Kopkop, vesimeloni!

Kesällä on monenlaisia herkkuja. Yksi niistä on kuvassa. Hyppäsi eilen ostoskoriin (huom, kokonaisena) sen jälkeen, kun oli kokeiltu koputtaa. Koputusta tehtiin ihan huvin vuoksi, vaikka on niitäkin, jotka koputtelevat ja kertovat sitten, oliko ääni tenori vai muuten sopiva. Edustaa varmaankin jotakin korkeampaa tiedettä, johon en yllä. 

Onnea on oma stylisti!

Minulla oli henkilökohtainen stylisti käytössä viime viikolla. Nuoresta iästään (5 v) huolimatta hän valitsi minulle pyynnöstäni korvakoruja. Maanantaiksi hän valitsi mustat akryyliset lummekorut, tiistaiksi valitsin itse keltaiset sitruunat (koska paita oli keltainen) ja ne hänen mielestään kävivät saman paidan kanssa myös keskiviikkona. 

Torstaiksi valikoituivat donitsit, perjantaiksi ”loimulehdet”, lauantaiksi sateenvarjot ja sunnuntaiksi chilit. Tiistai-iltana tehtiin niistä lista jo valmiiksi, kun keskiviikkoaamuna oli matkapäivä. Tottelin listan valintoja, Vaari voi vaikka todistaa. 

(Alkuviikon korut.)

Ruusuja lasimaljakossa

Eilisillan elokuvana meillä oli Jackie&Ryan, joka oli sopivan iisi ja helppo romantiikkapläjäys. Musiikkinsa takia siitä tuli eittämättä (ja kyllättämättä) mieleen elokuva Once, vaikka ihan samalle tasolle ei mielestäni yllettykään. Trivia: Jackien äitiä esitti Twin Peaksista tuttu Sarah Palmer.

Eilen poimin Kettulan maljakkoon suviruusuja. Sopivat yllättävän hyvin pöytäliinan väreihin. Kuva todisteena.

Pidätkö limen mausta?

Hellepäivät kuluvat pihailussa ja pihailussa kuluu vettä ja muuta juomista. Sinisen päivänvarjon alla on päivisin iso kannullinen vettä ja kummallakin lasi. Tällä kertaa lasi on kyllä erittäin sopiva, sillä viime päivinä ollaan leikattu limeä maustamaan vettä. En oikein tiedä, pidänkö sen mausta vai en, mutta juon kuitenkin. 

Käytiin jo!

Heräsin aamulla seitsemältä ja Mies vierestä oli jo pihan kukkia kastelemassa. (Ihan oikeasti.) Painuin siis pihalle ja ehdotin yhteistä aamulenkkiä. Tuumasta toimeen ja kohta jo oltiin kävelemässä. Tunti ja viisi minuuttia oli lenkin pituus ja riittävä. Suihku ja kohta luvassa aamupalaa. Ansaittua aamupalaa, korjaan. Päivästä on tulossa taas pihapäivä niin kuin eilisestäkin. Lukemista, juomista, uimista, löhöilyä. Mii laik. 

Kolmen huutomerkin aamu

Nyt se alkoi! Tai siis nyt vielä ollaan vapailla ja maanantaista alkaen kaksi viikkoa lomasella, mutta viisastelut sikseen! Vapaata enivei! Tämä aamu ansaitsee kyllä kolme huutomerkkiä.

Illalla lähdettiin yhdeksän aikaan kävelylenkille ja puoli yhdentoista maissa mentiin saunaan. Lenkillä muisteltiin Ykkösen juttuja ja tapauksia näiden kyläilypäivien (la-ke) ajalta. Meillä kaikilla oli ollut ikävä toisiamme ihan selvästi...

Ottamuksia 54

Pihaelämää ja välillä palkkatöitä (mummu, mä en enää muistanutkaan, että sä käyt töissä), hyvää ruokaa ja elämyksiä. Niistä on nämä viime päivät tehty. Eilen käytiin paikallisella kirpputorilla ja paikallisessa kahvilassa, jossa tutustuttiin oivaan valokuvanäyttelyyn ja juotiin hyvät pullakahvit. 

