Jaksaa, jaksaa!

Eilen törmäsinme (kuv.) moneen asiaan. Kovaan tuuleen ja kuvan kylttiin muun muassa. Meillä oli ensin aikomuksena tehdä pitempi fillarilenkki, mutta tuulen vuoksi ajeltiin vain naapurikuntaan ja siinäkin oli tekemistä! Perillä pidettiin reilu tauko, haettiin kaupasta ruokaa ja syötiin ja vielä käytiin jälkiruokakahvilla ja jälkiruokapannarilla ennen kuin jatkettiin matkaa. 

Tuli varsinainen pohja-aika! Matkaa kertyi kaikkiaan 58 kilometriä ja aikaa kului 3 t 21 min. Tehdään reissu varmasti toistekin, mutta ei-noin-tuulisena päivänä. 

Jk. Kyltti oli pakko ikuistaa. Ei aavistustakaan, mitä se tarkoittaa, mutta suomea se on.

Jk2. Fillarini Helka täyttää tänään kolme vuotta. Ruohonleikkurimme Hynninen samaten.

Äidistä ei epäilystäkään

Kun Lapsenlapsi Ykkönen syntyi hänestä olisi voinut sanoa, ettei isästä ole epäilystäkään - ei kyllä muutenkaan olisi ollut. Ykkönen muistutti silloin ja muistuttaa yhä isäänsä. Sama toteutui Kakkosen kohdalla Jopa niin vahvasti, että se ihan naurattaa. - Miksi ei ikinä missään sanota, ettei äidistä ole epäilystäkään? Sitä pohdin tänä helatorstain aamuna, kun kello on kahdeksan. Tämä askarruttava ajatus löytyi Oton muistiinpanoista...

Suuntana Laurila

Tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentäkahdeksan vuotta siitä, kun muuttoauton suuntana oli Laurila. Kuopus oli samanikäinen mitä Lapsenlapsi Ykkönen on nyt ja Esikoinen oli kaksi vuotta vanhempi. Siitä se maalaiselämä alkoi puolen hehtaarin tontilla, joka määriteltiin pientilaksi, kun koti sijaitsi haja-asutusalueella. - Tänään on luvassa hyvät iltakahvit Laurilan kunniaksi.

Arkista tarinaa, mutta ei Nooan

Jatkuva, krooninen ja ehtymätön mieliaiheeni on arki. Olen aina ollut arjen ihminen. Bloginimen valinta oli siis helppoa, varsinkin kun sitä ei tarvinnut ilmoittaa maistraattiin vaan kaikelle kansalle ja luotetuille ystäville. 

Arjessa minua viehättää sen vaihtelevuus ja ennalta-arvaamattomuus. Aamupuuroaikaan ei ole vielä aavistustakaan siitä, mitä päivästä tulee. En tiennyt eilenkään, että töissä rymsteerataan. Pieniä viitteitä ja ajatuksia oli, ei sen enempää. Illalla olin viisaampi siinä asiassa. 

Läpi meni niin että (verkko) heilahti!

Eilen oli valvomisen lauantai. Seurasin vaalistudiota suuremmalla kiinnostuksella kuin jääkiekkoa, mutta yllätin itseni seuranneeni jälkimmäistäkin. En tosin mitään peliä, vaan tekstiä, jossa aina välillä ilmoitettiin, mitä oli tapahtunut jollakin minuutilla. Se riitti vallan mainiosti. Tosin osaamani käsitteet on aika hataria. Maalin ymmärrän, jäähyn ja alivoiman ja yli-. Tähän viikkoon asti olin kyllä luullut, ettei Suomi ole voittanut maailmanmestaruutta kuin kerran, mutta luin jostakin, että kahdesti. Ja nyt sitten kolmesti. 

Vaaliveikkausta ei tehty, mutta ehdokkaan valinta onnistui hyvin. Läpi meni! 

Asetelma ja sen selitys

Asetelma syntyi eilen illalla kuin itsestään. No, rehellisyyden nimissä myönnän siirtäneeni tuon maljakon vähän edemmäksi, mutta muuten se oli ihan irl. (Kynttilänjalka sai eilen uuden tehtävän, kun tarvitsisin pienelle herttavuorenkilvelle maljakon.)

