Rakastan arkea - astioilla ja ilman

Viime toukokuussa kävin pihakirppiskierroksella Kotosen maisemissa ja löysin muun muassa kaksi tällaista pientä lautasta. Samantekstinen muki on jo pitkään ollut Kotosen kaapissa ja se löytyi aikanaan joltakin kirppikseltä eurolla. Nyt lautaset maksoivat yhteensä euron. Arki on siis näennäishalpaa! Jokainen meistä tietää, että arki on oikeasti nykyään reaalikallista... Kaikesta hinnannoususta huolimatta olen ollut rakastunut siihen jo pitkän aikaa ja nauttinut hetkistä. Ei siis ihme, että haluan olla arkeilija…

Pakkasaamua!

Kun ikkunasta katsoo ulos, on maisema huikaisevan kirkas ja kaunis - ja kylmä. Viime yönä meillä oli pakkasmittari saavuttanut melkein kaksikymmentä astetta. Onneksi ei ole pakollisia aamumenoja, vaan voidaan lämmitellä taloa kaikessa rauhassa. Kaunein sana tällaisina pakkasaamuina on mielestäni itseoikeutetusti koivuhalko. 

Vähänjorepsahtaneita

Eilen luin Kodin kuvalehteä. Kiinnitin huomiota yhden lehtijutun kuvaan, jossa oli sohvapöydällä tulppaaneja. Luulenpa, että isohko kimppu oli juuri ennen haastattelun aloittamista haettu kukkakaupasta ja aseteltu huolettoman kotoisesti maljakkoon. Sanoin Miehelle, että koskaan tällaisissa jutuissa ei sohvapöydän kukat ole vähänjorepsahtaneita tai vähänsinnepäin. Saman tien kävin nappaamassa kuvan meidän sohvapöydästä ja sen kukkakimpusta. Siinä on todistusaineistoa! !

Jk. Samassa tulvahti mieleen muisto neljänkymmenen vuoden takaa… Kun meidät vihittiin, oli alttaripöydällä edellisen sunnuntain tulppaanit. Ihan hyvin pärjättiin niillä! Ei tullut edes mieleen hankkia sinne kukkia…

Jahkailukevättalvihan se tämä!

Nämä ovat niitä aikoja, jolloin säästä ei kannattaisi puhua/kirjoittaa ollenkaan. Vannoutuneet kevätihmiset voivat ehkä hyökätä kimppuun, jos uskallat mainita, ettei kyseessä ole takatalvi vaan ihan normaali suomalainen jahkailukevättalvi. Silläkin uhalla mainitsen ja kirjoitan. 

Onhan tämä lumentulo vähän koomista, kun sitä pysähtyy miettimään. Aamulla ensimmäinen kommentti säleverhojen aukaisemisen jälkeen liittyy lumeen ja sen kertymiseen. Illalla tai iltayöstä lumiaura kolisee ja vilkkuu lähitiellä. 

 

Tänäänkin on juhlapäivä!

Merkkipäiväryppään kolmas päivä on menossa ja tänään mummuutemme ja vaariutemme saavuttaa kahdeksan vuoden virstanpylvään ihan virallisesti. Ykkönen, tuo rakas vikkeväkkärä ja kekseliäs kiharapää, tuo pitkänhuiskea ekaluokkalainen ja klaanimme tietopankki, onnea sinulle tsiljoonasti! Ensi viikonloppuna sitten juhlitaan porukalla kotikonnuillasi. 

 

Mitä tapahtuikaan 26.3.1983?

Neljäkymmentä vuotta sitten oli lauantai. Iltapäivällä klo 15 kävelimme Hankasalmen kirkon käytävää musiikin myötä ja lähimpien läsnäollessa. Kun toimitus oli ohi ja astuimme kirkosta ulos, oli vastassa räntäsade. Vesisateen sanotaan tietävän vihkimispäivänä onnea, joten räntä tiesi/tietää sitä varmaan tuplaten… 

Neljäkymmentä vuotta on oikeastaan vain hupsahdus. Ei lipsahdus, vaan hup-. Onnellinensellainen vielä kaiken lisäksi.

