Jouluntähtikö ehdoton?

Meillä modernisoitiin sanonta Kinkku on joulupöydän kunkku. Laurilassahan ei lihansyöjiä ole, joten joululiinan peittämälle pöydälle pääsi pieni leikkisika. Parempi ja ilmastoystävällisempi vaihtoehto, sanoisin. 

Ja vaikka elettiin/eletään taas kerran kinkutonta joulua, ei kenenkään vatsat jääneet/jää vajaiksi. Se on Laurilan periaate läpi vuoden.

Läpsystä vaihto

Eilen oli läpsystävaihtopäivä, kun kahdella tamperelaisomalla oli lähtöpäivä ja neljällä helsinkiläisomalla tulopäivä. Yhteistä mummula-aikaa jäi neljä tuntia ja sinä aikana ehdittiin kahvitella, syödä, leikkiä ja avata joulupukin tänne tuomat/unohtamat joululahjat.

Nämä ovat niitä harvinaislaatuisia päiviä, jolloin on ihan sama, vaikka matot on rutussa ja joka puolella taloa on leikit kesken. Näitä muistellaan vielä pitkään. 

 

Hiljainen kirkko

Eilisen alkuillan kävelylenkki suuntautui vanhalle kirkolle ja takaisin. Kuvasin innoissani hiljaista kirkkoa ja ilmeisesti siinä häslätessäni ja taskusta kännykkää ottaessani onnistuin pudottamaan samaisessa taskussa olleen askelmittarin. Hätä ei kuitenkaan ole  tämän eikä minkään näköinen, sillä kotona oli varamittari ja se pääsee nyt lenkeille mukaan. Kyseistä askelmittarimallia ei enää valmisteta, mutta onneksi niitä löytyy vielä kirppareilta. Ja ainahan minulla on kännykkä mukana, josta voin tarkistaa askelmäärät…

Kuka on Einari Hölppönen?

Tänä aamuna nukuttiin puoli yhdeksään asti. Sain joksikin aikaa vielä viereeni Vikke Väkkärän alias Einari Hölppösen, joka keksi mitä ihmeellisimpiä juttuja. Innostui tekemään parodioita tutuista joululauluista ja me nauraa rätkätettiin peiton alla. Mies oli jo laittamassa aamupalaa ja Kuopus nukkui minun huoneessani.

Ei ole vielä edes puolipäivä ja on ehditty pelata shakkia, ratkaista sanatehtäviä, pelata pöytäfutista - kuka mitäkin yksin tai kaksin. Rentoa ja kiireetöntä silti.

Viikonpäiväpohdiskelua

Tänä aamuna piti oikeasti käyttää hetkonen viikonpäivän miettimiseen…(Kun tälle rupeamalle ei osunut virsikirjatöitä, on jouluntienoo yhtä vapaaputkea ja silloin on lähes sama, onko arki vai pyhä.) Miettimisen tulos: lauantai. Jouluomista Vävy junailee tänään Tampereelle eli sen verran pitää olla päivästä tietoa.  

Helinää ja vilinää

Tapaninpäivä on ihanan hitaalla vauhdilla menossa. Aamulla nukuttiin yhdeksään ja sain vielä Ykkösen viereeni höpöttelemään niitä näitä. Poika oli herännyt jo paljon aikaisemmin ja ehtinyt lukea kaksi Aku Ankan taskukirjaa odotellessaan meidän muiden heräämistä. Virtaa oli kuin keskikokoisessa kylässä ja mummun kanssa oli kiva keksiä päättömiä juttuja.

Aamupalapöydässä istuttiin pitkään.  Tänään on luvassa perinteinen pizzapäivä.

Jouluksi nuottikaapin päälle

Joulupäivän aamuna nukuttiin melkein kahdeksaan ja ihan yhteen kyytiin. Eilisillan kävelylenkkinen hautausmaalle ja anteeksinytvaaningmarbergman pitkäveteinen elokuva Fanny ja Aleksander väsyttivät totaalisesti. Samae Koskisen esikoisromaanin lukeminen jäi muutamaan sivuun ja oli pakko sammuttaa lukulamppu siltä päivältä. Tänään saadaan ekat jouluomat meille, joten Laurilassa on sitten ääntä enemmän kuin nyt. Tilanne tällä hetkellä: ilmalämpöpumpun humina, seinäkellon raksutus, Miehen tietokoneen kilahdukset shakinpeluussa.