Selitys: Iltaan on kuulunut toiselle kahvi, toiselle tee. Sulatetut vappumunkit on kuvanottovaiheessa jo syöty, kultakaloja on vielä jäljellä. Miehen Jopi (Oton vanhempi sukulainen) nojaa teekuppiin. Kello on muutaman minuutin yli kymmenen ja viikon piilosana on juuri saatu yhteisvoimin ratkaistua. Laurila alkaa kohta hiljentyä...

Nollaus teki hyvää

Vapaapäiviä on monenlaisia. On sellaisia, jolloin ollaan näennäisesti vapaalla ja sellaisia, jolloin ollaan täysin vapaalla ja väliin mahtuu monenlaista variaatiota. Eilen oli vuorossa täysin. Nukuin pitkään ja nukuin pienet päikkäritkin, katsoin monen monta jaksoa Syke -sarjaa, luin lehtiä, luin dekkaria (Kristine Ohlsson: Sairaat sielut) ja löhöilin sohvalla. Ainoa aktiviteetti oli saunan lämmitys, tunnin spinning ja saunominen. Nollaus teki hyvää. Tänään saan Miehen kotiin ja olen edelleen vapaalla. 

Jk. Tunnustan olevani lievästi kateellinen. Mies oli eilen heti ensimmäisenä päivänä käynyt kokeilemassa funikulaaria eli kaupunkivinohissiä. 

Muista hengittää!

Minulla on työpaikan ikkunalla tuollainen vihreä kehys, jossa on kaksi voimalausekorttia. Kortit ovat ihan oikeasti tsempanneet, kun päivän työt ovat tuntuneet vaikeilta. Kummassakin on oma juttunsa ja siksi ne olen ostanutkin. Olen harkinnut korttien siirtämistä näkyvämmälle paikalle, jotta ne olisivat silmissä (työ)päivästä toiseen. Sitä ja muutakin rymsteerausta odotellessa...

Nainen on valttia - ja mies miranolia...

Jos tänään haluaisi olla ajan hermolla, pitäisi lukea Anja Snellmanin tekstiä ja katsoa joku elokuva, jossa Ansa Ikonen näytteli. Anjalla kun on syntymäpäivä (65) ja Ansan kuolemasta tulee kuluneeksi 30 vuotta.

Otsikon alkuosassa on Ansan ainoan ohjaustyön nimi. Kuvassa on kärhö. Tänään on päivä nimeltä torstai ja aamukahvi odottaa vielä alkutekijöissään. 

Ottamuksia 32

Kannattaa kuvata,  kun näkee jotakin näin ihmeellistä! 

Tampere näytti eilen parhaat puolensa auringon ja rakkaiden ihmisten muodossa. Pari tuntia hampparoin ihan itsekseni ja lopun aikaa oli seuraa. Teksti tuli vastaan poislähtiessä. Oli suorastaan pakko napsaista kännykkäkuva. Suomea tuo teksti on, mutta mitään en ymmärrä. Paitsi palokunnan. 

Muutaman pudokkaan verran, vaikka kuvassa mustikka

Kuva on napattu naapurimaan huonekalumyymäläketjun liikkeestä, mutta myymälä ei ollut se pointti. Supisuomalainen vastine voisi olla Ei pidä mennä merta edemmäs kalaan. Tarkoitan tällä nyt lähinnä sitä, että aiheet kirjoittamiseen löytyvät usein/useimmiten hyvin läheltä - varsinkin tällaisella arkisella arkeilijalla...

Tämän aamun idea löytyi Oton huomasta. Ottohan oli perimysjärjestyksessä Stevestä seuraava ja sai itselleen kirjallista ja kuvallista omaisuutta paljon enemmän kuin lakiosan verran. Erilaiset lauseet ja toteamukset ovat tuolle Omena -suvulle tyypillistä ja poimin nyt sadosta muutaman pudokkaan...

Tämmöstä ihanaa kakkua herkuteltiin miehen kanssa, jota oli viisi vuotta sitten meidän häissä hääkakkuna. 

