hiekkatiellä, polulla. Lempimaisemaa tai -kulkuväylää en osaa erikseen nimetä, mutta räpsyn verran pysähdyn aina välillä ihailemaan ympäristöäni.  Kuva on lauantailta, kun kävelin ns. Soilin lenkkiä. 

Kymmenen vai yhdeksän?

Kaksi kertaa vuodessa toistuu puheenaihe, joka peittoaa säät, sodat, koirankakat ja bensanhinnan. Ne, joille kesäajan ja normaaliajan muutos on periaatteessa ihan yhdentekevää, jaksavat meuhkata siitä eniten. Aika pieni asia se kuitenkin on Ihan Oikeiden Asioiden rinnalla.

Heräsin vähän yli neljä aamulla. Totesin, että olisi pitänyt herätä ihan tasan neljältä, niin olisin voinut siirtää kellonviisareita tunnin verran. Olin siis auttamattoman myöhässä. Ja jos tarkkoja ollaan, niin ne kellot ovat edelleenkin vielä kesäajassa… 

Jk. Korjaus: NYT ovat talviajassa, kun autonkuljettajani siirsi viisareita. Kellot pysyivät paikoillaan.

Juoruamisen taito

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa. Ehdittiin myös käväistä välikahvilla ennen kuin Goljatti meni katsastukseen. (Arvosanaksi tuli kiitettävän kiitävä.) Kahvit ja lohirieskat maistuivat hyviltä, mutta muuten tuokiossa oli ärsyttäviä piirteitä… Tiedättehän sen ilmiön, kun vanhemmat mieshenkilöt kansoittavat kahviloiden pöytiä juoden yhtä kahvikuppia tuntikaupalla tai pahimmassa tapauksessa istuen vain uutisoimassa/juoruamassa kuivin suin? Ja niin isolla äänellä että naapuripöytienkin väki saa ilmaista viihdettä kuullakseen. Ja kiroilevat. Jne.

Ensin minua ärsytti, mutta sitten tilanne alkoi vaikuttaa jo vähän koomiselta. Sanoin Miehelle, että nyt kyllä tiedän blogiaiheen seuraavalle päivälle…

Käsipainon näköinen helistin

Eilen oli vaikkajamitäpäivä. Aamupäivällä kävelin paikalliselle kirpparille ja ostin sieltä mm. kuvan esineen eli käsipainon näköisen helistimen. Se oli niin sievä, että oli ihan pakko lauriloittaa, vaikka hintaa oli kolme euroa. 

Iltapäivällä tein uuden kävelylenkin ja kävelin elokuviin katsomaan uutuusleffaa Lee. Tuntemukseni Miilun salista poistumisen jälkeen oli Huh huh! Mieletön, kauhea, upea, raastava ja hieno kaksituntinen ei jättänyt kylmäksi.

Illalla nautin sohvailusta (se oli ansaittua kahdeksantoista kilometrin jälkeen) ja katsoin telkkarista kaikenlaista hömppää. Mies kotiutui iltayhdentoista maissa päiväkotireissusta. Kakkonen oli ollut onnellinen, kun sai Minecraft -vaarin vieraakseen…

Tavoilleni uskollinen

Myönnän olevani tapojeni orja/tavoilleni uskollinen. Yksi niistä on sinkkuaamupala. Mies oli lähtenyt aamulla junailemaan Kakkosen päiväkotiin kahville ja heräsin vasta puoli yhdeksän maissa. Eli aamupalan aika on nyt. Tällä kertaa skippasin kaikki tarjottimet ja katoin leikkuulaudalle kaikenlaista hyvää ja ravitsevaa. Värejä unohtamatta.

Arki-ihminen jo toisessa polvessa!

Olen aina ollut arjen puolestapuhuja, kannattaja, puolustaja ja edustaja. Ilmeisesti olen imenyt sen jo äidinmaidosta, sillä äiti-Liisa oli arki-ihminen ja koti-ihminen ihan viimeisen päälle. Arkeilijan rooli blogimaailmassa on siis sopinut minulle varsin hyvin. En usko, että yhtäkkiä tässä nyt muuttuisin glamour-lurex-juhlaihmiseksi! Härregyyd! 

Uusi merkki!

