Tämän lehden lähetti haapa

Eilen iltalenkillä törmäsin (kuv.) tähän lehteen, jonka joku haapa oli postittanut. Siinä vaiheessa matkaa kotiin oli vielä melkein kaksi kilometriä, joten laitoin lehden varovasti taskuun askelmittarin kaveriksi. Kotipihalla otin lehden taskusta, pyyhkäisin vaahteranaluspihapöydältä neulaset pois ja räpsäisin kuvan. Siinä on syksyn uusimmat uutiset kaikessa värikkyydessään. 

Tämä asuu nyt meillä!

Meillehän muutti muutama viikko sitten pöllö kuistin seinälle ja samoihin aikoihin oli paikalliseen kirjastoon lennähtänyt samaisen Kipinätaiteen Riikan pöllö. Kirjastopöllölle etsittiin nimeä ja aikani mietittyäni (ja pöllöasioita tutkittuani) esitin nimeä Minerva. Ja Minerva siitä sitten tuli ja sain palkinnoksi tuon ihanan menninkäisen. Se on Riikan tekemä ja toistaiseksi vielä nimeä vailla. En aio järjestää mitään nimikilpailua tai mistä sitä tietää… Joka tapauksessa ihan vaan meidän asukkaiden kesken…

Jk. Hyvää nimipäivää hämäläisvävylle! 

Lause löysi kuvan!

Nyt on ollut aikaa hömppäohjelmien seuraamisen lisäksi tehdä jotakin muuta… Löysin ihan sattumalta Oton arkistosta upean lauseen, joka on peräisin Empire Falls -minisarjasta. Seuraavaksi aloin etsiä siihen sopivaa kuvaa. Yhteen aikaan keräsimme Kettulaan pieniä laivoja ja veneitä. Olen tietysti myös kuvannut niistä monia ja samaisesta Oton arkiston kuvapuoleltahan tuo kuva löytyi. Sitten vaan yhdistin lauseen ja kuvan ja siinä se oli ja on. 

Kyllä tämä tästä!

Laurilan sairastalosta huomenta! Ääni alkaa vähitellen palautua, mutta edelleenkin harrastan vielä mieluummin yksinpuhelua. Eilinen meni yöpaitaisena sohvalla telkkaria ja tablettia katsellen ja syömisetkin oli ihan mitä sattuu. Tänä aamuna herätessä olo tuntui jo eriltä ja vaihdoin saman tien päivävaatteisiin ja tein itselleni kauniin aamupalan. (Mies on Kotosessa käymässä.) Nyt siis aamupalaa ja jotakin hömppää Ruudusta! 

Höyryä mä hengitän!

Edelleen yskin, niistän ja olen vähä-ääninen. Tämä aamu alkoi höyryhengityksellä, josta ihan selvästi tuntui olevan apua. Vihreä apuri pääsee kyllä toistekin tänään hommiin. 

Eilen pidin ja tänään pidän kännykkää äänettömänä. Eilen asiat hoidettiin tekstiviesteinä. Toivottavasti myös tänään. Jos joutuisin äänellisesti vastaamaan, vaakkuisin kuin varis. 

Niistämistä ja yskimistä

Eilen pystyin aamulla kirkossa soittamaan, mutta laulutukea sain onneksi kirkkokansalta kiitettävän ponnekkaasti. Kotona sitten sohvailin lähes koko päivän. Kutsuhuutoni ei olisi kuulunut tarpeeksi kauas, joten Mies toi soittokellon olkkarin pöydälle sohvan viereen. Niistin ja yskin. Yskin ja niistin. Niitä teen edelleen. Onneksi tiedossa ei ole mitään työltä muistuttavaa ennen ensi viikonloppua. Ehkä lepo on välillä tarpeen ja aion totisesti käyttää sen kortin. 

Huomaavainen sade

Sade on ollut minua kohtaan hyvin armelias ja huomaavainen. Kävelylenkit ovat onnistuneet melkeinpä aina poudalla ja sitten lenkin jälkeen kotona olen katsonut ikkunasta sadetta ja/tai kuullut katolta saderummutusta. Kyllä minä pärjään nyt sateellakin, kun sain Mieheltä nimipäivälahjaksi kengät, jotka ovat vedenpitävät. Saman ominaisuuden takki ja housut on jo ennestään. 

Tänään taitaa kävely jäädä väliin. Tällä viikolla alkoi kurkkuun kasvaa kaktus, eilen oli kuhanuhaa ja nyt ryskäyskää. Menen virsikirjatöihin soittamaan, mutta laulan rajoitetusti, 

Kolmen purkin kattaus

Olkkarin pöydällä oli vain tuo puolukkakippo ja siinä nökötti yksi erakkosuklaapala. Siitä se idea sitten lähti! Hain keittiöstä kaksi purkkia lisää ja öysäsin niihin kaikkiin kolmeen pientä hyvää. Kelpaa nyt katsoa telkkaria tai lueskella sohvannurkassa, kun välillä voi napsia jotakin. Purkit ilahduttavat muutenkin enemmän hyötykäytössä, vaikka ovat ne pelkkinä itsinäänkin kauniita.

Välillä voi leikkiä turistia

Omalla paikkakunnalla voi aina välillä leikkiä turistia. Helpoimmin se tapahtuu sitten, että esimerkiksi kävelee Laurilasta ensin reilut neljä kilometriä vanhalle kirkolle, puikahtaa kirkon portista sisään, räpsäisee muutaman kuvan ja jatkaa kävelylenkkiä eteenpäin ja jossakin vaiheessa päätyy takaisin Laurilan pihaan. Iltaisin syksyllä on noilla hoodeilla hiljaisempaa, kun oikealla turististatuksella varustetut kulkijat eivät enää liiku. Tai ainakaan eivät niin paljon. He ovat jo asettumassa talviunille. 

Runon matka

Runot ovat kulkeneet mukanani pitkään. Tämä kuva pompsahti esiin Facebookin muistoista kymmenen vuoden takaa, kun silloin olen yhdistänyt kaivopuistoiseen kuvaan yhden lempirunoni, joka puolestaan on kulkenut mukana yli neljäkymmentä vuotta. Runon voima on valtava, kun se sävähdyttää edelleenkin…

Syyskuu on omppukuu

Syyskuu on yhtä kuin omppukuu. Meillä on leivottu omenapiirakkaa pari kertaa ja lingottu omenamehua vaikka kuinka monesti. Aamupalapöydässä mehukannu ilahduttaa mieltä ja kieltä. 

Tämä viikko on yhtä kuin leffaviikko. Tänään mennään katsomaan uusinta Kaurismäkeä ja huomenna Lapuan tapahtumia. Tunteiden kirjoa siis luvassa.

Anteeksi, kun käytin väärää termiä!

Kannattaa kuunnella lenkillä Ruokaklinikan podcasteja. Oppii uusia asioita ja huomaa omat virheensä. Olisihan minun pitänyt tietää, että pari aamua sitten kirjoittamani postaus tietoisesta syömisestä oli sinänsä ihan ok, mutta tarkoitin kuitenkin intuitiivista syömistä. Sitä se on, jota yritän noudattaa ja jota noudatan monesti yrittämättäkin. Nostan käden ylös virheen merkiksi!

Tänä aamuna oma kattaukseni oli tällainen. Miehellä pöydän toisella puolella oli puuroa, omenamehua, kananmunaa ja leipää. Avokadoa ja leipäjuustoa myös.

 

Roosa taivas

Eilen illalla vietiin Kuopus ja Ykkönen viikonlopun vietosta bussille isompaan lähikaupunkiin. Tulomatkalla tuijottelin taivaalle ja ihailin roosan sävyjä. Kotikuntaa lähestyessämme taivas alkoi punertaa ihan kunnolla ja sitten se jo liekehti. Meidän risteyksestä sai napattua vain aika vaisun räpsyn, mutta idea kuitenkin tallentui. Silmien verkkokalvoille ja Hermannin muistiin.

Tietoista syömistä

Yritän toteuttaa puolihuolimattomasti tietoisen syömisen mallia. Nyt kun tekee mieli avokadoa, niin sitten myös syön sitä. Uskon, että keho on sen verran viisas, että kertoo, mitä se tarvitsee. Näin tuntuu toimivan etenkin kasvisten ja hedelmien suhteen, kun välillä on kausia, jolloin jotakin kuluu kilokaupalla. Viime esimerkkinä kurkut. Nyt kuitenkin on tämä aamu, joka on avokadoaamu ja samalla virsikirjatyöaamu. 