Myyn nuotiolla muumimukin.

Kasvohoidot kangasnaamiolla. (Oma lisäys: Asiakkaalla vai sillä, joka tekee?)

Myyn jo vähän iäkkäämmän, käytetyn Mika Piiraisen suunnitteleman Marimekon paidan.

Jos yksi pettää ja toinen jättää, niin kotkansiipi ystävä on!

Luit otsikon ja ajattelet ehkä huolissasi, että nyt Laurilassa on petetty ja jätetty, mutta ei! Halusin laittaa tuon ontuvasti tuunatun (anteeksi vaan, Aulikki Oksanen!) otsikon sen vuoksi, että nyt kotkansiivet taas nousivat! Pari viikkoa sitten kävin viimeksi tarkastuskäynnillä ja tilanne näytti huolestuttavan ankealta. Ehkä tämä lämmin kausi sai vihreät mutanttikiemurat esille ja auki. 

Nukuin viime yönä yhdestätoista puoli kahdeksaan heräämättä kertaakaan välillä. Sitä se pihapäivä teettää! 

Olin pihalla, ihan pihalla

Eilen oli varsinainen pihapäivä. Istuskelin pihapöydän ääressä muutaman tunnin, luin lehtiä ja join kahvia puolitoistakertaisen määrän verrattuna normipäiväkahviin. Ripustin pyykkiä kuivumaan, otin pois kuivia pyykkejä, ripustelin taas uusia. Illansuussa fillaroin kauppaan, sitten vielä spinnasin ennen suihkua ja uimista ja iltapalaa. Tällä kertaa iltapalana oli leipäjuustoa, viinirypäleitä ja inkivääriolutta. (Tänä iltana on sitten taas vihreän teen vuoro, kun vakituinen teenkeittäjä saapuu remonttireissulta kotiin.)

Jos päivät saisivat arvosanan, olisi eilinen aika kirkas laudatur. Kirkkautta olisi tullut lisää siitä, että pihalla olisi haahuillut myös Mies. Näin on. 

Tapahtui kuusikymmentä vuotta sitten...

Päivälleen siis. Olin tähän asti ollut vain tummatukkainen käärö ja sitten koitti toinen helluntaipäivä ja sain kasteessa itselleni kaksi nimeä. Minulla on tallessa isä-Erkin kalenteri tuolta vuodelta ja tämän päivän kohdalla lukee: Aamulla räntää. Iltapäivällä kaunista. Yöhalla. Siinäpä ne tärkeimmät. Selvennykseksi sanottakoon, että isällä oli tapana merkitä vain säätilat muistiin...

Olen pitänyt nimestäni aina. Ensimmäinen sopii kevään lapselle mielestäni hyvin. Kutsumanimessä on rytmiä ja rosoa juuri niin kuin minussakin. 

Jk. Erkinpäivään kuuluisi saunavasta, mutta eipähän ihan taida vielä vastaa saada. En kyllä osaisikaan tehdä ja vastantekijä on remonttipenttinä pääkaupungissa. Palataan asiaan myöhemmin.

Jk2. Otonpäivän kukkakimpun ostajille terveisiä - nyt on viimeinen inkalilja pikkupikkuvaasissa. Suosittelen lämpimästi Parrantien Kukkaa! 

Epämukavuusalueen sisä- vai ulkopuolella?

Aika paljon käytetään sanaa mukavuusalue ja varsinkin sen epämuotoa. Ollaan epämukavuusalueella, jos tehdään jotakin ei-niin-kivaa, outoa tai ihmeellistä. Käytän kyllä itsekin tuota ilmaisua, joten en tässä heittele kiviä kenenkään päälle.

Oton muistiinpanoista löysin eilen merkinnän, jota päätin hyödyntää tänä aamuna. Hän oli epämukavuusalueen ulkopuolella eli siis mukavuusalueella. Hieman tietysti on kankeasti sanottu, mutta teknisesti oikein. Kai? Ihan vapaasti kenen tahansa käytettävissä, ole hyvä! 

Jk. Kuva ei liity mihinkään muuhun kuin kevääseen.

