Tätä kaikkea kutsutaan elämäksi

Tosi hyvä viikonloppu taas takana. Elokuvia, lukemista, lenkkeilyä, hyvää ruokaa ja juomaa, saunomista, hitaita aamuja ja pitkiä iltoja. Vuosi vuodelta/vuosikymmen vuosikymmeneltä olen entistä tyytyväisempi siitä, että on arkista ja tavallista. Ja aina välillä on niitä hurlumheipäiviä, jolloin sattuu ja tapahtuu. Tätä kaikkea yhdessä kutsutaan elämäksi. Ei hassumpaa! 

Onko nyt jo aamu?

Pitkän avioliiton aikana samat lauseet toistuvat. Usein ei tarvita edes lauseita. Yksi uusi lause on nyt kuitenkin ujuttautunut aamuihimme. Minä taisin lanseerata sen. Aamuisin meillä herätään luomusti eli ilman herätyskelloa. Molemmilla on kyllä yöpöydillä omat herätyskellot, jotka aktivoituvat hipaisusta ja/tai tönäisystä, mutta jos nukkuu vasemmalla kyljellä, ei aina laiskanpulskeana jaksa kääntyä katsomaan näyttöä. Siispä kysymyslause on: Onko nyt jo aamu? Käytän sitä aika monena aamuna, jos huomaan toisen olevan jo hereillä. Ja saan kyllä vastauksenkin.

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Se vaan on omalta pihalta ja elokuun puolivälistä.

Servettikin sen tiesi!

Eilen oli kaupunkipäivä. Aikaa ja rahaa kului. Pikaruokapaikassa käytiin ensin lounaalla ja sitten myöhemmin herkuteltiin vielä omenapiirakkakahveilla. Kahvipaikan servetistä nappasin kuvan, kun teksti oli osuva.

Illalla ehdittiin lenkille, saunaan ja elokuvan pariin. Beck pitää edelleen pintansa. Javisst! 

Liputan parisuhteen ja liittojen puolesta

Kirpparilta tekee kaikenlaisia löytöjä. Jotkut ovat tarpeellisia, jotkut vaan huvittavia. Tämä keramiikkapullo kuuluu jälkimmäisiin. Ei maksanut kuin puoli euroa ja löytyy nyt meiltä keittiön ikkunalta.

Ilmeisesti syksyllä -82 me onnistuimme hankkimaan extrahypersuperliimaa, jolla liimauduimme toisiimme. Hyvin on kestänyt! Liputan parisuhteen ja liittojen (iillisten ja iittömien) puolesta. Tärkeintä on rakkaus! 

Hyvä preesens

Törmäsin (kuv.) jossakin lauseeseen, jonka tallensin Oton virtuaaliseen piironginlaatikkoon. Tänään oli sen aika tulla esille. Sulla on niin hyvä preesens. Siihen kait meillä kaikilla on pyrkimys, että olisimme läsnä. Töissä se onnistuu joskus paremmin, joskus ei. 

En ole ikupäivänä kuullut lausetta Sulla on niin hyvä imperfekti. Ehkä sen kuulee joskus jälkipolvet joko muodossa Sillä oli niin hyvä imperfekti tai Sillä oli niin hyvä preesens. Mieluummin tuo jälkimmäinen, jos saisin toivoa.

Tarpeellinen vempele

Mitenkähän sitä tultiinkaan toimeen ilman kierroslaskuria... Kuopion reissulla ostimme tuollaisen ja se on ollut jo monta kertaa käytössä. Olen laskenut sillä kävelykierroksia silloin, kun olen kävellyt yhtäjasamaa eli tuota pikkutietä edestakaisin. Kierrosten laskeminen on ollut tietysti vain ylimääräistä hupia, sillä takataskussa on ollut joka kerta askelmittari. 

Eilen mittari pääsi ihan kunnolla töihin, kun katsottiin elokuvaa Viimeinen vieras. Ensin luulimme, että ei olla nähty sitä koskaan, mutta jo alkumetreillä Mies sanoi, että tässähän toistuu se yksi sana monta kertaa. Minä hain mittarin ja toimin laskurinkäyttäjänä. Lopputulos näkyy kuvassa! Komisario Puosua esittänyt Hugo Hytönen käytti sanaa tapernaakkeli kaikkiaan kuusitoista kertaa. Tarpeellinen vempele, vai mitä? 

