Helianthus annuus x 5

Eilen haettiin auringonkukkia kukkapellolta. Ne valaisevat nyt pilvisenharmaata aamua. Forecan säähattutätien mukaan tänään on ajoittaista ja mahdollisesti vähäistä sadetta. Määritelmät eivät kuulosta kovin pahoilta, joten ehkä tänään tulee lukemisen (Karolina Ramqvist: Leipää ja maitoa) lisäksi myös tehtyä kävelylenkki jossakin vaiheessa päivää. 

Jk. Otsikon tieteellinen nimi on peräisin Carl von Linnén (sulka)kynästä. Poimimme niitä viisi.

Näin se on!

Otsikko tuli silmien verkkokalvoille maanantaina kirjastossa. Se oli pakko ikuistaa, sillä olen samaa mieltä. En muista, mistä nimenomaisesta lähtemisestä lehtijutussa puhuttiin, mutta minä nyt käännän kaikki mahdolliset juonenkäänteet ja sivukiemurat aina liikuntaan ja ennen kaikkea kävelyyn. Sellainen minä olen, anteeksi. 

Olen monesti sanonut, että kun ulko-oven kynnys on ylitetty, on se jo paljon. Jänismatematiikalla jopa huisin paljon, Ojalan laskuopin mukaan ehkä vähän vähemmän, mutta silti paljon!

Omenapuiden satoa

Eilen oli omenahillopäivä. Debytoin nyt tekemällä hilloa uunissa. Viiden litran kattilaan omien omppupuiden satoa (siemenkota veks), niin paljon kuin kattilaan sopi, lisäksi pari desilitraa vettä, pari desilitraa hillosokeria, iso tupsaus kanelia ja keskikokoinen tupsaus aitoa vaniljaa. Kattilaan kansi päälle ja uuniin asteita kaksisataa ja kattila pariksi tunniksi sinne uuniin muhimaan. Muutama sekoitus välillä ja sitten uunista lämmöt pois. Ennen purkitusta sauvasekoittimella tasaiseksi.

Maku oli ja on mahtava. Tehtiin eilen kaksi annosta eli nyt on jääkaapissa monenmonta pakasterasiaa odottamassa pakkaseen pääsyä. Yksi rasia jätettiin aamupuuroa ja ruisleipiä varten ja aamupalapöytään lusikoin sitä nimikkoastiaansa. 

Joka kodin perusesine

Tampereen Vapriikista ostimme meille Laurilaan pienen ja punaisen paniikkinappulan. Se oleili ensin laittamattomana pari viikkoa keittiön pöydällä, mutta sitten alettiin katsoa seiniä ja etsiä sille paikkaa. Mies sen sitten keksi (vrt. Kummelin Pena) ja nyt nappula on hellan yläpuolella kaapin ja liesituulettimen välimaastossa. 

Museokaupassa oli huumorintajuinen rahastaja, joka kertoi, että heillä on kaupassakin samanlainen. 

Nämä matkasivat meille!

Reissulaiset (Kuopus, Vävy ja Ykkönen) ilahduttivat meitä muita osuvilla ja hauskoilla tuliaisilla. Meidän yhteisestä paketistamme löytyi tällainen shakkinappulapariskunta eli Lewisin shakkinappuloiden kuningas ja kuningatar. Ne on valmistettu alkuperäisten nappuloiden laserskannausten perusteella ja ovat 1100– ja 1200-luvun taitteesta. Mittasuhde alkuperäisiin on yksi yhteen. Aika huljakkaat, vai mitä?!

Pariskunta majailee keittiön ikkunalaudalla nukkatyräkkiruukun ja kilpipiilearuukun välissä. Kuvauksen ajaksi pääsivät pöydälle. Mies aikoo nikkaroida niille hyllyn, kunhan ehtii. - Shakista en tiedä juuri muuta kuin nappuloiden nimet, mutta Mies pelaa ja on opettanut myös Ykkösen ja Kakkosen pelaamaan. 

Aamupala ihan-vaan-itselle

Mies oli lähtenyt aamuaikaisella junalla Kotoseen kastelemaan kukkia ja kartuttamaan fillarikilometrejä. Minä nautin hitaasta aamusta ja samanlaisesta aamupalasta. Ei ole kiirettä minnekään, sillä tälle päivälle ei ole ohjelmassa muuta kuin kirjastokäynti joskus päivällä tai illalla. Pyykinpesukoneen käynnistän jossakin vaiheessa. Ei muuta pakollista, eikä sekään.

