Tuleeko tästä nyt mekkovuosi?

Valokuvan valinta tämän päivän juttuun oli yllättävän helppoa. Kuvassa on vanhan kirkon seinää. (Samantapainen kuva oli tänä vuonna joululehden kannessa ja sekin oli minun, vaikka nimi olikin unohtunut pois.)

Siispä, eilen seurakunnassa vietettiin eläköitymisjuhlaa ja kirkko (uudempi, ei tuo kuvan kirkko) täyttyi väestä. Yli kaksikymmentä vuotta palvellut esimies jäi ansaitulle vapaalle. Jos hän aloitti aikanaan uuden aikakauden, tulee hänen seuraajansa (kuka se sitten lieneekään) aloittamaan myös uuden. 

Sen verran isosta juhlasta oli kyse, että olin juhlimassa mekkoasuisena ja se on kyllä tällaiselle vannoutuneelle  housuihmiselle paljon... Ja mtä ihmettä, jo toisen kerran tänä vuonna! 

Hyvää loppiaista!

Loppiaisaattona olisi tietysti pitänyt kunnioittavasti lukea Shakespearea, mutta minä harrastin lempiliikuntamuotoani eli kävelyä. Iltapäivällä lähdin ensin siihen suuntaan, mihin ei juuri viitsi kävellä iltaisin ainakaan näin arka ihminen kuin minä. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että siellä nyt saa mielikuvitus liikkumaan susia ja karhuja ja muita eläimiä. Eli siis Multialle päin kävelin iltapäivävalossa.

No, sen jälkeen lähdin tutulle reitille, jolla on valoja ja reitin varrella kaksi kirkkoa. Siellä kun kävelee vaikka mihin aikaan vuorokaudesta. Selvyyden vuoksi on sanottuna, että siinäkin suunnassa meiltä on kilometrin matka ensimmäisiin katuvaloihin...

Joka tapauksessa lenkistä tuli aika pitkä. Askelmittarini Osmo kertoi, että pituutta oli 14,6 kilometriä. Eväinä oli kaksi muumipatukkaa ja yksi suklaakonvehti. Söin kaikki.

Kuvaton aamu

Eiliseen päivään kuului useamman tunnin kokoustaminen ja kahden ja puolen tunnin kävelyt. Ei siis ihme, että unta riitti puoli kahdeksaan ja olo oli hyvin virkeä herätessä. Ilman vastoinkäymistä ei kuitenkaan päästy, sillä kuvan lisääminen ei nyt jostakin syystä onnistunut. Voin kuvailla tähän aikomani kuvan sanallisesti: iso valkoinen pehmojääkarhu, joka maata rötköttää. Vähän niin kuin minä, vaikka tällä hetkellä istun.

Järjestys se olla pitää!

Pidän väreistä. Pidän yksityiskohdista. Pidän järjestyksestä, vaikka aina välillä huusholli pursuaa ja tursuaa. Juuri siksi meillä on silloin tällöin inventointipäiviä ja kyseenalaistamistilanteita ja poistokkeja. Viimeisin tuhannen tavaran poistokki otti vähän lisäaikaa ja nyt ollaan suunnilleen seitsemänsadan kieppeillä...

Eilen pakattiin pois joulu. Tänään pitäisi järjestellä lelut paikoilleen. Duplolaatikko jo laitettiin takaisin varastoon. Ja ei mene päivääkään, ettei muisteltaisi pikkumiehen juttuja ja ilmeitä...

Kolmesataa kilometriä sitten

Eilen matkasimme varsinaisesta Suomesta takaisin Keski-Suomeen. Vuosi kun vaihtui meillä Turussa. Ensimmäinen vuodenvaihde, vaikka pääsiäistä, vappua, juhannusta yms on siellä kotosessa tullut vietettyä jo useammankin kerran. Turku oli lumeton/läheslumeton. Paluumatkalla lumen määrä lisääntyi vähitellen ja täällä sitten oli jo ihan kunnon hanget ja lumityöt odottamassa. 

Jk. Kuva ei ole maalaus, vaan tilannekuva arkkipiispan uudenvuoden vastaanotolta, johon osallistuimme. 

Unta riitti vähän yli kahdeksaan

Sisäinen kello on vielä loma-ajassa ja ihan hyvä niin. Akut on ladattu ja hermot on kyllä hyvässä kunnossa, kun unta riittää vähän yli kahdeksaan. Ihan kohta on aamupalan aika. Kahvia, muroja, leipää, hedelmiä, jogurttia jne. 

Eilen illalla kävimme taistelemassa vesiräntämärkäsadetta vastaan ja selvisimme! Kierrettiin yksi lenkki ja vielä kerta kiellon päälle eli toinen samanmoinen. Matkaa ei kertynyt kuin vähän yli viisi kilometriä, mutta tärkeintä oli raitis ilma ja pään nollaus.

Lupaan, että...

Hyvää alkanutta vuotta! Parin viime vuoden vanhat uudenvuodenlupaukseni on olleet niin hyviä, että päätin säilyttää ne edelleen ohjelmassa. (Suomeksi sanottuna ne ovat vielä lupausasteella eli toteuttaminen on jäänyt.) Toinen on Väinö Linnan TPA -romaanitrilogian lukeminen ruotsinkielisenä versiona ja toinen on Maamme-laulun opetteleminen ruotsiksi. Älkää kysykö syytä, sillä sitä ei ole. No, jotta en kangistuisi täysin kaavoihini, lyön pöytään ihan uuden lupauksen...

Lupaan tämän vuoden aikana siivota ja inventoida oman huoneeni seinänlevyisen moniosaisen hyllykön, joka on tupaten täynnä kaikenlaista tavaraa.