Muistin salasanan, nimeni, käsidesin ja eväät

Eilen työ kutsui aamukymmeneksi. Puhelin soi vimmatusti koko päivän, työsuman purkaminen vie vähintään pari viikkoa, mutta kiva oli palata tiskin taakse. Muistin salasanan, nimeni ja käsidesin. Niin ja eväät. 

Iltaan kuului iltalenkki, sauna, iltapala ja elokuva. Lenkillä pisteltiin menemään tuo reilu seitsemän kilometriä reippaalla tahdilla. Elokuvaksi valikoitui Äiti. Siinä oli kyllä yritystä, mutta jotenkin toteuttaminen jäi vaisuksi ja puolitiehen. 

Tänään aion raivata tsiljoonannen kerran oman huoneeni. Siellä on taas Joku käynyt sotkemassa. Joku on levittänyt vaatekasoja sohvalle ja tuolille. Se samainen Joku ei ole edes viitsinyt tyhjentää roskakoria pitkään aikaan. Tuolle touhulle on saatava jotakin tolkkua! 

Kaksikymmentäkuusi tuntia kävelyä ja sinisiä ajatuksia

Lomanen oli yllättävän pitkä, vaikka allakan mukaan se kesti vain kaksi viikkoa ja sitä edelsi neljä vapaapäivää. Lomaseen kuului elokuvia (tämän hetken suosikki on Beck, joten monena iltana viikossa ollaan oltu iltayhdeksältä katsomisvalmiudessa - ja siihen mennessä on siis pitänyt tehdä lenkki ja/tai saunoa) ja hitaita aamuja. Lomasella ehdin lukea aika monta kirjaa. Ja tietysti oli aikaa liikkua. Kahden viikon aikana kävelin 155,2 kilometriä. Tunneissa se tekee kaksikymmentäkuusi. 

Hyvä ja onnistunut lomanen on takana. Oli mahdollisuus tuijotella taivaalle, ajatella sinisiä ajatuksia sekä nauttia hyvästä ruoasta ja juoda pari kertaa pari lasillista viiniä. Tehtiin yksi reissu Tuuriin ja toinen Kuopioon ja Jyväskylässä käytiin kerran - muuten oltiin kotimaisemissa. 

Onnellisuutta viisi vuotta sitten ja edelleen!

Tänään onnittelen Esikoista ja Miniää, joilla on puuhääpäivä. Viisi vuotta sitten meillä kaikilla oli jännittävä, ihana, aurinkoinen ja onnellinen päivä Tampereella... 

Tänään on viimeinen lomaspäivä tällä erää. Eilen vähän kyllä etkoilin ja kävin kaksissa virsikirjatöissä surun ja ilon merkeissä. Mutta sitä ei nyt lasketa, kun aikaa kului vain muutama tunti...

Huomenna teen analyysin lomasesta. Pienenä sniikpiikkinä voin kertoa, että on liikuttu ja katsottu elokuvia ja luettu kirjoja. Hyvän lomasen aineksia on siis kertynyt elämysvakkaan. Niistä tarkemmin huomenna...

Terveellinen opetus

Eilen kaivoin pitkästä aikaa makrolinssin esille. Kuvaaminen opetti taas sen, että ei niitä kuvia sillä linssillä vaan napsita... Sinänsä kuvaaminen onnistui, mutta kun siirsin kuvat koneelle, huomasin olevani ihan aloittelija. Seitsemästätoista kuvasta kymmenen meni saman tien poistoon. Loput seitsemän olivat kohtalaisia. Terveellinen opetus ihmiselle, joka luulee itsestään liikoja.