Raiteilla

Raideliikenteessä on Sitä Jotakin! Bussit eivät yllä samaan, vaikka hyvä aikomus ja tarkoitus niilläkin on. Henkilöautot ajavat ihan eri sarjassa, joten ne eivät ole vertailukelpoisia junien kanssa. Yritän suhtautua aina mahdollisiin viivästyksiin ja myöhästymisiin viilipyttymäisesti, jos kyseessä on kiireetön vapailu jonnekin. Aika hyvin siinä olen onnistunut ja välttynyt (niiltä osin) harmailta hiuksilta.

Jk. En ollut tullut ajatelleeksi, että on muutakin raideliikennettä kuin rautatie-. Miten unohdinkaan ratikat ja metron! 

Jk2. En ole nyt matkalla, kunhan kävin eilen kääntymässä Verkkalan tasoristeyksessä ja räpsäisin kuvan Keuruun suuntaan.

Hyötyä ja hupia

Eilen oli kahden kävelylenkin päivä. Ensimmäinen oli hyöty, toinen hupi. Ensimmäiseen kuului kohteina kirjasto, pankkiautomaatti, suoramyyntiputiikki ja ruokakauppa. Jälkimmäinen oli ihan-vaan-kävelyn-ilosta-tehty iltalenkki. Päivän kilometrejä kertyi yhteensä reilut kahdeksantoista. Nämä kukat kuvasin hupireissulta. Ne olla nököttivät pikkutien reunassa ihan muina peltosaunioina (?) ja aivan varmasti kuulin niiden supisevan keskenään: Tuo mummu saisi kyllä kuvata meitä.

Treffipäivä

Eilen meillä oli Miehen kanssa treffipäivä. Ai miten niin? No, me kutsuttiin päivää sillä nimellä. Siksi. Päivään kuului parit kirpparit, vegeburgerit (koska  sattui kuulemma olemaan Burgeripäivä) ja pehmytit/pehmyet/pehmytjäätelöt. Päätimme lauriloida kahvit ja ostimme kahvipullat kotiin. Leipäkaupasta haettiin kassillinen leipiä. Illalla saunottiin, juotiin teetä ja syötiin Miehen leipomaa mustikkapiirakkaa. Mustikka oli muutenkin päivän teemana, kun ostettiin kehys ja Taiteiden yöstä ostettu kaunis pikkugrafiikka (Teija Lehto: Mustikkakippo) pääsi keittiön seinälle.

Treffipäivä oli onnistunut. Vietetään toistekin tällaista!

Erilaisia asioita

Me näemme kuvissa erilaisia asioita. Joku näkee ammuttavaa ruokaa, joku taas luonto-otoksen vesilinnuista. Joku jotakin siltä väliltä eli lintuja. Toissapäivänä alkoi sorsanmetsästys. Niille, jotka suhtautuvat liiankin tiukkalippalakkisesti asiaan, suosittelen kuuntelemaan Reino Helismaan nimikkokappaletta ko. aiheesta. Mutta vaatiihan miehiä taistelukin, saati sorsanmetsästys.

Kotikutoinen floristi minussa

Kotosreissulla kävin kävelylenkeillä ja tulin niiltä aina kukkien kanssa takaisin. Luulin, että tänä kesänä kukkapeltoja ei olekaan tarjolla, kun heinäkuisella käynnillä ei siltä näyttänyt. Nyt oli ja kyllä minä nautin! Kanneton kirppariteekannu pääsi kunniatehtävään, kun se sai tarjoiltavakseen kehäkukkia, lempikukkiani! Kahden kuvatun kimpun lisäksi oli vielä ruiskukkakimppu, mutta se oli niin ujolla tuulella, ettei halunnut joutua kuvaan…

 

Taiteiden yötä jo alkuillasta

Viime viikon torstaina matkasimme Kotoseen. Alkuillasta lähdimme kävellen keskustaan, koska siellä oli Taiteiden yö. Kävimme näyttelyissä, kuulimme urkumusiikkia, ostimme taidetta (postaan siitä sitten, kun se on saatu kehyksiin), poistokirjoja ja korvakorut. Kirjakahvilassa joimme hyvät kahvit nimipäivän kunniaksi. Kävelimme Aurajoen kumpaakin puolta ja ihan-vaan-hengailimme. Ja kun ei enää huvittanut, talsimme kotoskaupunginosaan. Mukava ilta, vaikka ei yöhön asti jaksettukaan!

