Harkittu, ei hetken mielijohde

Tämä on tätä aikaa, jolloin aika moni postaus sisältää kukkakuvan. Tämän aamun otos on pergolan pikkupöydästä, jonka perimme Esikoiselta punaisena ja joka meillä sitten muuttui siniharmaaksi. Siniharmaalle pöydälle sopii mielestäni tosi hyvin vanha Arabian liemikulho ja siihen värikäs kesäkukka. (Edelliset kukat kulhossa olivat pikkunarsisseja, jotka pääsivät kukkimisensa jälkeen multaan odottamaan seuraavaa kevättä.) Eli siis asetelma on harkittu, ei hetken mielijohde. 

Pientilalta bongattua

Eilen iltapäivällä haahuilin pihalla ihailemassa kukkia ja kukintoja. Jotakin kuvattavaakin löytyi ja yksi öttiäinen oli niin hartaasti meditoimassa, ettei välittänyt pätkääkään räpsimisestäni. Hyönteistuntemukseni on heikkoa, mutta öttiäinen -nimikkeen alle mahtuvat kaikki varsin hyvin.

Laurilan piha on iso, mutta siitä on suunnilleen puolet metsää. Vähän yli puoli hehtaaria on tontin koko ja koska ollaan haja-asutusalueella, on tämä oikeasti tila ja kaiken lisäksi vielä pientila. Käsite kuulostaa hieman joltakin täälläpohjantähdenalla -ajalta…

Onneksi en tiennyt!

Eilen illalla palasin kävellen kotiseutuyhdistyksen kokouksesta ja huomasin paikan, jossa kasvoi ihan mielettömän paljon lemmikkejä, liekö luhta-? En poiminut, mutta kuvasin. Jatkoin tyytyväisenä matkaani tietämättä, että samoihin aikoihin oli joku muukin ollut läheisellä ulkoilualueella liikkeellä. Joku muu, jonka liikkumisnopeus olisi parhaimmilaan tai pahimmillaan kymmenkertainen omaani verrattuna… Ystävä lähetti viestin, että selvisinkö kotiin, kun tuosta k-a-r-h-u-s-t-a oli saatu havaintoja ja tiesi minun palaavan kävellen kotiin. Vastasin, että hyvin lähellä kotia jo olen. - Tällaista meillä maalla!

Sipulilause viikonlopulta

Meillä leikitellään sanoilla ja lauseilla. Hyvien yöunien jälkeen aivot ovat hyvässä terässä ja sanailua riittää. Tämä sipulilause on viikonlopulta. Monimerkityksinen, totta kai. Eilen iltalenkillä räpsäisin kuvan vanhan kirkon aidasta ihan tarkoituksella tekstipohjaa varten. Kyllä eläkeläisetkin voivat hassutella!

 

Pinkkiä, miten ihmeessä?

Eilen haettiin pienemmästä lähikaupungista kesäkukkia pergolaan. Ensin valitsin pelargoniat ja siitä se sitten lähti! Kaikki olivat jotakin pinkkiä, vaaleaa ja tummaa versiota. No, illalla lähdin kympin kävelylle ja toin tullessani muutamat luonnonkukat. Toiset olivat väriltään pinkkejä ja keittiön pöydällä sattui olevat pinkit tabletit. Mikä ihme tämä pinkin värin invaasio just nyt on? Aikaisemmin en ole juuri korviani lotkauttanut sille värille…

Kaunis kuin mikä!

Raunistulan pihakirppispäivänä törmäsin (kuv.) niin kauniiseen lääkinnälliseen välineeseen, että päätin oitis ostaa sen meille. Hintaa oli vain puoli euroa, joten se ei ollut edes kallis. Luulen, että Kolmonen tulee toimimaan tärkeänä ja tiitteränä pistoshoitajana vielä monta kertaa!

Oiva, kelpo ja mainio

Hyvää kesäkuuta, rakas! Näin Mies tokaisi aamulla, kun tuli viemästä sanomalehteä naapuriin ja minä olin sillä aikaa ehtinyt herätä. Sivumennen sanottuna meillä on aina kova kisa siitä, kumpi ehtii toivottaa toiselle… Tässä kuussa Mies ehti.

Eilen syötiin täytekakkua ja muita herkkuja ja kohotettiin onnittelumaljoja. Toinen juhlituista ylioppilaista oli komea ja toinen kaunis. Toinen oli ystävä ja toinen sukulainen. Molemmilla elämä edessä. Kummallakin kivat omannäköisensä juhlat. 

Hyvästelin illalla toukokuun. Listasin lukeneeni kaksitoista kirjaa ja kävelleeni neljäsataaviisikymmentä kilometriä. Omia tavattiin ihanan usein. Kiitos toukokuu, olit oiva ja kelpo ja mainio.