Jk. Tuon taulun tein vuonna -97. Se on ajankohtainen just nyt.

Kahdeksan vuotta jo arkeilua!

Tänään tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä, kun hyppäsin Omapäisen arkeilijan nastakenkiin. Sen jälkeen on paljon vettä virrannut Aurajoessa ja muualla. Olen nauttinut ja nautin edelleen kirjoittamisesta. Se kuuluu aamuun yhtä lailla kuin aamukahvi ja -pala. Aloittaessani koko bloggaamispolkuni kohta neljätoista vuotta sitten, päätin kirjoittaa usein ja lyhyesti. Se päätös on pitänyt. 

Hajatuksia 26

Tulppaanit voivat hyvin. 

Tällä viikolla meitä maalaisia on taas hemmoteltu elokuvanäytöksillä. Keskiviikkona käytiin katsomassa The Banshees of Inisherin ja eilen Everything Everywhere All at Once. Molemmat omassa genressään hyviä. 

Eilen loppui kävelyäänikirjani Ihmisen osa. Ritva Valkama oli juuri täydellinen lukija ja kävelin hänen kanssaan mieluusti.

Tulppaaneja tulvillaan…

… on Laurila! Tai jos ei nyt puhkitulvillaan, niin kuitenkin kahdessa maljakossa. (Ymmärsit kuitenkin pointin.) Ostin tiistaina nimipäivämiehelle violetteja tulppaaneja ja samaisena iltana ovelle tuotiin keväinen nimipäiväonnittelukimppu, joka tuli niin sanotusti suoraan puskista eli yllätti perusteellisen onnellisesti. 

Minä lupasin ottaa hoitovastuun kukista eli kiikutan ne illalla tuulikaappinukkujiksi ja aamulla käyn herättämässä meidän joukkoon. Niin kävin juuri äskenkin tekemässä. Hyvin olivat nukkuneet, samoin kuin me makkarissa.

 

Ihan vaan muina tauluina

Olen teksti-ihminen. Pidän suomenkielisistä ja englanninkielisistä tekstitauluista ja kylteistä. Laurilassa ja Kotosessa niitä on lukuisia. Kuvan tekstitaulu kotiutui meille eilen kehyksen vuoksi, mutta ei tuo tekstikään ole hullumpi! Majailee ihan vaan muina tauluina huoneeni ikkunalaudalla ja täyttää hyvin huoneentaulun pestin. 

Nimipäiväonnittelut!

Ulkoistin viime viikolla viherkasvien lisämultahommat ja ruukutukset. Ulkoistin sille samalle taatulle ja tutulle toimijalle, joka tekee meillä lumityöt ja vaihtaa verhot, fileoi appelsiinit ja sahaa puut. Yms. Nyt kasvit hyrisevät tyytyväisyydestä. Onnittelen tänään tuota kyseistä monitoimimiestä, jolla on nimipäivä. Sai lahjaksi ison shakkikirjan jo etukäteen kuukausi sitten. Grattis! 

Oi, mitä herkkua!

Pari päivää sitten alkoi tehdä mieli avokadoa. Mieliteko muistutti voimakkuudellaan niitä muinaisvuosi-ilmiöitä,, kun raskausaikana himoitsin tomaatteja ja pikkuoransseja. Mies kävi ruokaostoksilla ja osti myös kaksi avokadoa. Eilen söin ensimmäisen ihan vaan voileipien päällisenä ja kyllä oli niin mahdottoman hyvää! Toinen odottaa vielä tämän viikon herkuttelua. 

Jk. Mies sai tuosta ensimmäisestä muutaman viipaleen ja oli samaa mieltä hyvyydestä. 

Hei, me kierrätettiin!

Eilen aamulla keräsin kaksi korillista ns. turhaa tavaraa mukaani ja menin niiden kanssa kierrätystapahtumaan. Meitä oli siellä kuusi pöydäkästä ja jokaisen pöytä varmasti vähän vajeni. Tiesin vieneeni viisikymmentäkuusi eri yksilöä ja takaisin toin kolmekymmentäseitsemän. Pöydälläni oli magneetteja, elokuvia, kirjoja, astioita jne. Tapahtuma oli maksuton ja välillä oli mahdollisuus osallistua Yhteisvastuukeräykseen juomalla kahvia/teetä, syömällä herkkuja ja maksamalla niistä lippaaseen. 