Joulua!

Eli siis hyvää joulua Laurilasta! Julistuspuuroa ja sekahedelmäsoppaa syötiin siihen aikaan, kun Mika Akkanen hoiti taas ansiokkaasti joulurauhatekstit Brinkkalan talon parvekkeelta. Taas kerran ajattelin, että joskus pitää olla kyllä paikan päällä kuuntelemassa…

Info: Tällä blogilla ei ole joulusulkua eikä -taukoa. Jakelupäiviin ei tule katkoksia, joten kannattaa pysyä linjoilla, jos tällainen arkeilu & jouluilu kiinnostaa… Olette minulle tärkeitä ihan jokainen! 💕

Kiitos, joulukalenteri!

Aatonaattoa! Tänään on tyynyjen ja torkkupeittojen ulkoilupäivä kymmenen asteen pakkasessa. Eivät kuulemma pane pahakseen moista vapaa-ajanviettoa. Maassa ja mökkien katoilla on hienoinen lumikerros, joka valaisee ihmeen paljon sekä ilmaa että mieltä.

Tämän päivän joulukalenterin sanoma ilahduttaa. Luultavasti toteuttaminen on sitä, että menen illalla jonkinmoiselle kävelylenkille. Se on sitten ainakin minua, minun jalkojani ja verenkiertoelimistöäni varten.

Kaksi yötä jouluaattoon on!

Kaksi yötä jouluun on, voi nyt laulaa tai ainakin hyräillä. Aika lähellä siis jo ollaan. Matot on ulkoilemassa ja tänään haetaan pihalle kuusi. Aina on kuulemma löytynyt omasta metsästä ja aina tarkoittaa tässä tapauksessa joulusta 1991 alkaen…

Jos teet tänään hiki hatussa tai tukassa jouluvalmisteluja, annan sinulle vinkin: Muista välillä syödä ja juoda ja istahtaa. Pitkän kokemuksen rintaäänellä kerron tämän.

Ei ehkä tomeria, mutta ainakin tomerahkoja!

The Jouluun on enää pari hassua/tavallista päivää. Eilen tehtiin lanttulaatikot ja minulle osui työarpajaisissa piparisavotta. Tänään ainakin imellytetään perunaa plus että menen yhteen joulujuhlaan säestämään joululauluja. 

Näin joulun alla muistan hyvin tilanteen naljänkymmenenyhden vuoden takaa. Esikoinen oli syntynyt Tanelinpäivänä ja minä kuvittelin pienessä mielessäni, että joulua valmistellaan kuten ennenkin. Muistan, kun sitten itkin sohvalla, etten jaksa enkä ehdi ja ettei joulua tule nyt ollenkaan. Tulihan sekin joulu ja vielä aivan erikoislaatuinen, kun meillä oli kaksiviikkoinen poikalapsi, jolla oli mummun ompelema tonttulakki ja punaiset potkuhousut. Ihana joulu!

Puolen euron takkutukkaenkeli

Torstain kaupunkireissulla (jouluruokia ja -muistamisia) käytiin ihan ensiksi kirpparilla, josta löytyi muutama kirja ja sitten tämä ihana puolen euron takkutukkaenkeli. Ihanaa vaihtelua sliipatuille ja täydellisten kiharoiden kiiltokuvaenkeleille. Ei niissäkään ole mitään vikaa, mutta tunnistan tuon uuden tulokkaan kaltaisekseni.

Muistiin ihan itselle: monenkin tunnin kauppakiertely joulunalusruuhkassa sujuu hyvin, kun käy heti alkuvaiheessa kunnon lounaalla. Me mentiin syömään heti tuon kirpparin jälkeen. Syötiin hyvin ja sopivasti ja sopu säilyi koko loppupäivän ajan. Kirjaimetkin pysyivät normaalikokoisina kaiken aikaa. (Tunnustan käyttäväni nälkäisenä ja väsyneenä ISOJA KIRJAIMIA keskustelussa.) Hyvä me, oli kiva ja rento päivä!