Toistelen itseäni

Alan toistella itseäni, anteeksi. Eilenkin oli nimittäin taas hyvä päivä. Ei mitään sen erikoisempaa, mutta hyvä. Aamulla hyötylenkki eli kauppareissu kävellen reppuselkäisenä ja illalla parilenkki vanhan kirkon lenkkinä. Yhteensä kävelyä tuli 18,3 kilometriä. Päiväkahvit juotiin uudistetussa Pupulassa ja iltaruoka syötiin pihalla sinisen päivänvarjon alla. Illalla oli sauna (sen lenkin jälkeen) ja sitten suosikkisarjamme Beck. Ennen nukahtamista luin vielä sivukaupalla Raakel Lignellin uutuuskirjaa. Sellainen päivä. Tavallinen, mutta hyvä.

Eilen oli hyvä päivä

Eilinen oli hyvä ja kiva päivä. Siihen sisältyi kaksi kävelylenkkiä - eka yksin ja toka kaksin. Päivään kuului myös pihakahvikyläily hyvien ystävien luona. Aikaa vierähti pihalla kolme tuntia kuin siivilällä ikään. Sää oli ihanteellinen ja vasta poislähtiessä alkoi sataa. Satoi aika rankastikin kylällä, mutta meillä oli ihan poutaa. Sade ei olisi kyllä haitannut yhtään...

Terveiset Savon Pariisista!

Eilen ei kuljettu polkua pitkin. Eilen oli auton renkaiden alla isommat tiet, kun ennen aamukahdeksaa lähdimme kohti Savon Pariisia eli Kuopiota. Edellisestä vastaavasta reissusta oli melkein kolme vuotta aikaa. Kaavaan kuuluu kirppareita, hyvää ruokaa, hyvät kahvit, näyttelyitä, ostoksia ja kuljeskelua. Niin tälläkin kertaa. Kermainen kalakeitto maistui pienessä lounaskahvilassa, samoin illalla Ikean lihattomat pyörykät. Ja meidän vakiokahvilassa (Kahvila Kaneli) kakkupalakahvit olivat taattua laatua!
Viktor Barsokevitsch - galleriassa ollaan vuosien varrella nähty monta pysäyttävää näyttelyä. Niin tälläkin kertaa, kun siellä oli esillä kahden naisen (Gertrude Bell ja Meeri Koutaniemi) valokuvia ja tekstejä eri vuosisadoilta. Taidemuseossa Mies kävi katsomassa nykytaidetta ja minä kolusin sillä aikaa putiikkeja.
Kotipihassa oltiin yhdeksän jälkeen illalla. Lämmitimme vielä saunan, kun ei tarvinnut huolehtia aamuheräämisestä aikaisin. Mentiin nukkumaan vasta tämän päivän puolella. Hyvä päivä, rankka mutta viihdyttävä.

Jk. Tuo Pariisi -vertaus on peräisin Lentävä Kalakukko -elokuvasta. 

Ottamuksia 57

Olin ihan unohtanut, että on olemassa viili. Perjantaina neljä purkkia viiliä loikkasi (kuv.) ostoskärryyn ja eilen aamulla syötiin kaksi ensimmäistä. Ensilusikallinen oli happamampi mitä muistin, samaa sanoi kanssalusikoitsija. Hyvää kuitenkin. Yksi on varmaa: viili pääsee jatkoon! 

Pitkän lenkin päivä

Meillä oli jonakin päivänä puhetta vähän pitemmästä lenkistä, joka olisi kahden lenkin yhdistelmä eli petäjävesikielellä Pohjolanmäentienlenkki plus vanhan kirkon lenkki. Sen vuoro oli sitten eilen. Varattiin mukaan muutama energiapatukka ja yksi kännykkä. Aamukymmenen jälkeen lähdettiin liikkeelle. Ensimmäiseen lenkkiin kuului ne tylsimmät osuudet eli ns. iso tie ja liikasepelitie. Kun ne oli selvitetty, suunnattiin hautausmaan ohi vanhalle kirkolle päin.

Olin ottanut mukaani työpaikan avaimen (siellä voi pistäytyä, vaikka lomasella olenkin!) ja siellä käytiin vessassa ja juotiin smoothiet, jotka olin ostanut keittiön jääkaappiin jemmaan. Ja sitten taas jatkettiin...

