Tänä aamuna minuun iski onnellisuuspuuska. Rutistin puuronkeittopuuhassa olevaa Miestä ja kerroin olevani tosi onnellinen. En keksinyt mitään erityistä syytä, mutta ei kai aina syytä tarvita.
Aamu näyttää aurinkoisen lupaavalta. Itse-itselleni-asettamasta kilometritavoitteesta puuttuu aamupäivälenkin verran. Taidan lähteä aamupalan jälkeen liikkeelle. Olen onnellinen, kun olen löytänyt liikunnan ilon. Se on enemmän kuin uskalsin koskaan toivoa.
Jk. Kuvan magneetin ostin Miehelle joulukuussa -19, kun viruin sairaalassa. Onneksi sairaalan kahviosta löytyi pieni syntymäpäivämuistaminen! Tekstin allekirjoitan täysin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti