Ehdotus, josta ei kannattanut kieltäytyä

Eilen aamulla Mies teki ehdotuksen. Tällä kertaa se oli sellainen, josta ei kannattanut kieltäytyä. Hän ehdotti, että kävellään Töllille päiväkahville. Käytiin siellä hiljaisuuden tyyssijassa juomassa kahvit ja syömässä tuoretta pullaa, jota Mies aamupäivällä leipoi. Kotona sitten askelmittari kertoi, että matkaa oli kertynyt 10,3 kilometriä. (Eipähän tarvinnut lähteä enää toiselle lenkille!) - Sanon toistekin kyllä, sillä sanoinhan vuosikymmeniä sitten tahdon…

Eläköitynyt pajutuoli

Aikoinaan (= kolmisenkymmentä vuotta sitten) ostimme kaksi pajutuolia kuistille. Siinä ne olivat aikansa, kunnes toinen hajosi ja toinen siirtyi Kettulaan nojatuoliksi. No, tänä kesänä kannoin sen pihalle viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Ulkotiloissa ei taida oikein sietää kaikkia sateita ja tuiskuja, joten luultavasti sen talvipaikka on Kettulassa. Ja kesällä sitten muuttolintujen myötä taas pihalle…

Lehden lähetti syksy

Meille ei tule tilattuna muita sanomalehtiä kuin paikallislehti. Muutama aikakauslehti lisäksi. Kuvan lehti oli tullut lähes kuistille asti eli siis melkeinkotiinkuljetuksena. Kaiken lisäksi tämä oli nähtävästi ollut sellainen lähetys, jossa oli ruksittu vaihtoehto lähetyksen jättämisestä oven taakse ilman kuittausta. Ehkä se oli ollutkin oikeaoppisesti oven takana, mutta vallaton syystuuli oli puskenut hieman kauemmaksi. Lehden lähetti syksy, lue siitä!

Hyvää Vauvan päivää!

Kuva on keväältä -85 ja siinä vaiheessa olemme kuvan ottaneen Miehen ja rintarepussa olevan Esikoisen kanssa vasta opettelemassa lapsiperhe-elämää. Kaikki täysin vasta-alkajia ja aloittelijoita. Lapsi pysyi kotipölyllä ja maalaisjärjellä terveenä ja kasvaa rehotti kuin jauhosavikka ja peltovalvatti. Ja kasvoi ihan kelpo mieheksi, vaikka olikin meillä testerinä…

Värit, keittiö ja syksy

Eilen kävin shoppailemassa liikkeessä, jolla on melkein sama nimi kuin Miehellä. Pengoin alennustavaroita ja löysin kauniin kaitaliinan nimeltä Apila. Ostinkin niitä saman tien kaksi kappaletta. Toinen pääsi liinaksi ja toinen ikkunaan verhokapaksi. Ja keittiö hyrisi lämpöä ja syksähtävää oloa!

Edellinen kesäinen pari oli vihreä-valkoinen Jäkälä ja siitäkin oli verho ja liina. Kuulemma moni muukin harrastaa samaa, että ostaa kaitaliinoja tuplaten kahteen eri tarkoitukseen. 

Jk. Eilisillan kupit jäivät odottamaan tätä aamua, kun räpsäisin niistä kuvan ennen keittiölampun sammuttamista.

Oo niin kuin omena

Omenasato on yllättänyt kaikkisuomalaiset (vrt. vuosittain toistuva otsikko: Lumi yllätti eteläsuomalaiset) ja meillä on ainakin säilötty satoa, tehty piirakoita, lingottu mehua ja syöty ihan sellaisenaan tai jogurtin kera. Uuniomenahilloa on keitettypaistettumitälie moneen kertaan. Kelpaa sitä talvella muistella hyvää omenasyksyä ja herkutella.

Keltaisia ja kultaisia lantteja

Eilen illalla kävin palauttamassa kaksi kirjaa kirjastoon ja ihmeekseni en lainannut tilalle mitään! No, yöpöytähyllyssä on vielä riittämiin eepoksia, joten tulen kyllä lukemisten kanssa toimeen pitkän aikaa… Palauttamani kirjat olivat molemmat Patrik Borgin kirjoittamia ja varsinkin sitä uudempaa olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Odotin jopa niin paljon, että uhosin ostavani sen itselleni myöhemmin. No, ei tarvitse ostaa. Olin semisti pettynyt eli ei mitään uusia ahaa-elämyksiä tullut kirjassa vastaan. Vanhempi oli taas tuttu jo ennestään. Luin siis vain kertauksen vuoksi.