Nyt on juhlat juhlittu!

Eilen oli hieno ja tunteellinen päivä. Vietimme Kolmosen nimiäisiä viihtyisässä kahvilassa, joka oli varattu meille yksityiskäyttöön. (Fillari oli siellä seinällä koristeena niin kuin silloinkin, kun olimme siellä Kakkosen nimiäisissä keväällä viisi vuotta sitten.)

Juhla oli kaunis, rento, hauska ja sydämellinen. Olemme onnellisia.

Jk. Täällä tyttö pysyy Kolmosena. Lähimmille ystäville ja yhteistyökumppaneille (vitsivitsi!) sain luvan kertoa nimen.

Jk2. Tuota kahvilaa suosittelen jokaiselle, joka sattuu liikkumaan Helsingin Vallilassa. Kahvila Päijänne on käymisen ja kahvittelemisen arvoinen paikka! 

Viihdyn hautausmaalla

Olen aina pitänyt hautausmaista ja kuljeskellut milloin minkäkin seurakunnan hautausmaalla, lukenut kivistä outoja sukunimiä, laskenut vainajien ikiä ja miettinyt heidän historiaansa. Ehkä se juontaa juurensa lapsuudesta, kun muistan kulkeneeni synnyinseurakuntani hautausmaalla isä-Erkin kanssa ja isä osasi kertoa ja tarinoida ja muistella. Ja tiesi ja tunsi monenmonia. - Rohkenen sanoa, että viihdyn hautausmaalla. 

Ottamuksia 150

Olen monesti maininnut, että emme suhtaudu sisustamiseen ryppyotsaisesti. Meistä on hauskaa leikitellä, yllättää ja jopa shokeerata. Meidän koti, meidän tyyli. Meidän koti, meidän säännöt. Viihdy tai ole edes viihtyvinäsi! Ensin oli yksi keltainen ankka ja se pääsi kylppäriin. Sininen löytyi seuraavaksi. Nuo kaksi olivat kirppareilta kotoisin. Vaaleanpunainen oli ihan oikeasta kaupasta ja aika kalliskin. Täytyyhän kuitenkin edes yksi Posankka kuulua porukkaan! Aamuinen perhekuva saa ainakin minut hyvälle tuulelle. 

Olen (melkein) nähnyt Kölnin tuomiokirkon

Ultra Bra laulaa nähneensä Kölnin tuomiokirkon. Minäkin melkein, kun sain reissulaisilta tuliaisina muun muassa ko. aiheisen piparimuotin. Tuliainen on oiva ja mieluinen, kun siinä yhdistyy harrastuksiani: leipominen ja kirkkoilu. Taitavat tuntea äitinsä/anoppinsa/mummunsa tosi hyvin!

Aika pähee maisema

Illan kävelylenkkinä oli ns. vanhan kirkon lenkki. Aika usein seisahdan Salmensillalle katsomaan kaunista näkymää. Tällä kertaa halusin ikuistaa sen muidenkin verkkokalvoille. Aika pähee maisema, vai mitä? Se ei feikkaa, se ei esitä - se vaan on.

Närpiö jää toiseksi!

Eilen hain taas kasvimökistä kupillisen lykopeeniherkkuja. Jaettiin ne kristillisesti, joten kumpikin sai viisi. Kyllä maku on ihan toisenlaisen aurinkoinen kuin Närpiön suurtuotantotomaateissa, anteeksi vaan ja förlåt! Nämä kasvimökkiläiset jaksavat yllättää joka kesä. Taloudellista hyötyä on kyllä ihan turha laskea, kun aikoinaan ostettiin (poismuuttaneelta pastorisperheeltä) tuo mökki ja joka kevät ostetaan kasvusäkki ja taimet, eikä satoa niin paljon tule, mutta laatu korvaa määrän. Nam!