Matkaa kertyi 16,6 kilometriä ja aikaa kului sataseitsemänkymmentä minuuttia. Lopussa oli tunne, että olisi jaksettu vielä muutama kilometri lisääkin. Joka tapauksessa vuoden pisin lenkki tuli tehtyä ja kaiken lisäksi päivänä, jolloin tuli kuluneeksi kahdeksan kuukautta siitä, kun sairastuin vakavasti. Voin nyt hyvin, olen onnellinen ja kiitollinen. 

Leikin sanoilla

Sanoilla on kiva leikkiä. Olen harrastanut verbaaliakrobatiaa lähes koko ikäni - osittain ehkä siksi, että olen ollut motorisesti kömpelöhkö ja se on ollut ainoa akrobatian muoto, johon olen taipunut. Ilokseni huomaan, että Ykkönenkin taitaa sanoilla leikittelyn... Esimerkki tästä on muutaman viikon takaa. Keskustelimme uuden kodin ns. salaovesta. Salaoven jälkeen Vaari mainitsi termin salaneuvos, johon Ykkönen nopeasti vastasi salaneuvostoliitto. Aika hyvin viisivuotiaalta! 

Syksy ehätti jo keittiöön!

Lomanen alkaa kohta olla puolivälietapissa. Jos vapaapäivätkin lasketaan mukaan, oli eilen tarkka puoliväli. Olen nauttinut hölläilystä ja lenkkeilystä, hitaista aamuista ja pitkistä illoista. Ja parhaasta mahdollisesta seurasta parhaan kaverin kanssa. 

Eilen oli pikkupakko vähän siivota. Tarina menee näin: Ostin keittiön pöydälle uuden pöytäliinan, joka on vahakankaan ja tavallisen puuvillakankaan välimuoto - akryylipinnoitettua luomupuuvillaa, luki lapussa. Keittiön pöydältä piti kerätä kaikki tavarat pois, pyyhkiä ja rullata Puketti -vahakangas odottamaan seuraavaa käyttöä varten, imuroida keittiö ja muut huoneet, haettava kukkia vaaseihin, pyyhittävä pöytä ja sitten vasta sain levittää uuden Kaislikko -liinan pöydälle. Lämpö ja syksy tulivat keittiöön. Ja hyvä mieli.

Alkaisinko dieetille?

Oli aika, jolloin vaatekaapissani oli paljon erilaisia tekstipaitoja. Oli aika, jolloin ylläni oli usein niitä. Sitten jotenkin kyllästyin niihin. Kieltämättä paidat olivat hassuja ja provosoivia. Poistakaa minut hissistä ei silti oikein toiminut tällä paikkakunnalta, jossa silloin ainakin oli ainoastaan yksi hissi ja se oli vanhainkodilla...

Tällä viikolla törmäsin (kuv.) yhteen tekstipaitaaan. Se huvitti minua niin paljon, että nappasin Taitolla siitä kuvan. Paita roikkui urheilukaupan rekissä ihan muina paitoina. Ilmeisesti siis tuollainenkin dieetti on olemassa...

Jk. Vastaan lopuksi kysymykseeni: en ala. Olen muuttanut elämääni terveellisempään suuntaan ja se näkyy tuottavan tuloksia veriarvoissa ja mitoissa. Se riittää. 

Puiden muistilappuja

Kohta ollaan elokuun puolivälissä. Parina viileämpänä aamuna ja iltana on ilmassa ollut jo syksähtävää. Seuraavana päivänä sitten ollaan taas palattu kesätuoksuun ja ilmeisesti nyt taas on luvassa lämpöisiä päiviä. Silti puut alkavat vähitellen heitellä - lämmöstä huolimatta - keltaisia ja monivärisiä muistilappuja pihalle ja tielle. 

Reppuselkien ilmestyminen kyläkuvaan on aina varma kesän loppumisen merkki. Täällä alkoi keskiviikkona koulu ja tiistai-illan lenkillä näimme useammankin koululaisen liikkeellä niin kuin viimeistä päivää. 

Teemapäiviä vaikka muille jakaa

Tänään on Keskimmäisten lasten päivä. Keskipellon lapsista minä olen juuri se nimenomainen keskimmäinen ja kaiken lisäksi vielä ainoa tyttö. Keskimmäisiä lapsia pidetään hiljaisina väliinputoajina ja samalla myös rohkeina kapinoitsijoina. Ehkä olen ollut niiden yhdistelmä eli hiljainen kapinoitsija...