Paluumatkalla kävelin ns. vanhaa rataa. Koivut olivat syysvillissä nakelleet kultaisia ja keltaisia lantteja kävelyalustalle. Jouduin odottamaan hetken aikaa ennen kuin otin tuon räpsyn, sillä juuri aikaisemmin neonväritakkinen pyöräilijä tuli kovaa vauhtia vastaan. Moinen softshellilmestys olisi pilannut tunnelmakuvan ja minullahan ei ollut mikään kiire.

 

Viimeiset pikkuauringot

Tällä viikolla syksy konkretisoitui ihan täpöllä. Olin toissailtana lenkillä ja kävin kääntymässä ns. auringonkukkapellon kohdalla. Tähän asti pelto on aina tervehtinyt minua iloisesti naamat virneessä, mutta nyt pelto oli mustanpuhuva ja iloton. Yöpakkanen oli vienyt loiston ja kukat. 

Meillä oli onneksi vielä muutamia alkuviikosta poimittuja pikkuaurinkoja kuistin pöydällä. Eilen illalla nostin maljakon keittiön pöydälle. Otetaan nyt näistä viimeisistä vielä kaikki ilo irti!

Tämä oli kuulemma huutanut!

Äitinä melkeinpä ihaninta ja hauskinta on se, että lapset osaavat hankkia näköisiäni juttuja. Tuon magneetin oli Esikoinen bongannut vankilamuseon museokaupasta ja se kuulemma oli ihan huutanut minua siellä. En tiedä, oliko huuto tapahtunut tavallisella äänellä.

Tasapainoinen arki - ensi vuonnako?

Kirpparilta löysin eurolla kirjan. En koe olevani mitenkään erityisen stressaantunut, mutta ehkä sitä voisi selailla huvikseen. Kirjaa voisi käyttää päivittäin tai sattumanvaraisesti. Ehkä säästän sen ensi vuodelle, kun se on jotenkin selvempää ja taulukkomaisempaa. Maistiaisiksi nyt kuitenkin yksi: Jos olet hermostunut tai kiihtynyt, tyynyn hakkaaminen on oiva tapa vapauttaa ylimääräistä energiaa. Siinäpä meille oiva tapa!

Jk. Ja kyllähän OA:n käsikirjastoon täytyyy tuollainen nimikkokirja kuulua! 

Leipomista ja lenkkeilyä

Eilen illalla leivoin pellillisen sämpylöitä. Tavisvehnäjauhojen ja muiden tavisaineiden lisäksi laitoin taikinaan speltjauhoja ja kaurahiutaleita ja lusikallisen pestoa. Meillä ei ollut leipäkorissa yhtään leipää, joten nyt eletään pari päivää näillä. Se oli yksi syy leipomiseen ja toinen oli tietysti se, että Mies tuli kotiin ja päätin yllättää hänet tuoreilla sämpylöillä.

Eilenhän minulla oli aikomus tehdä joko yksi pitkä lenkki tai sitten kaksi lyhyempää. Tein yhden pitkän. Matkaa kertyi askelmittarin mukaan 18,9 kilometriä ja aikaa kului 189 minuuttia. Kotona oli sitten jano ja voittajafiilis. Ensimmäisen sammutin heti saman tien, mutta toinen jäi kytemään pitkäksi aikaa…

Aamun väri

Kaunis, mutta kylmä aamu. Kävin pihalla nappaamassa muutaman räpsyn ja tulin hyvinhyvin nopeasti takaisin sisälle juomaan aamukahvia. (Räpsyasuna raitayöpaita ja Miehen rantasandaalit, joten ei ihme, jos tuntui kylmältä…)

Tälle päivälle on ohjelmassa joko yksi pitkä kävelylenkki tai pari lyhyempää. Illalla lämmitän saunan kahdelle. Siinäpä tärkeimmät.

Toistelen itseäni

Tämäkin aamu on hidas. (Ja pieni täsmennys: meillä on hitaita aamuja nykyään myös kahdestaan.) Mies oli eilen illalla myöhään matkannut Kotoseen ja saa nyt viettää siellä ns. omaa aikaa. Aamupala on erilainen kuin eilen ja tarjottimen sijaan valitsin leikkuulaudan. Vähän sellainen arkisempi kokonaisuus tällä kertaa. Toistelen itseäni, mutta samalla varioin.