Vaihtelevaa työtä

Eilen oli hieman erilainen työpäivä. Se alkoi tutusti tiskin takana. Päivän teki erilaiseksi se, että käytössä oli ensimmäistä päivää työaikaseuranta ja kirjasin kaikki tehnyt duunit ylös. Aamupäivällä tyytyväinen ja kiitollinen asiakas toi ruusukimpun ja olin todella otettu moisesta eleestä. Päivä päättyi vihkiharjoituksiin kuvan paikassa. Vanha kirkko oli herännyt talviunesta ja oli yllättävän lämmin iltaviideltä, kun siellä esittelin häämusiikkeja. 

Pidän työstäni tosi paljon. Ruusuilla ja risuilla ja ihan muuten vain.

Jk. Olen ihan oikeasti jo hereillä. Lähden saattamaan Miestä junalle.

Isosiskon status

Tänään on päivä, jolloin tasan viisikymmentäkuusi vuotta sitten sain isosiskon statuksen. Veskun sisko -käsite on tullut myöhemmin, mutta jäädäkseen. Onnittelut Saarijärven salomaille!

Kevätaamujen valon voima on huikaiseva! Heräsin viisi yli viisi, mutta päätin jatkaa vielä vähän aikaa ja uutta unta tuli aina seitsemään asti. Mitään en muista. Siis unta. 

Kukka ja väri voimaannuttavat

Töissä tapaan nokatusten ja puhelimitse mielenkiintoisia ihmisiä. Työpaikalla tulee myös välillä törmättyä (kuv.) viherkasveihin tai kukkiviin. Kuva edustaa jälkimmäisiä. Kiinanruusu pääsi kevättalvella paremmalle ja aurinkoisemmalle paikalle ja ilahduttaa nyt kukkimalla. Välillä voi virkatodistusten ja rekisteröintien maailmasta kävellä eteisen puolelle ja nauttia ilmaista kukkaenergiaa. Se voimaannuttaa. 

Vaikeampaa kuin heinänteko

Iän myötä olen oppinut tarttumaan hetkiin ja elämään hieman paremmin tässä ja nyt. Ehkä siihen on jonkin verran vaikuttanut työ elämän ääripäiden kanssa. Virsikirjatöissä kun hyvin usein on kirjasta avoinna se virsi, jossa todetaan, että elettäisiin vain päivä kerrallaan. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole. On itse asiassa paljon vaikeampaa kuin heinänteko. 

Me ollaan sankareita kaikki...

Hyvää äitienpäivää! Tänä vuonna haluan jakaa onnittelut Miniälle, joka viettää ensimmäistä äitienpäiväänsä / Kuopukselle, jolla on viides äitienpäivä menossa / omalle Liisa-äidille, joka kuoli jo neljännesvuosisata sitten, mutta jonka äitiys ei kadonnut minnekään. 

Minulla on kolmaskymmenesviides äitienpäivä. Ihmeellistä ja aikakirjojen mukaan totta. Ihmeellistä ja kuohuttavaa. Ihmeellistä ja juovuttavaa. On ihanaa olla äiti! 

Miksi muka pitää hiihtää tuohon suuntaan?

Minussa elää kaikkien näiden kilojen sisällä pieni anarkisti ja kapinoitsija, joka mieluummin tekee asiat eri tavalla kuin mitä ne kuuluisi tehdä. Ihan periaatteesta siis vaikka hiihtäisin täysin päinvastaiseen suuntaan! 

Olen aina kysellyt ja kyseenalaistanut. Kiitos ympäristölle ja lähimmille, että olen saanut tehdä niin. Aion jatkaa samalla tyylillä tälläkin vuosikymmenellä.

Jk. Pieni täsmennys otsikkoon: Minä nyt en hiihdä ollenkaan, mutta kysymys on periaatteesta.

Niistävä ja pömppövatsainen

Eilen juotiin pihakahvit pihapöydän ääressä aurinkovarjon alla. Olo oli tyytyväinen kuin kuvan pömppövatsaisella tipillä, vaikka jouduin aina välillä niistelemään. Minuun kun on päässyt iskemään joko ihan tavallinen tai sitten siitepölymäinen nuha. 