Tänään on myös Maailman norsupäivä ja Vinyylilevyjen päivä. Meillä ei ole täällä Laurilassa levysoitinta (kotosessa on), joten levyt kuunnellaan digitaalisen datan tallennusmuodossa. Norsujakaan ei näillä tienoilla ole, joten se siitä. Pitäydytään ensimmäisessä teemassa! 

Mikä päivä tänään on?

Miestensukkia myytiin isossa kaupungissa ns. muistipakkauksissa. (Itse keksin tuon ilmauksen, ihan normaalisti niitä myytiin vaan nipussa.) Viikonpäivän voi siis tarkistaa jaloistaan. (Tosin silloin pitäisi vaihtaa sukat joka päivä, jotta järjestys säilyisi oikeana.) Luulen kyllä, että meillä Mies tietää viikonpäivät joka tapauksessa. Ainakin maanantain ja keskiviikon, kun silloin olen yleensä töissä. (Paitsi nyt, koska lomailen.)

Jk. Teemapäivänä tänään on Poikien ja tyttärien päivä. Yhden pojan ja yhden tyttären myötä meillä on nyt kaikkiaan neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Ihania kaikki tyynni! 

Hyvää nimipäivää! Kiitos, vastasi talo.

Tänään viettää nimipäiväänsä Lauri. Meidän talomme/pientilamme nimi on edellisen isännän mukaan Laurila, joten voimme juhlia ihan hyvin. Ainakin tiedossa voi olla hyvät päiväkahvit.

Vapaapäivärypäs se oli ja meni. Mutta ei syytä huoleen eikä otsanrypistykseen - nyt on vuorossa kahden viikon lomanen! Kolminkertaiset eläköönssit  ja aamenet!!!

Sunnuntaiolo

Sunnuntaiolo. Takana hyvät yöunet Kettulassa ja lähimmästakana erittäin hyvä aamupala. Pöydässä oli tarjolla puuroa, kananmunia, leipää, Tartexia, leipäjuustoa, kurkkua, tomaattia, luumuja, vesimelonia, jogurttia, mysliä, omenamehua ja kahvia. Vähän niin kuin pienen hostellin aamupalatyyliin. 

Sunnuntaiolo. Edessä on lenkki, mutta ei ihan vielä. Tämän aamupäivän sana saa olla kiireettömyys. Onhan nyt ihan-vapaa-päivä!

Olen minä onnellinen!

Tänään on Onnellisuuspäivä. Kuva on eiliseltä onnellisuuspäivältäni, sillä olen pääsääntöisesti onnellinen ihminen ja päiväni ovat useimmiten onnellisia tai vähintään hyviä. Monesti sanotaan, että asenne ratkaisee. Kaikkeen ei tietysti voi vaikuttaa, mutta kyllä asenteella on sormensa pelissä aika monen asian ja tuntemuksen suhteen. 

Toinen vaihtoehto teemapäivälle olisi tänään ollut Piilota kesäkurpitsaa naapurisi kuistille. Kaikkea sitä kanssa keksitään! 

Jk. Otsikon lainasin omavaltaisesti ja -päisesti runoilija Matti Rossilta. Huutomerkin lisäsin itse.

Uskalias kuva

Nukuin hyvin ja aika pitkään. Tälle vapaapäivälle ei ole ainakaan vielä mitään ohjelmaa tiedossa. Voi olla, että yleiseksi haahuiluksi menee!

Kuva-arkistosta poimin tiistai-iltana otetun kuvan. Siinä on pääroolissa se kasvi, jota monet inhoavat ja melkein vihaavat. Minä en. Pidän siitä. (Tosin kukkivana se on kyllä kauniimpi kuin tuollaisessa palkovaiheessa.) Uskaltauduin julkaisemaan kuvan, vaikka tulisi lunta tupaan ja jäitä porstuaan...

Kiireetöntä oleilua

Eilen urakoin kuvaannollisesti työpöytää puhtaaksi iltaviiteen asti. Sitten alkoi ensin vapaapäivärypäs ja niiden neljän jälkeen kahden viikon lomanen. Taasko lomalla, kysyi yksi asiakas. Selitin sitten, etten pysty ainakaan tässä vaiheessa olemaan kuin kaksi viikkoa kerrallaan lomailemassa. Ehkä sitten joskus onnistuu useampi viikko...