Harrastan nukkumista

Nukkuminen on yksi lempiharrastuksistani. Joskus on repaleöitä/ liskojen öitä, joskus taas possuöitä. Ne kompensoivat mukavasti toisiaan. Nuorena ihmettelin vanhojen ihmisten selittävän edellisen yön nukkumisiaan - ihan niin kuin se olisi jotakin muuta kiinnostanut! Enää en ihmettele ja selitän. Kiinnostaa sitten tai ei.

Söpö penkki

Kävelylenkkini kulkee aina silloin tällöin jomman kumman kirkon tai kummankin ohitse. Keskiviikkona oikaisin vanhan kirkon pihan kautta ja huomasin polun vieressä söpön penkin. (Söpö ei yleensä kuulu sanavarastooni, mutta nyt se tuntui juuri oikealta.) Se olisi juuri sopiva paikka evästelylle, jos kuljettaisin lenkillä eväitä. (Tarkennus: On minulla aina energiageeliä mukanani, kun lenkki saatttaa joskus venyä.)

Sadonkorjuujuhlat

Eilen otin itseäni niskasta kiinni, etsin leikkuulaudan, jääkaapista vihanneslaatikon, kaapista erikokoisia säilytysastioita ja aterinlaatikosta hyvän veitsen. Sitten pesin ja pilkoin. Pidin epäviralliset sadonkorjuujuhlat ihan yksikseni. Tänä aamuna nostin astiat jääkaapista, poistin kannet ja jatkoimme sadonkorjuujuhlia kahdestaan. Aamuvoileivät saivat paljon väriä päällensä.. 

Tosi hidas aamu

Tänä aamuna nukuin vähän yli kahdeksaan. Aamupala on vielä suunnitelma-asteella, kun nyt on ns. hidas aamu. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että olen yksin kotona ja innostun yleensä aamusta roikkumaan somessa. Tästä voi siis päätellä, että Mies on meillä se, joka laittaa tuulemaan ja huolehtii aikatauluista… Minä venyn ja vanun vaikka kuinka pitkään.

Nyt lupaan ryhdistäytyä ja menen lataamaan kahvinkeittimen ja rakentamaan sen aamupalan. Kello on 9.25. Luultavasti myöhäinen aamupala ja aikainen lounas yhdistyvät.

Jk. Kuva ei liity tekstiin, mutta orvokit on yksiä lempikukkiani. Siksi.

 

Tämä on vasta alkua!

Olen tyynyihminen. Laurilassa, Kettulassa ja Kotosessa on kaikissa monenmonia tyynyjä. Laurilan sohvatyynyillä on yleensä vuodenaikasykli. Tällä viikolla otin käyttöön Hanna -ystävältäni saamani duon. Kuosin nimi on Jäkälä. Kauniin graafisia yksilöitä ja jotenkin syksyä pullollaan. Punainen väri hiipi jo pari viikkoa sitten olkkariin, kun vaihdoin pöydälle ison punaisen tarjottimen ja etsin kaapista punaisen tuikkulyhdyn. Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän -  tämä on vasta alkua…

Ottamuksia 142

Eilisillan lenkki kulki Salmensillan kautta. Oli kauniin päivän kaunis ilta ja  Hermannissa niin paljon virtaa, että se ei pahastunut yhtäaikaisesta kuuntelusta ja kuvaamisesta. (Joskus se ottaa moisesta nokkiinsa.) Pala rauhallista maalaismaisemaa järvivedellä höystettynä, ole hyvä! 

En minä mikään botanisti ole!

Eilen tein kaksi kävelylenkkiä. Iltapäivälenkillä harakankellot pääsivät yllättämään. Ihan vaan kesken kaiken siinä muina kelloina olivat ja hehkuivat porukalla violettia väriä. Ei auttanut muuta kuin ottaa niistä räpsy. Rehellisesti sanottuna kävelin jo niiden ohi, mutta käännyin takaisin kuvaamaan. Harvemmin kun tuollaisia syyskuulla näkee tai näkeekö, en minä tiedä.  En minä mikään botanisti ole!

 

Palan silloin kuin haluan

Syyskuu toi mukanaan lyhdyt, lamput ja kynttilät. Olinkin jo odottanut niitä! Vanhassa omppupuussa on useampi tuollainen lamppu, joka kerää päivällä aurinkoa ja hämärällä/pimeällä sitten palaa ja on niin valikoiva, että palaa silloin kuin haluaa. Ei kenenkään käskystä. Tunnistan siinä aika paljon itseäni…

Alkaisinko askelterapeutiksi tai arkkilogiksi?