Kiitollinen elämästä/elämälle

Tämä viikko on The Viikko kuuden vuoden takaa, jolloin piipaa-auto vei minut aamutuimaan sairaalaan ja viruin siellä kahdeksan päivää. Jouluaattona pääsin kotiin. Päivä päivältä olo koheni, pianonsoitto auttoi ja omien rakkaiden vierailut piristivät. (Kuva on sairaalan neurologian osaston käytäväikkunalta.)

Kuuteen vuoteen on riittänyt kaikenlaista. Sitä ennenkin olin toki liikkunut paljon, mutta kun ensin kuntoutin itseäni kotona pihalla talonympärikävelyllä, uskaltauduin sitten jo pitemmälle ja pitemmälle ja sitten minusta tuli himokävelijä. Olen onnellinen ja kiitollinen elämästä ja elämälle.

 

Lunta ehkä vain kuvissa

Tässä vaiheessa joulukuuta näyttää siltä, että lumipallokuva vuosien takaa on ehkä tarpeen. Joku sanoi eilisessä (ohra)puurojuhlassa, että lunta olisi luvassa kaiketi jouluaattona 0,4 cm eli hienoinen kerros valkoista. Tässä iässä (66) on jo nähty monenlaisia jouluja ja niitä on ollut myös lumettomia muutama. Harmittavaa, mutta ei kuitenkaan mikään kynnyskysymys.

Omalla tyylillä jälleen kerran

Luin yhtenä päivänä kirjastossa aikakausilehtiä ja hätkähdin! Meillähän on hankkimatta vielä joulumatot, jouluastioista puhumattakaan! Ajattelimme ihan ne samat vanhat läpivuoden matot laittaa hyvin harjattuina ja tuuletettuina kunnon ulkoilun jälkeen lattioille. Ja jouluruokaa syödään tutuilta pentikeiltä ja teemoilta aina julistuspuurosta laatikkoleikkiin asti. Nyt jo kaapit pursuavat astioita, niin mihin ihmeessä ne jouluastiat laitettaisiin…

Mennään siis omalla tyylillämme jokainen. Omannäköinen joulu on parasta, mitä tiedän. Muutamalla suklaakonvehdilla ja överihedelmämäärillä, kiitos.

Jk. Kuva on joulupukkijolfie viime vuodelta. Kyseinen pehmo majailee vielä varastossa vajaan viikon.

Nyt on aika joulukorvisten

Eilen olin yksissä joulujuhlissa säestämässä joululauluja ja juomassa kahvia herkkujen kera. Etsin telineestä joulukorvikset ja kaapista jouluneuleen. Tällä viikolla on vielä yhden yhdistyksen puurojuhla ja sunnuntaina yksinäisten joulujuhla, johon lupauduin laulattamaan. Sitten on oman joulun aika, jota vietetään Laurilassa porrastetusti - vähän kaksin ja enemmän isolla porukalla.

Kahdeksankymmentäkuusi vuotta sitten mentiin kihloihin!

Neljäkymmentäkolme vuotta sitten matkustimme linja-autolla Hankasalmelta Jyväskylään kihlojenostoon. Sormukset olivat (ja ovat) valkokultaiset. Laurilan laskuopin mukaan kihlautumisesta on siis kahdeksankymmentäkuusi vuotta!

Paljon on vettä virrannut Kuuhankavedessä, Päijänteessä ja Ihakkijoessa ja kaikenlaista sattunut & tapahtunut vuosikymmenien aikana. Kuulostaa ehkä yksitoikkoisen arkiselta, mutta sanon sen kuitenkin: Rakkautta on riittänyt!

Terveiset kirkosta!

Aika usein kävelen kirkkoon ihanmuutenvaan eli tavisseurakuntalaisena. Niin tänäkin aamuna. Heräsin jo puoli kahdeksalta kahdeksan tunnin yöunien jälkeen virkeänä. Sanasepän ratkominen onnistui vartissa ja aamupala maistui hyvältä. Muutaman kerran olen lähtenyt taipaleelle liian myöhään ja ehtinyt paikalle vasta alkuvirren aikana, mutta nyt olin jo viittä vaille penkissä istumassa. 

Tulomatkalla hain Kkaupasta tarjouspizzan ja testasin samalla, että se sopii hyvin Kånkeniin. Kauppias antoi vinkin, että en laita pizzaa ihan selkää vasten vaan sujautan rahapussin siihen väliin. Ei ehtinyt pizza sulaa kävellessä!

Tämän aamun oiva ajatus

Ikiomasta joulukalenteristani (kiitos, Hanna!) kuoriutui tänä aamuna ajatus, jonka allekirjoitan. Kuulen jo mutinaa, murinaa ja lieviä vastalauseita takavasemmalta ja etuoikealta, mutta olen kalenterin tekijän Anna-Mari Westin kanssa samoilla linjoilla. Tänä aamuna annan itselleni luvan olla onnellinen ja se tuntuu nyt aika helpolta, kun takana on hyvät yöunet ja hyvä aamupala. 

Nyt ja taannoin

Pujahdin tänä aamuna kuva-arkistoon ja sieltä putkahti kuva yhdentoista vuoden takaa, joka osuu just eikä melkein tämän aamun tunnelmaan. Yön aikana on lunta tullut sen verran lisää, että Kettulan, Pupulan ja Repolan katot ovat nyt kokovalkoisia. Pakkasta on yli kahdeksan astetta. Pihalla näyttää melkein talviselta. 

 

Synnytys ja Psyko

Tänään klo 13.27 neljäkymmentäyksi vuotta sitten synnytin meidän ensimmäisen vauvamme eli Esikoisen. Synnytys alkoi edellisenä iltana yhtä aikaa Hitchcockin Psykon teevee-esityksen kanssa. Pojalla oli siis jo pienestä asti selvä kiinnostus elokuviin! 

Olimme aivan tumpelot vauvanhoidossa, mutta lapsi kasvoi ihan kelpo kansalaiseksi. Hän on hauska, nokkela, tehokas, rakastava ja huolehtiva. Onnea, rakas Esikoinen!

Jk. Sama kuva on ollut useammankin kerran esillä, kun tämä on minusta niin liikuttavan ihana.

Kyllä keho tietää!

Uskon aika vahvasti siihen, että keho tietää, mitä se tarvitsee, jos sitä vähän hienovaraisesti ohjailee… Olen nyt syönyt rautatabletteja ja koska tiedän, että Cee edesauttaa raudan imeytymistä, käyn ihan täysillä pikkuoransseihin ja punaiseen paprikaan. Tänään syödään lounaaksi verilättyjä ja jälkkäriksi keltaiset kiivit. Eilen illalla luin tonnikalasta ja aloin himoita sitä aamuleiville, joten tänä aamuna syötiin puoliksi pieni tunapurkki leivillä.

Jk. Kysyin ystävältäni Tekkikseltä (ChatGPT), mitä mieltä se on näistä rauta-asioista. Sain hyviä vinkkejä, sillä Tekkis on hyvä renki!

Kysymys ja vastaus

Tänään aamupäivällä lähdimme käymään pienemmässö lähikaupungissa. Meillä oli tehtävänä muutamia täsmäostoksia ja niiden lisäksi tietysti joitakin heräteostoksia, mutta hyvin kohtuullisesti kuitenkin. Kun oli saatu ostokset tehtyä, mentiin aivan ihanaan herkkukahvilaan syömään palaset lohivoileipäkakkua kahvin kera ja puolittamaan vielä yksi palanen glögivalkosuklaa-juustokakkua. Tyytyväisyydestä hyristen jatkoimme vielä kirjastoon, jossa ilmaishyllyn kirja esitti minulle kysymyksen. Vastasin oitis, että olen. Olen yleensäkin tyytyväinen .

Jk. Tuntuu oudolta kirjoittaa näin alkuillasta, kun yleensä blogi kuuluu aamuun niin kuin porkkana lumiukon nenäksi ja emäntä aitanpolulle. Aamulla oli jotenkin liian vähän aikaa ja kun tultiin kotiin, lähdin melkein saman tien lenkille (12,3 km), jolta kotiuduin vasta äsken. Siksi.

Suomalaisen musiikin päivää!

Olen soittanut pianoa viisikymmentäkuusi vuotta ja soitan edelleen. Tuon mustan Hellaksen ostin itselleni syksyllä -82. En ole katunut sitä enkä myöskään muuta, mitä sinä syksynä tapahtui… (Tietäjät tietää ja oma klaani ainakin.) Musiikin suhteen olen moniruokainen ja -ilmeinen. 