Sen kummempia suunnitelmia ei lomaselle ole. Liikuntaa, elokuvia, kirjoja - niin kuin muulloinkin. Eniten nautin kiireettömyydestä ja päähänpistojutuista. Onnekseni taloudessamme asuu toinenkin päähänpistojuttuilija! 

Kuvasin humalaa selvin päin

Eilinen vapaapäivä mennä hupsahti kuin siivilällä. Mitään sen kummempaa en voi kirjata - paitsi kävelylenkin ja lounaan kokkaamisen. Muuten vaan olin. Illalla elokuvan jälkeen (Tulen morsian) hipsin pihalle kameran kanssa ja vielä myöhemmin illalla kävin poimimassa useampaan vaasiin kukkia. Sillä aikaa Mies teki tiikerikakkutaikinan ja laittoi uuniin paistumaan. Ai niin, ja siinä kakun paistuessa ratkaistiin viime viikon Suomen Kuvalehden piilosana. Aika iltapainotteista

Jäähtynyttä ruokaa ja pitkä elokuva=eilinen

Eilinen oli kiva työpäivä. Monilla ihmisillä oli erilaista asiaa. Lounas ehti kyllä jäähtyä parikin kertaa, mutta muistiin merkittäväksi: perunamuusi ja Sticky Beanit maistuvat hyviltä myös haaleina... Kahvia juotiin työkaverin kanssa pariin otteeseen ja päivitettiin samalla kesäuutisia. 

Illalla ehdittiin pienelle lenkille ja sitten katsottiin 158 minuutin elokuva The Girl with the Dragon Tattoo. (Mainostaukoineen se kesti kolme tuntia.) Ihan jees, mutta miksi ihmeessä tuo elokuva piti tehdä uusiksi? Ruotsalainen versio kun on niin paljon bättre. 

Vesimelonia, nam!

Teemapäiviä riittää! Tänään on Vesimelonipäivä ja sitä on helppo juhlia jo heti aamusta alkaen. Tämän kesän aikana meillä on useampikin arbuusi pilkottu ja pikkuhaarukoitu suuhun. 

Viikonloppuvapaa on takana ja edessä arki. Toisaalta aika kevyt viikko, sillä keskiviikon jälkeen on vapaapäivät ja sitten taas kahden viikon lomanen. Ilmatkin näyttävät lämpiävän juuri sopivasti...

Kolme kuvaa Turusta

Torstaiaamuna pakattiin auto ja suunnattiin varsinaiseen Suomeen pariksi päiväksi. Lenkkeiltiin historianhavinamaisemissa, kierrettiin kirpputoreja, käytiin jopa elokuvissa (aivan loistava Isäni Marianne, jonka Turun ensi-ilta keräsi neljätoista katsojaa eli kaksitoista ja me...), syötiin hyvin, juotiin puoliksi pikkupullo punaviiniä elokuvaillan päätteeksi, relattiin ja chillailtiin. Oli tosi hyvä reissu! Lauantaina sitten ajeltiin illaksi keskiseen Suomeen.

Ostin kotoseen uudet lenkkarit, kun niitä nyt kuluu ja vanhojen (tosivanhojen, lat.huom.) pohjat olivat jo vähän niinjanäin.  Nätit, vai mitä?

Jk. Mennessä torstaina käytiin katsomassa Kuopuksen perheen uutta kotia. Olisin halunnut muuttaa sinne itsekin - pidin huonejärjestyksestä, väreistä ja tilasta! 

Ennen ja jälkeen

Aamulla mittarissa oli nolla. Nyt aamukymmenen jälkeen siinä on ihan kohtuupituisen lenkin lukemat. Omalla askelpituudellani ja yhden desimaalin tarkkuudella 7,6 km. Tästä on hyvä aloittaa elokuu.

Heinäkuussa kävelin ennätysmäärän eli 278,7 km. Toistan itseäni, mutta sanon kuitenkin: Liikunta on tullut jäädäkseen.