Mielipide tapahtumasta: Kiva, menisin toistekin. 

Kohokohta: Tapasin yhden ystävän, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Oli hyvä halata ja kuulla, että hän muistaa edelleen hengittää. (Annoin nimittäin hänelle kerran kortin, jossa luki: Muista hengittää.)

Jk. Kuvituskuva on parin illan takaa, kun poistokkia varten kuvasin lähtevää tavaraa.

Åbo-nurkkaus

Laurilan Åbo-nurkkaus sai luonnonopillista täydennystä, kun taittelin viime viikon Kotosen reissulla joitakinmitälie oksia. Oksat olivat Kotosen pöydällä vaasissa ja kääräisin ne sitten mukaani, kun maanantaina palattiin keskiseen Suomeen. Nyt alkaa jo näkyä vihreitä kohtia ihan selvästi. Jes! Kiitos, kevät!

Ei niin haudanvakavaa

Laurila on tunnettu pikkuesineistään. Sisustus ei ole koskaan ollut mitenkään haudanvakavaa, näin voin vuorenvarmasti ja empiirisesti todeta. Kuvan kello edustaa vanhaa kantaa. Jostakin kirpparilta se aikanaan kotiutui ja on jo kauan ilahduttanut asukkaita ja vieraita. 

Terveisiä muinaiselta lehtileikekaudelta!

Minulla on ollut (hyvin kauanj tapana napsia talteen lehdistä hyviä otsikkoja ja otteita. Ennen muinoin repäisin talteen lehtileikkeitä. Nykyään räpsäisen kuvia. Tämän aamun ajatus edustaa lehtileikekautta ja on peräisin jostakin naistenlehdestä yli kymmenen vuoden takaa. Hyvä teksti edelleen.

Kuvasin kissaa

Lauantaina oltiin porukalla viettämässä Kakkosen synttäreitä. Oikea merkkipäivä on tänään eli onnea nelivuotiaalle jodlaajalle! Sankarin karvaisosisko (16 ja puoli vee) oli mukana avaamassa lahjoja, mutta väsyi sitten kaikkeen tohinaan ja meni ikkunalle nukkumaan. Sain ihan rauhassa räpsiä lähikuvia uinuvasta Helmistä.

Matkasimme juhliin junalla. Kupittaalta Pasilaan oli lyhyt hupsahdus ja illan viimeisellä junalla paluumatka tuntui sujuvan vieläkin nopeammin.  (Muistiin itselle: ensi vuonnakin kannattaa ajoittaa turkuilu näihin synttäreihin.)

Itseni kotiutin, en kylttiä!

Tämä on tavallaan eilisen jatko-osa, sillä tätä(kään) kylttiä en kirpparilta kotiuttanut… Eilen kuitenkin kotiutin itseni Kotosesta! Automatka sujui leppoisasti yhdellä kunnon ruokatauolla ja Laurilassa oltiin iltaviiden jälkeen. Iltaan kuului laukkujen purkamista, saunomista, iltateetä ja telkkarin katsomista.

Jk. Tuosta kyltistä tuli mieleen yksi keskisuomalainen huoltoasema, jonka mainoskyltti jaksoi huvittaa. Siinä luki: Elä aja nälkäisenä! 

Säästöä se on pienikin säästö!

Eilen säästin kaksi euroa! Kirpparireissulla tuo magneetti oli jo tarttumassa ostoskoriini, kun aloin empiä. Onhan tuo teksti ihan hauska, muttamutta magneetteja on jo tarpeeksi ja voisinhan ottaa siitä kuvan. Räps. Laitoin sen takaisin kaltaisiensa luokse. Sitten keltaisen pörriäisen kanssa oli sama juttu. Ihan symppis, muttamutta ei ehkä sittenkään. Räps. Sai jäädä hyllylle muiden keltaisten ja vihreiden tavaroiden luo kevätnurkkaukaeen. 