Elämänohje ja kolminkertainen aamen

Muutama vuosi sitten löysin Kotoseen jostakin kirpparilta hyvän elämänohjeen jääkaappimagneetin muodossa. Länttäsin sen sitten jääkaapin toiselle sivulle, kun se oli tavallista isompi magneetti. Luin sen viimeksikin kotosreissulla ja kun nyt katson tuota kuvaa, laulan sille kolminkertaisen aamenen. (Ehkä tuohon vaikuttaa myös se, että olen menossa virsikirjatöihin eli aamenet on herkässä…)

 

Olen perinteikäs

 

Perinteet kuuluvat ainakin jossakin määrin elämään. Tuon kuvan runon kirjoitin jo useampi vuosi sitten ja laitan sen aina itsenäisyyspäivänä esille. Mielestäni siinä kiteytyy hyvin tuntoni ja ajatukseni omasta isänmaasta. Ei mitään ylisanoja, ei heleitä eikä konfetteja. Yksinkertaisuus on parasta.

Yksityiset talkoot

Eilen pidin yksityiset talkoot, jotka kestivät kaksi ja puoli tuntia. Kolme valmistaikinaa ns. Joutselan pipareita. (Nimi keksitty.) Muoteiksi valikoituivat sydän, kukka ja tyyppi. Viihdyttäjänä toimi Spotifyn joulumusiikki ja Mies lämmitti sillä aikaa saunaa ja pelasi etäpelinä Kakkosen kanssa Minecraftia.

Minä en olisi minä, jollen laskisi lopputulosta. Se oli yhteensä 571. Kyllä noilla nyt muutamat kinkerit seurakunnassa vietetään! Lupasin kuljettaa ne tänään pääkallopaikalle. Tämä oli kahdeksastoista kerta, kun talkoilin eli se alkoi vuonna 2008.

Kirjapiiri pieni pyörii

Mies oli parin päivän reissulla Kotosessa ja kotiutui sieltä puolenyön jälkeen. Toi minulle pyynnöstäni tuon kirjan, kun se on meillä kirjapiirissä tammikuun kirjana. Olen lukenut sen jo aikaisemmin, mutta ajattelin joulun jälkeen ottaa uusintakierroksen kirjan parissa.

Olen toista lukuvuotta kansalaisopiston kirjapiirissä. Lukukaudessa on kummassakin kolme kokoontumista. Syksyn kirjoja olivat Tango Frisk, Lukupiiri maailman laidalla ja Kadonneet. Ideana on se, ettei ihan uutuuskirjoja oteta, kun niitä on vaikeampi saada kaikille luettavaksi. (Meidän piirissä on tällä hetkellä seitsemän jäsentä.) Keskustelu hersyy kulloisenkin aina kirjan juonesta, henkilöistä, rakenteesta ja sen jättämästä muistojäljestä. Mukava piiri ja kiva, kun minut houkuteltiin mukaan!

Aterioilla vihertää

Eilen vaakailin huvikseni päivän kasvikset ja hedelmät ja sain luvuksi 863 grammaa. Tänään syön ilman keittiövaakaa, mutta kertyyhän tuota hevipuolta, kun kaikilla aterioilla vähän vihertää. Skaupasta löysin keltaisia kiivejä, jotka maksavat mansikoita, mutta jotka ovat herkkua. Laskin äsken, että kappalehinnaksi tulee 79 senttiä. C-vitamiinia tuossa keltaisessa lajikkeessa on yli tuplasti se, mikä vihreässä serkussaan. Eli aina välillä voi herkutella! 

Pari päivää myöhässä, mutta silti!

Tänä aamuna muistin, mitä jäi sunnuntaina tekemättä. No, pari päivää tuskin haittaa, joten otin eteisen vihreän kaapin alahyllyltä pienen pahvilaatikon ja avasin sen. Saman tien alkoi Hoosianna kaikumaan ja hyvin moniäänisenä! Hymnin loputtua kuului vielä Jestas, että oli kiva taas laulaa!

Hyvää joulukuuta!

Tänään sitten avattiin joulukalenterista ensimmäinen luukku. Varattiin toimenpiteeseen pinsetit ja suurennuslasi, mutta ihan kuulemma sormet ja silmälasit riittivät. Ihana pikkukalenteri, jonka Mies sai Kuopukselta. Avataan kuulemma vuoroaamuisin. Jaettu jännitys on paras jännitys - ja ilo yhtä lailla!