Päivälleen siis. Olin tähän asti ollut vain tummatukkainen käärö ja sitten koitti toinen helluntaipäivä ja sain kasteessa itselleni kaksi nimeä. Minulla on tallessa isä-Erkin kalenteri tuolta vuodelta ja tämän päivän kohdalla lukee: Aamulla räntää. Iltapäivällä kaunista. Yöhalla. Siinäpä ne tärkeimmät. Selvennykseksi sanottakoon, että isällä oli tapana merkitä vain säätilat muistiin...
Olen pitänyt nimestäni aina. Ensimmäinen sopii kevään lapselle mielestäni hyvin. Kutsumanimessä on rytmiä ja rosoa juuri niin kuin minussakin.
Jk. Erkinpäivään kuuluisi saunavasta, mutta eipähän ihan taida vielä vastaa saada. En kyllä osaisikaan tehdä ja vastantekijä on remonttipenttinä pääkaupungissa. Palataan asiaan myöhemmin.
Jk2. Otonpäivän kukkakimpun ostajille terveisiä - nyt on viimeinen inkalilja pikkupikkuvaasissa. Suosittelen lämpimästi Parrantien Kukkaa!
Nimen antaminen lapselle on jotenkin tosi iso juttu! Nykyään nimen vaihtaminen taitaa olla kohtuullisen tavallistakin. Äitini suosi minun ja pikkusiskon kohdalla silloisten julkimoiden nimiä! Minä sain kuuluttajan/missin nimen ja sisko näyttelijän. Siispä kun nuorimmainen sisko syntyi, ei annettu äidille lupaa keksiä nimiä! Minä ja siskoni se päätettiin. Hyvä nimi tulikin!! Oltiin sentään jo 15- ja 13-vuotiaat!
VastaaPoistaOlen saanut läheltä seurata näitä nimiasioita - työn puolesta ja sitten omien lastenlasten (2 kpl) kohdalla. Ei ole niin helppoa keksiä! Vaihtamista ei kovin usein ole töissä tullut vastaan.
Poista