Iso tulitikkunainen

Haapa on aina ollut lempipuitani. Pidän sen jatkuvasta värinästä, joka liikkeestä huolimatta on kuitenkin rauhallinen kuin mikä. Pidän sen värityksen vaihtelevaisuudesta kesän ja syksyn mittaan.

Asuimme ennen Laurilaan muuttoa reilut kolme vuotta asuma-alueella, jonka nimessä haapa oli alkusanana ja jonka lähellä oli tulitikkutehdas. Tehdas on loppunut, mutta solidaarisuuteni ja rakkauteni tulitikkuja kohtaan on yhä olemassa. Kynttilät sytytän mieluummin tikuilla kuin sytkärillä, jos vain mahdollista. 

Jk. H.C.Andersenin satu pienestä tulitikkutytöstä on hieno ja surullinen. Kaikella kunnioituksella muuntelin siitä otsikon...