Asiasta viidenteen... Maanantaina matkalla Laurilaan tapasimme liikennemerkin, jossa luki Tiemerkintäkokeilu 4 km. Mietimme sitten, mitä se voisikaan tarkoittaa... Nopeusrajoitusten muutoksia mielin määrin, stopmerkkejä, kieltomerkkejä, määräysmerkkejä, lisäkilpiä lisäkilpien kera - ja tätä kaikkea neljän kilometrin matkalla niin paljon, että pää menisi jo ihan sekaisin. Mutta se taisi tarkoittaa kuitenkin jotakin ihan muuta, eikö niin? 

Päivän yhdistetty teema: Sukat katosivat Eurooppaan!

Hyvää Eurooppa -päivää! Tänään sopii kuvaksi ikkuna, kun kerran aikanaan Tulenkantajilla oli tunnus Ikkunat auki Eurooppaan. 

Hyvää Kadonneiden sukkien muistopäivää! Sukkien katoaminen on yksi elämän suurista mysteereistä. Olen kuullut, että joku on arvellut ratkaisevansa ongelman hankkimalla kahmalokaupalla prikulleen samanlaisia sukkapareja. Silloinkaan ei katoamista voi tyystin välttää, mutta sillä ei ole niin suurta merkitystä. Idea on tietysti vapaasti käytettävissä... 

Ottamuksia 31

Tekstit on mun juttu. Ehdottomasti näin on! Niitä tulee vastaan seinillä ja lehdissä, kuvissa ja kansissa. Tuo ylläoleva teksti on lauantailta, kun käveltiin surullisenkuuluisan toriparkkityömaan ohi. Oli ihan pakko pysähtyä ja ottaa Taito laukusta ja napsaista kuva. Rajasin sitten myöhemmin kuvasta turhat rönsyt pois ja jätin tärkeimmän asian eli faktan näkyviin. 

Kukkakimpun jatkokertomus

Leikkokukat on yksi heikkouteni. Tulppaanien lisäksi ostan aika ajoittain oksaneilikoita. Sidotut kimput on vielä ihan oma lukunsa ja ne ilahduttavat saamishetkestä alkaen yleensä pitkän aikaa. Niin tälläkin kertaa...

Ikääntymispäivän kimpun sain Otonpäivänä eli melkein kolme viikkoa sitten. Se bussimatkaili Turusta Laurilaan toisena pääsiäispäivänä hyvässä hapessa. Sitten vähitellen kimpun ruusut kuihtuivat ja poistin ne. Kimppu jatkoi laihtuneena elämäänsä. 

Eilen palasimme reissusta kotiin ja otin kimpun käsittelyyn. Yksi neilikka oli vielä ihan ookoo ja nuo toisenlaiset, joiden nimeä en tiedä. Leikkasin kaikki vain muutamaa astetta lyhyemmiksi ja vaihdoin maljakoksi vanhan juomalasin. Kauniita edelleen, kiitos Kuopus ja Esikoinen!

Jk. Nimipäiväonnittelut suvun kissalle, joka on vielä lomailemassa toisessa mummulassa.

Ennen juhlan alkamista kuvasin kirsikkapuuta

Eilen oli monenlaista iloa ja onnea. Onnenkyyneleitä silmänurkissa, puheensorinaa, halauksia ja iloisia tapaamisia. Juhlittiin Lapsenlapsi Kakkosen nimiäisiä. Kakut oli hyviä ja päähenkilö suloinen ja rauhallinen. 

Ennen juhlan alkamista kuvasin kirsikkapuuta. Tuulenpuuskat riepottivat oksia, mutta onneksi oli Mies, joka tyynnytti tuulen pieneksi hetkeksi... 

Jk. Nimestä voin kertoa sen verran, että Ahma Mustikkaa pojasta ei tullut. Vanhemmat saavat hoitaa somen tiedotuspuolen, vaikka muutamalle ystävälle kyllä nimen jo ehdinkin eilen välittää...

Jos putoaa naamalle, on se kuitenkin kevyt läpsähdys!