Onneksi oli Hermanni mukana, jolla pystyin ottamaan nuo räpsyt. Säästöä se on pienikin säästö! 

Hajatuksia 25

Kevään tulon huomaa nyt ihan selvästi! Pakkasen, lumen ja jään lisäksi on valoa, joka tunkeutuu vähintään neljännesväkisin säleverhojen välistä ja tekee varjomuodostelmataidetta seinille. 

Loman ensimmäinen viikko on maalissa. Toinen vielä jäljellä. Olen nukkunut hyvin, liikkunut, lukenut, kokenut ja elämystellyt. Olen onnellinen nainen. 

Annos, joka halusi tulla kuvatuksi

Kotosen aamupalat on yleensä hitaita ja useimmiten kuvauksellisia. Eilisaamun lautanen yllätti, sillä en edes aikonut ottaa siitä kuvaa ennen kuin huomasin punaherukoiden, banaanin ja myslin kauniin vuoropuhelun jogurtin pinnalla. Kuvattava oli! Annoin jäisten marjojen sulaa vielä hetken ennen kuin lusikoin annoksen kitusiini. Tuon lisäksi söin yhden juustovoileivän ja join mukillisen kahvia. 

Jk. Kotosen pakastimessa on puna- ja mustaherukoita. Marjastan niitä pussi kerrallaan lähikaupasta.

 

Neljän kortin päivä

Rahapussissa asustaa monenlaisia kortteja. Eilen käytin neljää. Matkustin kaupungille bussilla, kävin taidemuseossa, ostin kirpparilta pari pikkutavaraa ja tullessa ostin ruokakaupasta valmispizzan. (Henkilökohtainen suositus: Apetit Superior Kasvisjauhis-tomaatti-pesto-pizza. Kymmenen minuuttia uunissa pahvitta ja muovitta ja ei muuta kuin syömään!)

Taidenäyttelyssä näin Shoji Uedan valokuvia. Ne olivat esitteen mukaan unenomaisia. Hienoja, tottakai. Silti tuollainen haalea unenomaisuus ei oikein ole minun juttuni. Lisäksi kävin katsomassa Studion puolella Jenni Ropen kuvioita ja Pimiössä Mónica de Mirandan elokuvan. 

Ottamuksia 137

Olen jo pitkään ollut kyltti-ihminen ja niitä on kerääntynyt Laurilan ja Kotosen seinille. Kuvassa on uusin, jonka löysin eilen yhdeltä kirpparilta kahdella eurolla. Ennen kuin näin hinnan, mietin mielessäni, että kolme euroa on maksimihinta ko. kyltistä. Ilahduin siis hetken kuluttua euron säästöstä! 

Kyltti odottaa kiinnitystä. En vielä tiedä, kumpaan residenssiin se päätyy. Omille seinille kuitenkin.

Naisia hyllystämme

Hyvää naistenpäivää! Eilen sain idean ja etsin Kotosen kirjahyllystä erilaisia naiskirjoja kuvaamista varten. Kun olin räpsäissyt kuvan, laitoin kirjat taas takaisin omille paikoilleen.

Olen mieluusti tyttö, sisko, vaimo, äiti, täti ja mummu. Nainen venyy moneen eri rooliin vuosikymmenien aikana, jos on tarpeen. Olen tyytyväinen nainen.

Uusi tarjotin

Minut tunnetaan tarjotinihmisenä. Muuttoa tekevä työkaveri yllätti viime viikon lopulla viestillä, jolla kysyi, haluanko pienen tarjottimen. Arvaat, mitä vastasin… Sunnuntaina sitten ennen virsikirjatyöpäivän messun alkamista hän kaivoi repustaan tuon kauniin pienen yksilön. Aurinkoinen kuin mikä ja hyvä kokopari jaffatarjottimelle, jonka sain Kuopukselta jouluksi.

 

No nyt!

Kaivattu, odotettu, haaveiltu ja uumoiltu kahden viikon loma alkoi nyt. Lainasin kirjastosta viime viikolla ison pinon luettavaa, joten luultavasti luen. Aion myös kävellä ja tankata happea. Vähän siellä ja vähän täällä.