Kävelin lauantaiaamupäivällä teenostoreissulta kaupasta kotiin ja hieraisin silmiäni (kuv.) kerran jos toisenkin. Häh! Lähipiiriimme oli ilmestynyt uusi tienviitta/opastusmerkki! Vanha olikin jo ihan uunnalle kulunut ja siinä oli vain kaksi nimeä: Uurainen ja Kuivasmäki. Nyt jälkimmäinen oli saanut kaveriksi kaksi -perää. Elämme siis suuren informaatiotulvan keskellä. Kuka vielä kehtaa sanoa, että maaseudulla ei koskaan tapahdu mitään…

Lokakuu ei pettänyt

Lokakuu ei pettänyt tänäkään vuonna! Lokakuu on minulle ollut jo useamman vuoden ajan kuukausi, jolloin olen tehnyt ennätyspitkän yhteenkyytiinlenkin. Eilen varustauduin hyvin. Lounaan jälkeen juotiin vielä kahvit, sitten puin lenkkikamppeet päälle, laitoin anorakin taskuihin kännykän, askelmittarin, energiageelin, nenäliinan ja solmittuani lenkkarini sopivalle kireydelle ja laitettuani kuulokkeet korviin olin valmis. Kuuntelin Jäljillä -podcastia ja kävelin. 

Lenkin pituus oli yhden desimaalin koulukunnan edustajana ilmaisten 22,4 kilometriä. Aikaa kului kaksitoista minuuttia vaille neljä tuntia. Hyvä olo säilyi koko lenkin ajan ja kotona sitten iltaruoka maistui! Jalat olivat ennen saunaa aika väsyneet, mutta sauna pehmitti lihaksia ja kunnon yöuni teki myös tehtävänsä, joten nyt aamulla jalat eivät enää muista kävelleensä niin pitkästi. Jes! 

Jk. Viime vuoden ennätys parani siis yhdellä kilometrillä.

Palattiin ns. normaaliin

Eilen illansuussa vietiin omat onnikkapysäkille ja palattiin ns. normaaliin. Tänä aamuna nukuin pitkään ja makeasti. (Mies heräsi jo aikaisemmin ja vei naapuriin sanomalehden.) Aamupala oli hidas kuten meillä yleensä aina. Keittiön pöydästä vein viisi tablettia pyykkiin ja hain kaksi puhdasta tilalle. Pyykkikone on pyörimässä, sohvat on palautettu istumapaikoikai ja jääkaapista löytyy tälle päivälle vielä susiruokaa eli kaikkia loppuja ja pikkuannoksia.

Oli tosi mukava ja rento lomanen nääsvilleomien kanssa. Nukuttiin pitkiä yöunia, syötiin hyvin, ulkoiltiin, muisteltiin ja luettiin. Mitäpä sitä ihminen muuta…

Mitä mieltä olet?

Kirjastossa tulee luettua aika paljon lehtiä ja samalla tallennettua oman muistin lisäksi Samun muistiin yhtä sun toista blogattavaa tai/ja mietittävää. Kuvassa uusin ajatus enkyllämuistamistä lehdestä muutaman päivän takaa. Ajattelemisen arvoista ja pohdittavaa. Jollakin lailla kyllä koen tekstin syyllistäväksi tai jotain. Mitä mieltä olet?

 

Iltalenkillä

Eilen illalla lähdin päivän toiselle lenkille iltaseitsemän jälkeen. Varustauduin heijastinhenkseleillä, heijastinpipolla ja pimeää osuutta (puolisen kilometriä) varten taskulampulla. Mennessä lamppu oli tarpeen, mutta tullessa kuutamo hoiti valaistuksen. Ilta oli lämmin ja olisin kävellyt vaikka kuinka pitkään, mutta saunavuoro odotti Laurilassa. Ja omat. Kävelin siis vain seitsemisen kilometriä.

Ottamuksia 152

Kysyin kerran kirjaatoihmisiltämme, saako kirjastossa käydä monta kertaa viikossa. Sanoivat, että saa ja vaikka päivittäinkin monta kertaa. Tosielämä: Tiistaina kävin ja tänään aion taas mennä. Lukeminen on ollut lempipuuhiani jo nelivuotiaasta asti. Aina on yksi tai useampi kirja kesken. Kirjoista pääsee tarttumaan monenlaisia uutukaisia ja hyödyllisiä ajatuksia.