Aamu alkaa aalla ja aamupalalla

Heräsin hiljaiseen Laurilaan. Mies oli lähtenyt aamujunassa reissuun. Käy katsomassa taidetta ja lapsenlapsia ja menee sitten Kotoseenkin. Joitakin ääniä kuulin unen läpi keittiöstä, mutta silti oikeasti heräsin vasta kahdeksan maissa ja torkuin vielä jonkin aikaa. Nyt on hitaan aamupalan aika. Ja kauniisti katettuna, tietysti.

Kohmeinen aamu

Aamupalaan kuului karjalanpiirakoiden, leipäjuuston ja kahvin/teen lisäksi myös viiliä mustikoilla. Täsmennys: kohmeisilla mustikoilla. Sopivat jotenkin nyt aamun teemaan, kun ulkolämpömittari näyttää vain kolmea astetta. Hrr! Pitääköhän nyt aloittaa sukkien käyttö muulloinkin kuin lenkillä ja virsikirjatyöpäivinä…

 

Sade tuli rankka

Eilen sade jatkui ja jatkui ja virsikirjatöiden jälkeisestä poudasta ei ollut tietoakaan. Ajoittaista, runsasta iltaan asti. Kuuden maissa illalla puin päälleni vedenpitävän takin, vedenpitävät housut ja vedenpitävät kengät ja lähdin lähilenkille. Siinä vaiheessa sade oli vaihtelevan runsasta. Kävelin minuuttia vaille tunnin ja suoraan saunaan. Takki ja housut hieman päästivät vettä, mutta jalat olivat suloisen lämpimät ja kuivat ja minusta se on kaiken aa ja oo! 

Illalla aioimme katsoa Rantahotellin viimeisen jakson, mutta sähköt menivät muutaman kerran ja kyllästyimme. Loppuiltaa sitten luimme. Sain loppuun kuvan kirjan ja se oli kyllä aivan upea krja pohjoisen karusta luonnosta ja rakkaudesta.

Hautakivikin sen kertoo

Tänä viikonloppuna on alkanut vahvasti tuntua siltä, että nyt on syksy. Jos kerran television Anne ja Elias lupaavat kolmeksi perättäiseksi päiväksi sadetta hehtolitrakaupalla ja Forecan tädit säestävät vieressä, ei muuta oikein voi ajatella. Eilisen sade loppui alkuiltaan mennessä ja pääsin lenkille ennen saunaa. Tänään menen päivällä virsikirjatöihin, mutta iltapäivällä pitäisi olla sateeton pätkä. Olen siis toiveikas kävelyn suhteen.

Mutta joka tapauksessa nyt ei ole enää syyskesä, vaan syksy. Hautakivikin sen kertoo.

Kävelyä ja kuuntelua

Silloin tällöin kävelylenkkini kulkee täälläkin historian havinassa ja astelen vanhan kirkon pihan läpi. Eilen illalla ennen seitsemää oli niin kaunis väri illassa ja ajattelin sen värjäävän myös kirkon seiniä hienosti ja otin pari räpsyä. Oikeassa olin. Ketään muita ei ollut liikkeellä pihalla, joten istuin vähän aikaa penkillä ja kuuntelin lenkkiseuraani eli kymmenosaista komediasarjaa Töissä täällä. Se sopi oikeastaan huvittavan hyvin juuri tuohon ympäristöön, sillä aina välillä olen töissä siellä…

Kasvaa ja voi hyvin

Keväällä sain ystävältäni nukkatyräkin poikasen ja päätin antaa sille paikan keittiön ikkunalaudalla. Ratkaisu on ollut viisas, sillä tuo Euphorbia leuconeura ihan selvästi viihtyy ja on saanut valoa ja vettä sen verran hyvin, että pituutta ja leveyttä on karttunut. Ostin sille myös kauniin suojaruukun.

Jk. Otsikko viittaa tahattomasti myös vauvaan. Pituutta ja leveyttä on Kolmosellekin karttunut, vaikka hän ei asukaan ikkunalaudalla!

Hyvän mielen pelto

Eilen oli kahden kävelylenkin päivä. Kilometrejä kertyi yhteensä yli kaksikymmentä ja illalla kävelin pitemmästi kuin päivällä. Iltalenkin kääntöpaikkana oli auringonkukkapelto. Isoja ja pieniä aurinkoja täynnä koko pelto. Hyvän mielen pelto, sanoisin.

Uusi viritys!

Eilen otin tarralaatikon esille ja kaivoin sieltä tukun vanhoja videokasettitarroja. Sitten poistin purkista  sanan poikien ja aloin etsiä tarvittavia kirjaimia uuteen viritykseen. Ihan hyvä siitä tuli ja se säilöö nyt muumipatukoita ynnä muita pienimpien herkkuja. Lähetin klaaniryhmään kuvan ja Esikoinen kommentoi, että nyt ei hänellä eikä Vävyllä ole enää asiaa muumipatukoihin. No, ehkä joskus hellyn, jos oikein kauniisti osaavat pyytää…

Kaunista ja hyvää!

Huomenta! (Mies nauroi äsken eikun siis tietysti äskön, kun asettelin puolukoita jogurtin päälle parempaan asentoon. Näytti kuulemma aika pro -tyyliltä.) Olin tyytyväinen, kun heräsin unesta, jossa kännykkä ei toiminut sitten millään. Mikä ihme siinä onkaan, että unessa on joko kiire eikä ehdi junaan/bussiin tai sitten kännykkä ei toimi, ei muista numeroa, ei saa kirjoitettua viestiä jne. 

Aamupala alkoi kahdella avokado-juustovoileivällä ja mukillisella kahvia. Nyt lusikoin tuota herkkukulhoa. Kaunista ja hyvää!

Jk. Pieni selitys äskön -sanalle. Kotona Keskipellossa (Keski-Pohjanmaalla) se oli aina siinä muodossa ja sieltä se on jäänyt omaan sanavarastooni. Esikoinen käyttää mielellään sanaa ja viisivuotias Kakkonen myös. Sukupolvien äskönketju siis!

Ansaittua ja/vai ansaitsematonta

Eilen illalla odotin saunan lämpenemistä ja sohvailin ja luin. Räpsäisin kuvan ikkunalaudasta, kun se näytti niin kodikkaan viihtyisältä. Sohvannurkka on muutenkin lempiasemapaikkani Laurilassa. 

Olen yrittänyt opetella tosiasiaa, että kovalla liikunnalla ei tarvitse ansaita mitään. Liikutaan vaan, kun se on kivaa. Silti aina välillä mieleen hiipii jostakin takavasemmalta tai -oikealta ajatus, että kun kerran kävin pitkällä lenkillä, ansaitsen relaamisen & sohvailun. En taida olla yksin tällaisen ajatuksen kanssa

Tuikkulättyjä ja riivinrautalyhtyjä

Eilen illalla laitettiin pihauuniin tulet ja istuttiin Kettulan portailla tunnelmoimassa parisen tuntia. Isolle pihapöydälle hain vanhat ikivanhat ruosteiset lättypannut ja niihin tuikkuja palamaan. Illanhämärä ehti muuttua jo pimeydeksi, kun poltettiin viimeiset kalikat uunissa. Pannut ja riivinrautalyhdyt (3 kpl) jäivät vielä tuikkimaan loppuillaksi. Oli muuten yllättävän haastavaa kävellä pilkkopimeässä, mutta onneksi pihalaatat eroittuivat polulla valkoisina läikkinä, joten löysimme Laurilan nurkalle.

Vuosia sitten näin tuollaisia ”tuikkupannuja” ja haaveilin niistä. Kirpparilla sitten on sattunut onneksi löytymään muutamalla eurolla. Kynttilänvalo oli houkutellut illan aikana muutaman siivekkäänkin ikiuneen…

Voi typo sentään!

Eilen ostin kirpparilta tällaisen kauniin pienen kukkaron. Ajattelin, että se on sopivan pieni kuljettaa repussa mukana, kun siihen mahtuu kirjastokortti, pankkikortti ja vaikka joku setelinen. Teksti oli jotenkin niin minua - Minulla on vain erinomaisia ideoita - että tunsin sen heti omakseni ja vaikka hintaa oli viisi euroa, en jäänyt pohtimaan. No, kotona sitten päätin ottaa kukkarosta kuvan blogia varten. Otin. Tajusin! Siinähän on kirjoitusvirhe, typo, painovirhe, virhekuinvirhe! Kääk! 