Tänään Kuopus viettää syntymäpäiväänsä. Muistan elävästi sen perjantaiaamun, jolloin kätilö hieman toppuutteli, mutta tytöllä oli hillitön kiire ulkomaailmaan ja sille ei voinut mitään. Onnea, kultakuopus! 

Talvirapsodia

Eilen kävin pitkästä aikaa kävelylenkillä. Nautin ripeästä vauhdista (6 km/t) ja pikkupakkasesta. Tammi- ja helmikuu olivat lähinnä spinningpyörän polkemista, joten nyt on syytä ryhdistäytyä kävelykilometreissä! Muuten olen helisemässä tavoitteen kanssa…

Talviaikana omien käynnit huomaa pihalla. Pieniä ja suuria lumirakennelmia on meitä kantalaurilalaisia ilahduttamassa ja jalanjälkiä on ihanasti ympäri pihaa.

Ihana taulu

Torstaina tämä taulu tuli kirpparilta vastaan. Ensin pidin kolmen euron hintaa liikana, mutta päätin kuitenkin ostaa sen. On juuri sopivan hölmö Laurilaan ja mielessäni näin sille jo paikankin: makkarin sängyn yläpuolella oleva hylly. Siellä se olla nököttää, vaikka kuvausta varten nostinkin sängyn päälle - ja laitoin taas takaisin.

Taulu on sukua sille ilmiölle, kun aina joskus me kaksi taputamme näennäisesti itsiämme selkiin jonkin erittäin onnistuneen asian/tapahtuman/jutun/reissun jälkeen. Ja sille, kun joskus virsikirjatöissä onnistuneen improvisaation jälkeen tekisi mieli tuulettaa ja huutaa: Jes! (Vielä en ole tehnyt sitä. Korostan: vielä.)

Päämäärän hakeminen

Eilen iltapäivällä Laurilan väkiluku muuttui viidestä kahteen. Käytiin vielä parilla kirpparilla ennen junan ja omien lähtöä. Lähtöhalit ja -rutistukset kuuluvat asiaan tullessa ja lähtiessä. 

Meillä on taas paljon muisteltavaa ja konkreettisesti myös jonkin verran myös pyykinpesua. Yhden helmimuiston haluan ehdottomasti jakaa myös sinulle. Ykkönen kysyi: Mikä sinusta mummu on elämässä vaikeinta? Ja jatkoi hetken mietittyään: Minusta päämäärän hakeminen silloin kun sellaista ei ole, on vaikeinta. Mitäpä mummu tuohon osasi lisätä,  kun sanattomaksi jäi…

Vapaapäivä, jes!

Ykkönen kysyi eilen illalla minulta, mihin aikaan menen tänään töihin. Sanoin, etten mene ollenkaan, kun minulla on vapaapäivä. Olimme kumpikin asiasta yhtä onnellisia. Tänään on vielä aikaa leikkiä ja kaapata pitkäsääripoika aina välillä syliin. 

Laurilassa on legoja olkkarin lattialla sikin sokin ja tarkassa järjestyksessä. Eilen toin vielä pikkuämpärillisen verran lisää kirpparilta. On materiaalia vaikka kuinka monelle rakennustyömaalle. 

Bingoa ja perunarieskoja

Eilen oli bingoilta. Lainasin työpaikalta koneen ja muut vermeet. Työkaveri totesi, ettei kyseessä taida olla kinkkubingo, kun puhe oli Laurilan bingosta. Oikeassa oli.  Pelattiin kaksi peliä ja ensin Mies toimi bingoisäntänä ja sitten oli Ykkösen vuoro. Oli tosi hauskaa ja oikeasti kutkuttavan jännittävää, kun kupongit vähitellen täyttyivät. Ensimmäisen pelin voiton Ykkönen ja Kuopus tasasivat ja toisen Mies ja Kuopus. Ykkösen tulkinta oli, ettei yhdellä voi olla kahta voittoa, joten meillä oli sitten kolme voittajaa. Laitoin pöydälle kaksi muumipatukkaa ja yhden suffelipatukan ja nuorin sai valita ensin. 

Eilen oli myös perunarieskailta. Valmiit rieskat häipyivät niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa niistä kuvaa.