Raitayöpaita, villatakki, villasukat ja korvakorut

Eilen saatiin pirkanmaalaiset omat meille syyslomailemaan. Leivoin pellillisen sämpylöitä ja tein ison vuoan makaronilaatikkoa. Mies petasi nukkumapaikat ja haki matkalaiset bussilta isommasta lähikaupungista. Ykkönen eli Vikke Väkkärä oli taas kasvanut pituutta kuin humalasalko. Tänä aamuna hän valitsi minulle korvakorut - raitayöpaita, villatakki, villasukat ja korvakorut on muuten hauska yhdistelmä! Äsken ehdimme vielä rastia lokakuun kalenterista jo-menneet päivät ja miettiä, keitä nimipäivänviettäjiä tiedämme/tunnemme. 

Jk. Kuva on kuvituskuva ja makuuhuoneen uusin tulokas, pieni pöytälamppu. 

En leikannut maistiaista!

Kävelylenkeillä näkee kaikenlaista. Parilla viime lenkillä olen ilahtunut mm. siitä, että ns. jätskikiskarannan roskikset on vihdoinkin tyhjennetty. Muita huomioita: Monenväriset puut ja lehtien irtonumeroita pitkin ja poikin askelten alla. Ja sieniä. Sunnuntaina huomasin näin komean kärpässienen ja se oli ihan pakko ikuistaa. Täsmennys: En ole leikannut siitä itselleni maistiaista, sillä en kuljeta taskussani lenkillä veistä. Enkä muutenkaan!

 

Pitkä lenkki ja linssikeitto

Eilen tein yhden pitkän kävelylenkin. Lähtiessäni ajattelin, että kävelen päivällä kohtuupitkästi ja illalla sitten lisää, mutta suunnitelma muuttuikin, kun oli niin hyvä pössis ja ajattelin urakoida kerralla enemmän. Kaikki oli mintissä eli viimeisen päälle: sää, mielentila, reitti, vaatevalinta ja lenkkarinnauhojen kireys. Kävelykuuntelemisena oli aluksi miedompaa true crimea. mutta kun matka jatkui ja jatkui, oli otettava pari vahvempaa annosta lisäksi.

Lenkin pituus oli 14,2 kilometriä ja aikaa kului 142 minuuttia. Olin varannut itselleni kokkausvuoron illaksi, joten kotona sitten sitaisin esiliinan eteeni ja aloitin linssikeiton valmistuksen. Käyttämäni resepti on nimeltään Maailman paras linssikeitto ja se on nimensä veroista.

Hienompi selitys laiskuudelle!

Olen luonteeltani hyvin mukavuudenhaluinen ja suoraan sanottuna laiska. Useimmiten onnistun kätkemään sen puolen itsestäni aika hyvin. Liikunnan suhteen olen  yllättänyt itseni (ja toiset) ja vääntäydyn ulos lähes päivittäin ja huonoillakin keleillä. 

Jääkaappimagneetti Kotosessa antaa luonteelleni hienomman selityksen. Säästäminen on ihan kunnioitettavaa, salonkikelpoista ja hyväksyttyä ja totuushan löytyy JK-magneeteista…

Syksyreissunen Kotoseen

Tiistaiaamuna pakattiin Goljattiin reput ja kassit ja suunnattiin kohti Kotosta. Menomatkalla haettiin kolmilitrainen hanatonkka Pöytyältä. (Myssyfarmin kylmäpuristettu luomurypsiöljy on maailman parasta!) Hakureissu ajoitetaan meno- tai paluumatkalle ja on yleensä vuosittainen tapahtuma.

Kotosessa kirpparoitiin, käveltiin, väisteltiin sadetta ja osuttiin sateeseen. Iso sateenvarjo oli ruokakauppareissullani lähes koominen kapistus, kun siitä sai pitää kaksin käsin kiinni ja näinkin iso ihminen meinasi lähteä tuulen ja varjon mukana lentoon. Mies kävi sillä aikaa parissa taidenäyttelyssä. Torstaina saatiin Kuopus meille kaveriksi ja kävelimme päivällä kaupungille kahville. Isä ja lapsi kiertelivät taidenäyttelyissä, minä shoppailin mm. lasinaluset (kts. kuva) ja muuta pientä. Tulin kaupungilta ensin ja hain lähipizzeriasta meille perhelätyn, joka meni kuin kuumille kiville.