Minulla on siis nyt typokukkaro. Kaunis, passeli ja käytännöllinen, mutta yhden c-kirjaimen puuttuminen ärsyttää pienesti. Tai huvittaa. Voisiko tätä verrata filatelian virheellisiin merkkeihin…

” Yrittäjä on henkilö, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa organisoi liiketoimintaa hänen itsensä tai jonkun muun havaitseman liiketoimintamahdollisuuden hyödyntämiseksi”

Hyvää Yrittäjän päivää! Aika läheltä olen saanut seurata Esikoiselan yrittäjäperheen elämää. Olen oppinut, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Siinä taitaakin olla koko yrittäjyys lyhyesti kiteytettynä. En ole asiantuntija, en edes kokemus-. 

Kuva ei liity tekstiin. Halusin vain jakaa sen, kun eilen tein tuon asetelman olohuoneen pöydälle. Se ilahduttaa minua vielä tänäänkin. 

Pergolan ilta-auringot

Eilen haettiin lisää auringonkukkia ja siirsin samalla eteisen pöydällä olleet pergolan pöydälle vanhaan liemihulhoon ja pätkin niiden varsia kulhoon sopivimmiksi. Uudet kukat pääsivät sisälle ja kuistin hyllylle. No, siinä pätkiessäni ajattelin, että nuo kulhokukat ovat niin loistavia, että näkyvät varmasti hämärässä kuin lamput.

Lähdin sitten illalla puoli seitsemän hujakoilla lenkille, jonka pituuden olin miettinyt jo etukäteen: 12,4 km. UKK olisi täyttänyt eilen 124 vuotta, siksi. No, toiveajattelin sitten, että.menisiköhän koko lenkki kuuden kilometrin keskivauhtia ja menihän se! Aikaa kului siis 124 minuuttia. Kotipihassa olin puoli yhdeksän jälkeen ja menin saman tien kuvaamaan auringonkukat. Kyllä ne ihan selvästi valaisivat hämärässä illassa!

 

Syksähtäviä värejä

Syyskuu alkaa tuoda mukanaan muuttuvia ja syksähtäviä värejä lenkkiteiden varsille. Eilen illalla oli ihan pakko pysähtyä räpsäisemään kuva kauniista punalehdistä. Samaan aikaan Riku Rantala korvissa jatkoi laivakatoamispodcastia. (Kun kerran teevee näyttää jatkuvasti kaikenlaisia uusintoja, voin minäkin vallan mainiosti kuunnella laadukkaimpia true crime -juttuja toisenkin kerran…)

Kotiin syysvärit eivät ole vielä pyrähtäneet. Tai - ostinhan minä viime viikolla syyslautasliinoja ja syyskynttilän. Molemmat on vielä korkkamatta, mutta ehkä viikonloppuna pääsevät jo käyttöön. Yleensä syksy alkaa verhoista ja tyynynpäällisistä, sitten se ulottuu muihin tekstiileihin. Sitä pyrähdystä odotellessa…

Ottamuksia 151

Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti. Pipoa voi höllentää aina välillä. Sama juttu pätee omakohtaisesti myös sisustuksen kanssa. Olohuoneen paraatipaikalla ei ole kristallikruunua, ei nahkasohvaa, ei vitivalkoisia avotakkadekogloriankotikopiointeja. Laurilassa sen sijaan on tosi hieno Lego Säilytyspää, jonka bongasin toukokuussa siivouspäiväkirpparilta. Sitä kelpaa esitellä.

 

Elokuu oli hyvä ja vilkas

Tänään on hyvä aika muistella elokuuta ja miettiä, mitä sitä tuli oikein tehdyksi. Jos heinäkuu on meillä perinteisesti ollut vilinä- ja vilskekuu, yritti elokuu tänä vuonna pyrkiä samaan. 

Siis:

- luin yhdeksän kirjaa

- kävelin 436,7 kilometriä

- kävin Tampereella, Turussa ja Helsingissä (ja Keuruulla, Multialla ja Jyväskylässä)

- tapasin kaikki omat

- Kolmonen sai nimen

- näin entisiä työkavereita

- poimin kukkia

- tein omppuhilloa

- matkustin myös junalla

- kävin parturissa

- näin taidetta

jne,