Se alkoi ennen viittä, jolloin heräsin pissahätään. (Ei sentään ollut kaamea pissahätä, niin kuin Ykkönen joskus sanoo kiiruhtaessaan vessaan.) Vessakäynnin jälkeen yritin nukkua. Uni oli tyystin kadonnut. Yritin lukea, ei huvittanut. Yritin taas nukkua. Ei onnistunut. Vartin yli kuusi luovutin. Vaihdoin sijainniksi olkkarin sohvan. Selailin tablettia. No, seitsemältä nousin sohvalta ja ajattelin, että tämä on nyt nähty. Vaihdoin lenkkivaatteet. Söin banaanin ja nappasin lääkkeet. Kirjoitin Miehelle lapun pöydälle ja lähdin lenkille. Seitsemän kilometriä pirteässä (aika viileässä) aamussa oli juuri sopiva aamun aloitus. Nyt kahdeksan jälkeen aamukahvi maistuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti