Elämysilta elokuvissa

Elokuvat on meidän juttu. Kotikunnassa nähdään syksystä kevääseen useita elokuvia Kino Metson ansiosta ja omissa hyllyissä on sadoittain elokuvia. Finnkinoa käytetään harvoin, mutta aina joskus. Se aina joskus oli viimeksi eilen. Käytin viimeisen joululahjalipuista meille jääneen jakojäämän ja kävelin iltakahdeksan näytökseen katsomaan elokuvan Kahdeksan vuorta. 

Elokuva huikaisi tarinallaan,  ystävyydellä, upeilla maisemilla ja valintojen merkityksellä. Tykkäsin tosi paljon. 

Elokuvan jälkeen kävelin Kotoseen ja vaikka kello oli jo kymmenen yli yksitoista, keitin vielä kannullisen teetä ja mietin näkemääni teen ja kahden juustovoileivän parissa. 

Basilikaa mä metsästän!

Lomiin ja lomasiin Kotosessa kuuluu ehdottomasti basilika. Siitä napsitaan tomaatin kaveriksi ja juustovoileivän koristeeksi ja se on kuin paraskin ruukkukasvi ikkunalla. Olen aika kriittinen basilikassa sekä hinnan että laadun suhteen. Se on ehdottomasti minun lempiyrttini. 

Muuttopäivän vuosipäivä

On olemassa merkkipäiviä, juhlapäiviä ja vuosipäiviä. Tänään on vuosi- ja juhlapäivän vuoro. Tasan kolmekymmentäkaksi vuotta sitten pakkasimme sen-suurimman-mahdollisen-muuttoauton kukkuroilleen ja muutimme Laurilaan. Ja jos tarkkoja ollaan, oli etukäteen jo viety pikkuautolasteittain viherkasveja ja kirjoja…

Laurilassa lapset ovat kasvaneet, piha muuttunut, talonväri vaihtunut ja vanhemmat harmaantuneet. On syytä juhlia! 

Helluntaiterveiset kieloilla!

Hyvää helluntaita! Uskollinen läpivuodenheilani sattuu nyt olemaan kolmensadan kilometrin päässä, mutta monenmonta helluntaita ollaan vietetty kaksin. Olen Kotosessa lomasella ja aloitin jo kukkienkeräilyn tälle vuodelle. Vaaseissa on ollut syreeninoksia ja omppupuun oksa. Nyt on vuohenputkia ja kieloja.  Täällä on jo ihan kesä.

Kaikkea ei tarvitse ostaa

Kirpputorikäyttäytymiseni on muuttunut ihan radikaalisti. Ennen muinoin koriin tai kärryyn lenteli kaikkea mahdollista, kun se oli edullista. Nykyään olen niin kriittinen, että saatan käydä saman päivän aikana neljällä eri kirpparilla ja yhteissaaliina on yksi kirja tai jokumuuyksivain. Ostamisen sijaan mieluummin otan kuvia. Niin toissapäivänäkin. Kuva riitti ja sekin oli ihan täsmätarkoituksessa räpsäisty blogia ja sinua varten.  Ole hyvä! 

Sänky-Kassinen

Opin lukemaan nelivuotiaana eli olen siis lukenut jo kuusikymmentä vuotta. Luen illalla ennen nukahtamista (ja joskus jatkan myös yöllä, kun uni häipyy kesken kaiken) ja päivisinkin tulee tartuttua kirjaan, jos se alkaa huhuilla sohvannurkkailemaan, 

Eilen löysin kirpparilta eurolla tuollaisen kassisen. Totta se on - kirjan rakastajat eivät mene koskaan yksin sänkyyn! 

Kärsitkö haavoittuvuuskrapulasta?

Kerään yhä uskollisen Oton piironginlaatikkoon (lue: tabletin muistiinpanoihin) sanoja, lauseita ja sattumuksia. Äsken hyvien yöunien jälkeen löysin sieltä ilmaisun haavoittuvuuskrapula. Se on sitä, kun innostuu kertomaan liiaksi omia asioitaan ja jälkeenpäin sitten harmittaa ja kaduttaa. Myönnän kokeneeni paristi. Vanhemmiten ehkä on tullut varovaisemmaksi oman elämänsä ja kuulijoidensa suhteen. 