Pidän kirjoista. Pidän kovakantisista, uutuuttaan narisevista kirjoista. Vanhoistakin pidän. Ja pidän pehmeäkantisista pokkareista, jotka on helppo napata mukaan matkakassiin ja joita on turvallista lukea sängyssä muutamia sivuja ennen kuin on aika nukahtaa. (Jos sattuu nukahtamaan kesken lukemista ja kirja putoaa naamalle, on se kuitenkin kevyt läpsähdys.) Pokkarin virallinen nimi on taskukirja, mutta siitä tulee kyllä mieleen ainakin meillä Aku Ankka. - Kuvan kirja on sopivan harmiton ja nyt kesken sivulla 175. 

Pieni ja ylpeä

Jos tänään kerran on Pieni ja ylpeä -päivä, niin mikäpä sopisi paremmin kuvaksi kuin oksaneilikan/terttuneilikan oksanen munakupissa! Isot punaiset ja vitivalkoiset tavisneilikat tuovat mieleen kukkalaitteet ja seppeleet 70-luvulla. (Silloin neilikat halvempina korvasivat ruusut.) Siihen aikaan kyläänkin vietiin usein kolme neilikkaa ja vihreää hörsylää ja sitten ne siinä maljakossa töröttivät koko kahvinjuonnin ajan ja ainakin kaksi viikkoa vielä sen jälkeen.

Oksaneilikka on ihan oma taiteenlajinsa. Se on kaunis, eläväinen, kestävä ja maalauksellinen. Oksaneilikoita oli Anopin hääkimpussa vuonna 1948 ja ne ovat olleet Esikoisen lempikukkia aina. Samoin minun. Ja monen muun. Heräteostoksinakin tunnettuja. 

Taidetta, ahmoja ja mustikoita

Tänä aamuna maisema on lumisempi kuin moneen päivään. Kiusallanikin laitoin kuvituskuvaksi jotakin ihan muuta ja se ihan muu on nyt Raimo Saarisen taidetta otsikolla Silmät auki pimeässä. 

Tänään on Kansainvälinen auringon päivä. Odotan mielenkiinnolla, näyttäytyykö päivän päätähti ollenkaan... 

Elämme jännittäviä aikoja, kun ylihuomenna kuulemme suvun nuorimmaisen nimen. Eilenkin vaarin kanssa mietittiin ääneen monenlaisia vaihtehtoja. Lapsenlapsi Ykkösellä on kyllä ehdottomasti paras nimiehdotus, kun hänen mielestään serkun nimeksi tulee Ahma Mustikka. Hieno, vai mitä? 

Mitäs me Vuokot!

Aika harvoin tapaan kaimoja. Eilen oli sellainen iloinen päivä, kun maatilamatkailutilan kirpparilla tapasin viime syksynä syntyneen, joka rintarepusta käsin silmäili ympäristöä tarkasti. Juttelin kaiman isän kanssa, joka aikoinaan meillä oli vakituinen vieras Esikoisen peuhusynttäreillä. Hän sanoi, että asioiden tärkeysjärjestys on lapsen myötä muuttunut. - On minulla suvussakin kaima. Kesällä hän täyttää vuoden ja olen tuon tytön isotäti ja -kummitäti. Hienoa! 

Mitä ne mahtoivat oudolle linnulle ja Oppimisen ylistys

Otolla ja Stevellä on ollut yhteinen arkisto, joka nyt on periytynyt Otolle. Sieltä löytyi kuva kymmenen vuoden takaa. Kuvan nimi on Vappupuheen pitäjä, oletan. 

Aamu alkoi jo ennen kahdeksaa työväenmusiikilla. Hieno alku! Otsikon laulut on jo kuunneltu ja lisää on luvassa kahmalokaupalla. 

Raporttia eilisestä: Sima oli hyvää, munkit erittäin hyviä ja maittava päivällinen syötiin kesäkeittiössä eli Pupulassa. Pihalla kului aikaa useampikin tunti. Mies teki jotakin hyödyllistä, minä istuin Oton kanssa ja nautin kohtuullisen lämpimästä säästä. Ehkä tuosta kaikesta johtuikin se, että simahdettiin jo ennen iltakymmentä. Vanhat ei jaksa!