Eilen sitten lähdimme paluumatkalle ja haimme Kuopuksen lempikaupasta mm. satakaksikymmentä kiloa savea ja muita aineksia ja tavaroita, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Vietiin tavarat ja Kuopus työhuoneelle ja sitten jatkettiin kahdestaan matkaa Laurilaan, jossa oltiin illalla uupuneina, mutta reissuseen tyytyväisinä.

Löytyi omasta hyllystä!

Eilen päivällä julkistettiin kirjallisuuden Nobel-palkittu ja tällä kertaa olen lukenut yhden hänen kirjansa ja kaiken lisäksi se löytyy omasta hyllystä. (Kuva toimikoon todisteena.) Taidan lukea sen toisenkin kerran! Lukeminen ja syksy kuuluvat yhteen kuin kukkakaali ja curry, porkkana ja rakuuna ja kahvi ja pulla. Erikseenkin toimivia, mutta yhdessä paljon enemmän kuin kaksi. Hyvää lukusyksyä meille kaikille! Lukekaa paperikirjoja ja e-kirjoja, kuunnelkaa äänikirjoja!

Sanat kävelytiellä

Kerran kävelyreissulla törmäsin (kuv.) tällaiseen tekstiin. Päivä oli muutenkin jo ollut hyvä, mutta kävelytietekstin jälkeen vieläkin parempi. Sanat sanottuina/kirjoitettuina oikeaan aikaan/oikeassa paikassa ovat tehokkaita ja pysäyttäviä. Minäkin konkreettisesti pysähdyin sen verran, että kaivoin Samun taskustani ja räpsäisin kuvan ja jatkoin sen jälkeen kävelyä hymähdellen.

Onko Keski-Suomi kävelymaakunta?

Tänä syksynä osallistuin kolmatta kertaa TUL:n askelkisaan, joka oli nyt nimellä Askelviikot. Kahden viikon aikana räknäsin vihkoon päivittäiset askelmäärät ja viimeisen kävelypäivän iltana lähetin oman tulokseni. Askelia kertyi 276876 kappaletta eli lisäystä viime vuoteen oli reilut kolmekymmentä tuhatta. Vuonna 2022 tuloksensa ilmoitti 212 askeltajaa ja olin sijalla 71. Viime vuonna ilmoitti 123 ja olin 20. Tänä vuonna sitten siirryin eka kerran kuusvitosiinplus. Tuloksensa ilmoitti 50 osallistujaa ja olin kuudes! Tuossa nimenomaisessa sarjassa oli kymmenen parhaan joukossa neljä keskisuomalaista eli voisiko sanoa, että Keski-Suomi on kävelymaakunta…

 

Hyödyke vai turhake?

 

Kirpparikierroksilla silmien verkkokalvoille piirtyy mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Osa hyödykkeitä, mutta iso osa turhakkeita. Mielestäni kuvan puolentoista euron hankinta on vähän molempia. En tiedä, tuleeko se jatkuvaan käyttöön, mutta joka tapauksessa sen asemapaikka on nyt pianon päällä. Siinä voi tilapäissäilöä nuotteja tai virsilappuja tai muisti-. Ja teksti ainakin on hauska ja osuva. 

Tasaluku täyteen!

Eilen päivällä Mies lähti viemään matkalaiset junalle. Minä tyhjensin tiskikoneen, keräsin olkkarin lattialta kaikki legot laatikoihin ja kuljetin muutamat lelut omille paikoilleen. Sitten puin lenkkivaatteet päälle, otin energiageelin ja askelmittarin takin oikeanpuoleiseen ja Samu-kännykän vasemmanpuoleiseen taskuun. Tarkoitus oli kävellä aika pitkä lenkki, sillä seuraavasta tasaluvusta (vuoden alusta laskettu) puuttui 15,2 kilometriä. Tiesin, että askelpituudellani se on 19000 askelta. Ja lähdin kävelemään. True crime viihdytti minua samalla.

Lenkki oli hyvä. Pituudeksi tuli sata metriä yli tuon tavoitteen. Mies oli ehtinyt käydä parissa taidenäyttelyssä ja olla kotona jo hyvän aikaa. Ruoka odotti, kun tulin kotiin. 