 

Valvomassa nallen kanssa

Eilen olin reilut neljä tuntia nallen kanssa näyttelyvalvojana. Nalle nökötti nurkassa ihan tuppisuuna koko ajan. Taisi olla vähän huono päivä tai sitten sitä korpesi tuo tehtävä, johon se oli laitettu. Kotiseutuyhdistyksen valokuvanäyttelyssä kävi jo ensimmäisenä päivänä ihan mukavasti katsojia. Esillä on arkisia kuvia ja juhlakuvia useamman vuosikymmenen ajalta.  Näyttelypaikka on vanha seurakuntatalo pappilan pihapiirissä.

Paratiisivettä

Meillä juodaan ruokajuomana useimmiten vettä. Aikaisemmin sitä oli aina litran pullo keittiön pöydällä ja  pulloa täytettiin päivän mittaan. No, jossakin vaiheessa kesää tajusin, että meillähän on monta tosi kaunista maitokannua lähes tyhjän panttina vihreän kaapin päällä! Nousin tuolille (joka asia minulta on kyllä ankarasti kielletty, mutta teen sitä silti!), otin litraisen Paratiisi -kannun, laskin sen pöydälle, laskeuduin alas tuolilta, pesin ja kuivasin kannun. Sen jälkeen kannu on tarjoillut meille vettä päivittäin. On kauniimpi kuin pullo ja kätevämpikin vielä. 

Herkkua on siinä kahdenlaista

Olkkarin pöydällä on usein jotakin naposteltavaa. Suklaata, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä jne. Eilen otin keittiön ikkunalaudalta kaksi astiaa, puhdistin ne (mahdollisista pölyistä), täytin ja vein pöydälle. Cashewpähkinöitä eli kassuja meillä on yleensä aina jemmassa, samoin kuivattuja taateleita. Kattaus miellytti/miellyttää silmää ja makunystyröitä.

Kuvalla huomio

Tälle lauantaipäivälle on luvattu sadetta termeillä ajoittaista, mahdollisesti vähäistä, runsasta. Aion kuitenkin pistää nokkani ja räpyläni ulos jossakin vaiheessa, sillä en ole sokerista ja lenkkareitakin on useammat, jos yhdet kastuvat. Aurinko taitaa tänään olla ihan sivuroolissa taivaalla, joten kuvalla huomio. 

Joku oli sulkinut!

Tänäkin aamuna opin taas jotakin uutta. Otin sunnuntaina kuvan kauniista ja yksinäisestä linnunsulasta ja nyt opin, että verbi, jota käytetään sulkasadosta ja höyhenpeitteen uusiutumisesta, on sulkia. Aika hienoa, vai mitä? Ja kekseliästä! Minä sulin, sinä sulit jne. 

Kirkonpenkissä svengasi!

Olipa huikaiseva konsertti! Olen ollut valitettavan laiska osallistumaan näihin kesäkonsertteihin ja taas menin! Ystävä kutsui ja päätin tällä kertaa vastata myöntävästi… Konsertissa kaksi Unescon maailmanperintökohdetta kohtasivat eli meidän vanha kirkko ja kaustislainen viulunsoitto. JPP:n tiesin jo etukäteen virtuoosiporukaksi, mutta vibrafonisti ja säveltäjä Panu Savolainen osoittautui ihan timantiksi. Kansanmusiikki ja jazz lomittuivat ja sekoittuivat toisiinsa niin, että kirkonpenkissä svengasi ja täpöllä!

Konsertin jälkeen oli levyjä myytävänä ja kävin lunastamassa kiireen vilkkaa itselleni viime syksynä ilmestyneen levyn. Kuunneltiin sitä kotona ja sitten mentiin paikkaan, joka on myös maailmanperintöluettelossa (aineettomassa) eli saunaan.

Ihania portaita!

Kahden viime viikon aikana nousin ja laskin (ja kuvasin) vaikka kuinka monet portaat. Mm. Varalan portaat ja Pispalan portaat. Pispalan portaita noustessa (kuulemma 310 askelta) oli ihan pakko pitää välillä istuskelu- ja puuskuttelutaukonen, mutta ai että, kun olin ylpeä itsestäni ”huipulla”. Jaksoin! Nautin siitä, kun voin heittää itselleni haasteita ja nyt oli siihen useampikin mahdollisuus.