Hitaan aamupalan aikana voi pohdiskella mitä vaan. Kävelylenkeillä olen kuunnellut Rikollisen profiilin kakkoskautta ja sieltä tarttui korviini muun muassa valelääkärijaksosta pari ammattinimikettä. Olen toki tiennyt, että terapeutti voi olla kuka vaan, mutta nyt opin saman asian myös login kohdalla. Kaikki kunnia virallisille ammattilaisille! Mutta - voisin nyt eläkepäivinä olla vaikka askelterapeutti tai arkkilogi, kun kävelen ja luen paljon. No joo, vitsivitsi! 

Suosittelen kokeilemaan!

Toissapäivänä tein Hakamaan Maijan ohjeella meille salaattia ja siitä jäi loput minulle vielä eiliseksi iltaruoaksi. Salaattiin tuli balsamiviinietikkaa, kukkakaalia pieninä palasina, pilkottuja viinirypäleitä ja murustettua sinihomejuustoa. Sitten vaan sekoitus ja syömään! Ainekset tuntuvat näin kirjoitettuna aika erikoisilta, mutta ne sopivat yhteen todella hyvin, joten teen varmasti toistekin.

Hidas aamupala

Sinkkuaamupalan vuoro. Sain työkavereilta tarjottimen juuri tällaisia hitaita aamuja varten. Se on kaunis, hauska ja käytännöllinen. Mies oli lähtenyt aaamukuuden junalla lapsenvahdiksi Helsinkiin. Nautin siis kiireettömästä aamusta yksin. 

Aamupalan kruunaa oman omppupuun mehu. 70-luvun uskollinen mehulinko jaksaa puristaa pudokkaista sen tarvittavan pikkuparatiisikannullisen. Mehua juotiin illalla saunajuomaksi ja sitä riitti vielä aamuunkin.

Hipeille kiitos!

Tämä tiistaiaamu ei alkanut puurolla. Eilen illalla huomasin, että muutama banaani on elämänkaarensa loppupäässä. Tiesin, että pakastimessa on mustikoita ja tein sitten smoothietilaukaen aamuksi. Äsken googlasin smoothie -sanaa ja sain selville,  että se on hippien keksimä. Siis hipeille kiitos! Ja Miehelle! 

Sympaattinen olio

Mukava viikonloppu takana! Siihen kuului muun muassa liikuntaa, lukemista, hyvää ruokaa ja pari lasillista viiniä. Eilen osallistuttiin Konstrundan -tapahtumaan omalla paikkakunnalla. Käytiin tutustumassa Kipinätaiteen Riikan töihin ja tehtiin samalla heräteostos ko. näyttelystä. Nyt tuo pöllö toivottaa vieraat tervetulleiksi kuistilla. Sympaattinen olio, vai mitä? 

 

En usko äärimmäisiin kieltoihin

En usko äärimmäisiin kieltoihin, en rajoituksiin tai ne eivät toimi ainakaan minun kohdallani. Mieluummin ajattelen, että keho on äärimmäisen viisas. Joskus (= nykyään hyvin harvoin) se haluaa suklaata puoli levyä, mutta yleensä riittää pala silloin tällöin. Kaapissa on nytkin useampi levy ja ihan hiljaa ne siellä ovat, kun eivät huhuile. Luulen, että viiden levyn varasto kestää pitkään…

Hyvää välivuodenaikaa!

Olen kahtalainen ihminen. Pidän maalaismaisemasta, mutta viihdyn tosi hyvin myös kaupungissa. Laurila tarjoaa maaseudun ja Kotonen kaupungin. 

Olen neljävuodenaikaaihminen, vaikka en mikään vivaldimaisen siro olekaan. (En todellakaan!) Nautin aina siitä vuodenajasta, joka on meneillään. Nyt on välivuodenaika eli vähän niin kuin lasitehtaan tuotoksissa voi olla väliväri. Vanhan ja uuden sekoitusta ennen uuden puhdasta alkua. Siis - hyvää välivuodenaikaa! 

Syyskuu alkoi!

Hyvää syyskuuta! Olen päättyneeseen elokuuhun hyvin tyytyväinen. Luin yhdeksän kirjaa ja kävelin yli viisisataa kilometriä. Nukuin hyvin ja söin maukasta ruokaa. Näin tamperelaisia omia ja entisiä työkavereita. Poimin auringonkukkia ja muita kukkia.

Syyskuulle on monta lukematonta kirjaa odottamassa. Kynttilöitä ja villalankoja on valmiina.