Jk. Se tasaluku on nyt 2700. Liikuntavuosi on hyvässä mallissa.

 

Ulkokahveja ja vuortenrakennusta

Eilen toteutettiin Kakkosen idea. Vaari pakkasi isoon koriin pari kahvitermaria ja yhden kaakaotermarin, vadillisen pullia ja purkillisen kaurakeksejä. Mentiin ison ulkopöydän ääreen juomaan päiväkahvit ja -kaakaot. Oli kiva hetki viidestään, kun Kolmonenkin saatiin kantorepussa mukaan ensin nukkumaan ja sitten valveilemaan. 

Jk. Kuva on Kakkosen vuortenrakennusprojektista.

Perinteinen syysseikkailukävely

Havahduin lounaalla siihen, että tämän päivän blogi on vielä ajatuksen tasolla tai oikeastaan vasta yltämässä siihen… Aamu oli nimittäin niin hektinen, kun aamupalan jälkeen päätimme Esikoisen kanssa lähteä syysseikkailukävelylle. (Meillä on ollut jo vuosia tapana tehdä syksyisin kävelyjä, joihin sisältyy ns. seikkailuosuus eli minä mietin valmiiksi jonkin Esikoiselle vieraan kävelypätkän. Aina vaan niitä löytyy ja nyt on sitten ensi syksyksikin jemmassa yksi.)

Kävelimme kirpparille tuttua reittiä ja teimme muutaman täsmä- ja heräteostoksen. Sitten kävelimme radanvarsireittiä ja se oli se seikkailu. Hauskaa oli meillä molemmilla!

Vaikka-mitä-päivä

Eilen oli monenlainen päivä. Iltapäivällä leivoin kaksi pellillistä sämpylöitä. Kävin kahdeksan kilometrin kävelyllä. Illalla olin vanhojen valokuvien tunnistamistilaisuudessa ja sillä aikaa oli Laurilaan saatu viikonloppuomia eli Esikoinen, Miniä, Kakkonen ja Kolmonen. Nuorin oli jo nukkumassa, kun kotiuduin, joten kävin vain kurkkaamassa tuota pienintä nappisilmätyttöstä. On se suloinen!

Räpsy riitti!

Aika usein törmään (kuv.) tilanteeseen, jossa räpsy riittää ja rahapussi saa pysyä laukussa. Niin tälläkin kertaa. Ensin näin tuon ruskean nallen ja se hymyilytti. No, sitten löytyi sille kaveri ja asettelin kaverit kuvausta varten vierekkäin. Sitten jo nauroin. Kolmaskin tuli kuvaan, jonka räpsäisin ja jaoin omaan klaaniimme! (Ja nauru yltyi.)

Onneksi Laurila on pieni talo ja onneksi meillä on jo ennestään mittava pehmoeläinjoukkkue olemassa. Ei tullut siis mieleenkään ostaa tuollaista jättinallea tai siis tuli, mutta ei ostettu…

Suosittelen carppaamista

Olen aina ollut luonteeltani melko optimisti. Vuodet ja vuosikymmenet ovat opettaneet vielä enemmän carppaamaan (vrt. Carpe diem). Siksikin ilahduin, kun kirjastoreissulla luin lehtiä ja tuo kuvan teksti pomppasi esiin. Allekirjoitan sen just nyt, kun isossa mukissa on aamukahvia ja päivästä näkyy tulevan kaunis syysaurinkopäivä.

Syyskuuhun mahtui kaikenlaista

Eilen kuopattiin syyskuu. Se oli lämmin, aurinkoinen ja hyvä. Luin kymmenen kirjaa, kävelin reilut neljäsataa kilometriä, olin yhtenä viikonloppuna virsikirjatöissä, kävin kirppareilla, nukuin pitkiä yöunia ja voin todella hyvin. Aloitin kynttiläkauden ja pikkuoranssikauden. Herkuttelin monta kertaa ainakin avokadolla, pähkinöillä ja kuivatuilla taateleilla. Join pari kertaa punaviiniä. 

Lokakuun alku vaikuttaa kylmältä, mutta ehkä nyt on jo opittava pitkähihaisiin. Lokakuuhun on luvassa kaikenlaista kivaa, kun omia on tulossa jo tällä viikolla ja jatkoakin on tiedossa…