Lokaatio on nyt Laurila

Heräsin Laurilassa. Takana kaksiviikkoinen tamperoituminen. Eilen iltapäivällä kävin jo täällä maalaismaisemassa lenkillä ja hyvin kulki täälläkin! Poimin maljakkoihin kukkia ja pesin koneellisen pyykkiä. Muuten aion nauttia edelleen kiireettömyydestä ja ihan-vaan-olemisesta. 

Jk. Tuon tekstin ohi kuljin monta kertaa. Kuuluu Maija Kovarin Kosken kuulemat -veistossarjaan. Pidän siitä tosi paljon.

Vahdin asuntoa kaksi viikkoa ja nautin!

Olen ollut toissa viikon tiistaista asti asunnonvahtina Kuopukselassa ja nauttinut ihan täpöllä siitä, että asustan tämän ajan keskellä isoa kaupunkia. Olen käynyt monilla kirppareilla, useissa taidenäyttelyissä ja kävellyt pitkiä lenkkejä. (Ynnäsin äsken kilometrit ja viivan alle tuli 175,5.) Olen muun muassa kuunnellut paljon radiota ja juonut pikakahvia. Suurimmaksi osaksi olen ollut yksin, mutta pariin otteeseen olen saanut Miehen seurakseni.

Minun vahteiluni päättyy nyt aamulla, kun lähden junalla kohti keskistä Suomea. Mies tulee tänne huomenna ja sitten seuraavana yönä pitäisi matkalaistenkin saapua monien kokemusten ja isojen reppujen kera. 

Valinta on minun

Tälle päivälle ei ole oikeastaan mitään muita suunnitelmia kuin lukeminen ja kävely. Päivän sinkkuruoatkin olen jo miettinyt valmiiksi eli toinen on tonnikala-juustosalaatti ja toinen on pinaattikeitto. Voin siis hyväomatuntoisesti vaikka kellahtaa sohvalle lukemaan kirjaa aamupalan jälkeen tai sitten pukea lenkkikamppeet päälle ja painua ulos. Valinta on minun. Niin kuin yleensä muutenkin aina on.

Edit: Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja kävin kävelemässä 8,5 kilometrin lenkin.

Tämän ostin!

Olen kuvannut tosi monta kertaa kirpputoritavaroita, joista on kotiinviemisiksi riittänyt pelkkä kuva. Tällä kertaa tein poikkeuksen ja päätin sijoittaa vajaan euron (0,90) penaalilta näyttävään laukkuseen, joka on tarkoitettu eväiden kuljettamiseen ja niiden pysymiseen viileinä reissussa. Taidan ottaa rasian koekäyttöön maanantaiaamuna. 

Ei se ole oikea!

Ennen vanhaan pehmoeläimet olivat vähänsinnepäin eli niillä oli kaksi korvaa, häntä ja kuono, mutta siihen se sitten jäikin. Loput piti kuvitella ja leikkien tuoksinassa niitä kyllä kuviteltiinkin! Nyt on tilanne ihan toinen. Tuokin pupu näyttää niin oikealta, että välillä hätkähdän sen tutkivaa katsetta. Toistaiseksi olen kuitenkin pitänyt sitä pehmoeläimenä…

Muhkea luku!

No niin, nyt olen ollut tasan vuoden eläkkeellä! Olen nauttinut vuodesta kuin pieni keskikokoinen eläin. Olen lukenut paljon, nukkunut pitkiä & hyviä yöunia, elänyt suurimmaksi osaksi ihan aikataulutonta elämää (paitsi vähän tehnyt virsikirjatöitä) ja kävellyt enemmän kuin työvuosina. Ynnäsin eläkekävelykilometrit ja sain melko muhkean luvun aikaan. Olen ylpeä itsestäni ja kiitollinen siitä, että jaksan laittaa tossua tossun eteen poudalla ja pakkasella, rännällä ja räpäskällä. 

Kuluneen vuoden aikana olen perehtynyt napit korvilla kävellessä kymmeniin rikoksiin, katoamistapauksiin ja selvittämättömiin tapauksiin. Ne kiinnostavat enemmän kuin kävely musiikkia kuunnellen. Taidan pohjimmiltani siis olla dekkaristi!