Kirkon kautta kävelylenkillä

Eilen illalla kävin saunalenkillä. Siis kävelyllä ennen saunaa. Oli sen verran hyvä pössis, että päätin kävellä vanhan kirkon kautta ja lenkistä tulikin sitten 10,6 kilometrin mittainen. Tuon kirkon ohitse on vaikea mennä ottamatta edes yhtä räpsyä ja aina siitä saa erilaisesta kulmasta erilaisen kuvan. Niin tälläkin kertaa.

Terttuinsa peitos on puu

Piha kukkii. Keskipellosta tuotu tuomi rehottaa suurikokoisena valkopukuisena morsiamena ja on kaunis katsella. En viitsi kuitenkaan napsia siitä oksia sisälle maljakkoon, sillä tuoksu on varsin voimakas. Taittelin yhden oksasen kuvaamista varten ja nuuhkaisin sitä siinä samalla. Se oli riittävä tervehdys tuolta valkopuvulta. Ja samalla kaunis muisto Keskipellosta. 

Jk. Otsikko on tutun laulun (Tuoksuvat tuomien) toinen säe.

Ottamuksia 140

Hämeenlinnan reissulla kävimme heti alkajaisiksi taidemuseossa katsomassa Vexi Salmi ja ystävät -muistonäyttelyä. Kansainvälisen museopäivän vuoksi museossa oli melkein ruuhkanen. Teoksia oli paljon (noin 160), mutta jäin kaipaamaan vielä jotakin extrasuperelämysteosta, joka olisi vanginnut huomion ja ihastuttanut täpöllä.

Vexin lauseen halusin ikuistaa. Ymmärrän sen täysin, sillä sehän on oikeastaan hyvän elämän selitys.

Kahden ja kahden yön reissulla

Terveiset Hämeenlinnasta! Olimme Miehen kanssa siellä kahden yön reissuilla. Kiertelimme kirppareita, kävimme linnassa jne. Kaupunki ei ollut entuudestaan kovin tuttu, mutta aika helppo suunnistaa jopa minulle, jolta jäi ristiäisissä haltijattarilta suuntavaiston lahja saamatta... 

Hämeenlinna on kaunis ja vehreä kaupunki. Yövyimme kauniissa saunallisessa yksiössä kaupungin keskustassa ja vuokranantaja oli ystävällisenkohtelias. Tämä oli ensimmäinen airbnb-kokemuksemme ja voisimme kokeilla moista toistekin.

Matkustusmuotona meillä oli juna. Torstaiaamun juna tosin oli korvattu bussilla, jolla köröttelimme Tampereelle asti. Vaihtoaikaa junaan jäi ihan riittävästi. 

Jk. Kiertelimme linnaa omatoimisesti. Olen diagnosoinut itselleni jonkinlaisen linnafobian, mutta pärjäsin tuolla ihmeen hyvin. Pari kertaa vain tuli sellainen tunne, että nyt liikutaan mukavuusalueen äärirajalla ja haluan tästä paikasta pian pois. 

Suomi on huumorimukien mekka

Huumorimukeihin törmää (kuv.) usein kirppareilla. Niistä riittää todellakin pelkkä kuvanotto ja osa teksteistä on sellaisia, etten kehtaa ottaa kuvaakaan.  Ne tuntuvat huvittavan ihmisiä suunnattomasti. En tiedä sitten, onko monien työpaikkojen tiskikaappien perukoilla epäonnistuneiden huumorimukien hautausmaa vai kahvitunneilla ne taatut vitsiviivit ja -viljot, jotka kerta toisensa jälkeen haluavat hätkähdyttää juomalla kahvinsa hauskasta mukista. Ja varsinkin työpaikkavieraiden kanssa. 

Kahvilla käyntiin

Oikeinkirjoituksessa aamu alkaa a-kirjaimella. Omassa elämässäni aamu alkaa kyllä kahvilla. Olen joskus viettänyt teellisiäkin aamuja, mutta mieluummin en. Kahvilla lähden käyntiin ja olen valmis uuden päivän haasteisiin. Niin tänäänkin. 

Mitä hitaampi, sitä parempi

Eilen työkokoustettiin ja -juhlittiin porukalla hieman eri maisemissa kuin yleensä. Ajettiin muutaman kilometrin päähän kunnan leirikeskukseen, joka oli meille vuokrattu iltapäiväksi ja illaksi. Kokoustamisen lisäksi oli monta syytä juhlia, kun porukkaan kuului syntymäpäiväsankareita ja yksi pian-eläköityvä toimistosihteeri. Hankin nuo syntymäpäivämuistamiset ja sitten minut yllätetiin tarjottimella, joka oli lastattu täyteen kaikenlaista hyvää hitaita aamuja ja aamupaloja varten. (Vuosien mittaan ovat oppineet, että olen tarjotin- ja aamupalaihminen. Mitä hitaampi, sitä parempi.)  Onnittelukortin teksti oli puhutteleva ja osuva. 

Jk. Kuvitteellisessa aamukammassa on vielä piikkejä jäljellä juhannusviikkoon asti.

Vau, mikä kirja!

Eilen vietin vapaapäivän sillä mielellä, että se oli todellakin vapaa päivä. Istuin sohvannurkassa useamman tunnin ja luin Juha Itkosta. Kirja piti ottessaan koko ajan ja iltakymmenen paikkeilla olin lukenut kirjan loppuun. Pääsin tutustumaan samaan aikaan kahteen mielenkiintoiseen perheeseen. Minulla on tapana merkitä kaikki lukemani kirjat vaaleanpunaiseen kirjaan ja tähdittää parhaat. Tämä Itkosen kirja on nyt ihkaensimmäinen, jolle merkkaan kaksi tähteä. Se on paljon Laurilassa se! 

Ne tapasivat toisensa!

Jo muutama vuosi sitten löysin turkulaiselta kirpparilta kauniin keltavalkoisen tarjottimen. Se liittyi tarjotinvahvuutemme ja matkasi Kotosesta Laurilaan heti paluureissulla. Kävin huhtikuulla taas kerran samaisella kirpparilla. Kiertelin ja kaartelin, kunnes silmiini sattui Jani Martikaisen suunnittelema koivuinen astia. Hinnaksi oli merkitty yhdeksäntoista euroa ja pohdin jonkin aikaa, ostanko vai enkö. Päätin sitten kuitenkin ostaa, sillä kyseessä oli hyväntekeväisyyskirppari ja astia oli kaunis. 

Tavarat tapasivat toisensa Laurilassa ja ne viihtyvät toistensa seurassa. Yhteistä menneisyyttä niillä tuskin on, mutta yhteinen viitekehys. Se riittää.

Valkovuokot yllättivät, käki myös!

Eilen haahuilin virsikirjatöiden jälkeen pihalla. Menin katsomaan sinivuokkoja, joita yleensä meillä nousee muutama hassu. Olihan ne siellä tutussa paikassa niin kuin ennenkin. Seuraavaksi aloin katseellani etsiä valkovuokkoja, jotka majailevat samoilla tienoilla. Niitäkin oli ja yhtäkkiä huomasin, että valkovuokkoja oli vähän siellä ja täällä entisen sulkapallokentän maalla. Hain Miehen katsomaan tuota ihmettä. Siinä me ihailimme ja ihmettelimme.

Tänä aamuna kävin yöpaitaisena nappaamassa kuvan vuokoista. Siinä samassa yllätti käki, joka kukahti muutamat kukunnat. Kesän ensimmäinen käki! 

Jk. Tänään onnittelen velipoikaa, joka täyttää pyöreitä Saarijärven salomailla. Olen siis ollut nyt tasan kuusikymmentä vuotta isosisko. Onnea, Vesku! 

Äitiys kasvattaa

Olen viettänyt äitienpäivää keväästä -84 saakka, joten tämä on neljäskymmenes kerta. Jos ollaan matemaattisen millintarkkoja, Esikoinen syntyi kyllä vasta samaisen vuoden joulukuussa, mutta äitienpäivänä meillä oli hänestä jo varmaa tietoa.

Äitiys on ollut toivottua, palkitsevaa, rasittavaa, ihanaa ja joskus raastavaa. Plussia on kyllä enemmän kuin miinuksia ja lapset ovat kestäneet minun kanssani urheasti. 

Äitiyden jatkoksi olen saanut kokea myös isoäitiyden eli mummuuden. Se on elämän jälkiruokaa, melkoisen ihana tarina kaikilla vastuuvapauslausekkeilla. 

Onnea klaanimme muille äideille! Te kyllä vedätte hyvin!

Jk. Kuvan mukin Ykkönen valitsi minulle kierrätyspisteen hyllystä joskus talvella. Oli tohkeissaan, kun sen löysi. 

Jk2. Iso äiti olen ollut aina…

Niinku Lau-ri-la!

Kyllähän minä, kun kerran kaikki muutkin! Kyllähän Laurilassa, kun kerran muuallakin! Viime päivinä on kaikki mahdolliset ig-tilit ja fb-päivitykset olleet vihervoittoisia. Eilen etsin meiltä sopivia tavaroita ja otin kuvan, kun tulin kevään ensimmäiseltä aamulenkiltä. Siinä se nyt sitten on. 

En ole mikään euroviisufani. En ole myöskään lätkäfani. On vaan kestettävä tämä aika urheasti kuin nainen. 

Sinivalkoista päivää!

Hyvää suomalaisuuden päivää J.V.Snellmanin kera! Aurinkoinen aamu on alkamassa puurolla, viilillä, leivällä ja kahvilla. Nukuimme pitkään, sillä kumpikin meistä oli eilen tuntikaupalla ulkona. Mies teki puutarhatöitä ja minä askelsin. Ei saatu nyt sentään raittiinilmanmyrkytystä, mutta haukottelimme kumpikin makeasti siihen malliin illan mittaan, että ulkoilmalla oli vaikutusta asiaan.

Jk. Paranemissäteitä Ykköselle, jonka kuulimme sairastavan. Olet rakas! 

Hajatuksia 29

Takana pitkät ja makoisat yöunet ja edessä vapaapäivä. Pergolan pöydällä tiistaina haetut orvokit ja keittiön pöydällä kohta aamupala.

Mies luopui eilen talviturkista, mutta minulla se pysyy vielä tiukasti päällä. Pullukkavuosina en olisi juurikaan epäröinyt, mutta nykyään palelen paljon enemmän. Kaikkea kun ei voi saada! 

Pieni polku ilman lehmuksia

Hyvin harvoin jalkojeni alla on ihanvaanmetsäpolku, kun kävelen mieluusti asfalttia ja hiekkaa. Eilen iltapäivälenkillä kävelin vanhan kirkon ohi ja hetken mielijohteesta kävin katsomassa, miltä näyttää Solikkosaaren päässä. En kuolemaksenikaan muista, kuinka monta vuotta/vuosikymmentä on edellisestä kerrasta…  Napsin muutaman kuvan rannasta ja yhden tuosta polusta, joka tuntui mukavalta astella. 

Ihana tyyssija!

Kettula heräilee vähitellen pitkästä talvi-, kaamos- ja prinsessaruususunestaan ja odottaa kesäkauden alkamista. Kuistilla/terassilla on jo istuttu muutaman kerran auringosta nauttimassa ja juotu kahvit. Ehkäpä tulevana viikonloppuna olisi piknikin tai pitnitin aika! 

Elämämme parhaita investointeja oli se, kun millenniumvuonna ostimme kettulatarpeet ja se saatiin pystyyn kirvesmiesystävämme taatulla ammattitaidolla ja Miehen hanslankariavulla. Siellä on yövytty, vietetty iltaa, leikitty, luettu, syöty ja juotu. Ihana tyyssija! 

Hyvin suunniteltu

Mies tuli kahden kaupungin reissulta. Olin etukäteen suunnitellut, että voisimme kävellä Töllille kahvien kanssa. Ja Mies oli ajatellut junassa ihan samaa, joten eilen päivällä kävelimme pikkutermosten ja eväsrasian kanssa nauttimaan kahvihetkestä, linnunlauluata, luonnosta ja rauhallisuudesta. Matkaa kertyi yhteensä sataa metriä vaille kymppi. 

Pari räpsyä eiliseltä

 

Eilen päivällä päätin lähteä pitkä(hkö)lle kävelylenkille. Taskussa kulki askelmittarin, Hermannin, kuulokkeiden ja kotiavaimen lisäksi energiageeliannos. Kaiken varalta. Ensin kävelin vanhalle kirkolle ja pujahdin portista sisään muutaman räpsyn verran. Jatkoin matkaani ja kiersin vielä Pohjolanmäentien lenkin. Kotona askelmittari kertoi, että 16,1 kilometriä oli taivallettu. Hyvä ilma, hyvä mieli, hyvä pössis. 

Hajatuksia 28

Tänä aamuna pohdiskelin kahvimukin (ja voileipäparin) ääressä yhtä asiaa, johon kiinnitin huomiota taannoisessa vaalikeskustelussa. Ilmeisesti nykyään ei enää puhuta vahvuuksista ja heikkouksista. Nykyään kysytään, mitkä ovat vahvuutesi ja missä asioissa sinulla on haastetta/mitkä koet haasteellisiksi. Jotenkin minusta tuo on kyllä muutos huonompaan. Ei kai kukaan heikkouksistaan tykkää eikä haluaisi niitä luetella, mutta vahvuus ja heikkous on aina ollut kaikkien tuntema sanakaksikko ja ihan hyvä sinään. - Olen auttamattoman vanhanaikainen, myönnän sen. Edustan lähes dinosauruskautta ajatuksiltani…

Kortti tietää!

Beige on yksi sellainen väri, johon en pukeudu ja jota en tunne omakseni. Minun värimaailmassani beigepukuiset ihmiset ovat siroja. Minä en. Kaipaan värejä ympärilleni ja päälleni. Minulla on kirkkaanpunainen anorakki, kaksikin kirkkaankeltaista takkia ja vaatekaapista löytyy värejä joka lähtöön. Ehkä siksi tuo kortti huvitti ja sen teksti kolahti. Näin on ainakin minun kohdallani ja muiden kohdista en ole vastuussa. 

Huvinsa kullakin

Mies oli lähtenyt aamuviiden jälkeen lastenvahtikeikalle Alppiharjuun ja minä nukkua posotin kahdeksaan asti. On nimittäin vapaapäivä ja vapaa, hidas aamu. Aion käydä kävelyllä sitten, kun päivä edes hieman lämpenee. Eilen illalla yhdistin kaksi lempiharrastustani eli kävelyn ja piispanvaalien seuraamisen, kun kävin kympin lenkillä napit korvissa. Neljäs vaalikeskustelu (Mikkelin piispanvaali) tuli kuunneltua, kun kolme edellistä katselin. Ko. vaaleja on harvakseltaan, mutta onneksi aina silloin tällöin. Äänestysoikeutta ei minulla ole, mutta seuraan spekulointia mieluusti. Huvinsa kullakin!

Jk. Kuvassa on myös yksi maukas lempiharrastukseni eli aamupalatarjottimen kokoaminen. Nyt syömään! 

Toinen arkipäivä vapusta

Meillä töissä on käytössä kirkkovuosikalenteri ja siinä ilmaistaan pyhäpäiviä hieman eri tavalla kuin taviskalenterissa. On esimerkiksi ensimmäinen sunnuntai joulusta, kolmas sunnuntai loppiasesta, viides sunnuntai pääsiäisestä ja viidestoista sunnuntai helluntaista. Eli siis: tänään on toinen arkipäivä vapusta. Kuulostaa hieman kankealta ja opilliselta. En suosittele arkikieleen, mutta tällaiseen puolivillaiseen blogiin se sopii kuin (vappu)nenä päähän.

Puolukkainen aamu

Tässä iässä (64) uskallan syödä aamupuuron kera puolukoita. Uskallan, vaikka nimeni on Marjatta. Kalevalan kaimani söi yhden puolukan ja pamahti paksuksi, joten varoittava esimerkki on minulla ennen ollut. 

Puolukat sopivat hyvin puuron silmäksi. Herättävät aamutuimaan, koska niihin ei lisätä sokeria. Jonakin aamuna pieni määrä vaahterasiirappia, mutta aika harvoin. 

Hyvää vappua!

Lippu on vedetty salkoon, serpentiinejä roikkuu parista lampusta ja kaksi ilmapalloa saatiin puhallettua vanhoista jämistä. Kaksi munkkia on vielä pakkasessa, simaa jääkaapissa ja Spotify soittaa työväenmusiikkia. Aika tyypillinen laurilavappu. Eiliset lumirähmät on poissa ja sää näyttää ihan hyvältä.