Illalla pihailtiin ja nappasin muutaman kuvan. Vihreässä on monta sävyä. 

Pienikin matka palkitsee eli solmi kengännauhat ja lähde liikkeelle!

Lahjoin itseäni ihanmuutenvaan viime viikolla uusilla trikoilla ja otin ne saman tien käyttöön. En olisi ns. entisessä elämässäni voinut ikupäivänä kuvitella, että liikkuisin ihmisten ilmoilla trikoilla nyt yleensäkään - saati sitten tuollaisilla riemunkirjavilla! Maailma ja mieli kuitenkin ovat muuttuneet kävelykilometrien ja vaakalukemien myötä...

Kävelystä on kirjoitettu asenne-, tekniikka- ja opaskirjoja. Siihen voi ehkä päästä lukemalla sisälle, mutta kaikkein helpoin konsti on kuitenkin solmia kengännauhat ja lähteä liikkeelle. Pienikin matka palkitsee. Takaan sen.

Juhannusvapaan jälkeen taas töihin

(Kuva on lauantai-illan kävelylenkiltä. Maisema oli idyllinen ja kuva sopisi hienosti maaseudun mainoslehtiseen... )

Juhannusvapaa on takana. Olen hyvin tyytyväinen ruokaan, juomaan, seuraan ja yleiseen pössikseen. Viikosta on tulossa helteinen, mutta samalla myös lomanaloitusviikko. Tämän viikon kun vielä urakoin, saan olla kaksi viikkoa lomasella. (Ja sen jälkeen urakoida taas viikon tai kaksi, mutta en ajattele sitä nyt.)

Pelataanko tätä peliä?

Talo täyttyi eilen omista. Oi tätä ihanuutta! Viisivuotias Ykkönen on ihan innoissaan, kun pääsi monen kuukauden tauon jälkeen taas tutkimaan mummulassa olevia leluja ja pelejä. Pelataanko tätä peliä? Leikitään kauppaleikkiä! Leikitäänkö postia? Yöksi menivät Kettulaan nukkumaan, joten olivat ihan kuin retkellä.

Tänään täyttäisi tasan sata vuotta hyvä ystäväni, joka oli sekoitus Niskavuoren vanhaa emäntää, Pollyannaa, Vihervaaran Annaa ja Peppi Pitkätossua. Hän eli pitkän elämän ja muutama vuosi sitten muutti tuonilmaisiin. Muistan häntä lämmöllä ja säilytän häneltä saamani postikortit huolella. 

The Kesä

Eilen käytiin ruokakaupassa täydennysostoksilla, pestiin pyykkiä, haettiin kukkia vaaseihin ja tehtiin pienimuotoiset juhannusputsaukset. Tänään saadaan odotettuja ja rakkaita omia kaupungista, joka on asukasmäärältään Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki ja jonka nimi loppuu eehen. 

Eilen videopuheltiin toisten rakkaiden omien kanssa ja lauletiin & leikittiin näen piipusta kun savu kohoaa  -laulua. Heidät tavataan heinäkuun puolivälin paikkeilla.

Nyt vasta oikein huomaa, kuinka on ollut iso ikävä. Tapaamiset tekevät The Kesän ja ihan kruunaavat sen.

Hyvää juhannusta!

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vapailla ollaan!

Neljän päivän juhannusvapaa alkoi aamuseitsemältä ruokakauppareissulla ihanvaanheräteostostyyliin. Meillä kun on Mies ottanut vastatakseen normiruokaostoksista ja minä sitten aina joskus käyn vaan täsmäkäynneillä. Ostin muun muassa retiisejä, halloumia, Ilta-Sanomat (meillä se kuuluu nykyään vain pääsiäiseen, vappuun, juhannukseen ja jouluun), pakastemangoa ja abjogurttia.

Aamulla herättiin sateen ääneen. Kuuden aikana ei nyt kyllä tullut mieleen lähteä kävelylenkille... Ehkä tänään sitten myöhemmin. 

Jk. Toissapäivänä keräsin juhannuskimpun jo valmiiksi. Tyynyn alle ei onneksi tarvitse kerätä - pöydälle riittää! 

Kudoin kirkossa!

Enpä olekaan ennen kutonut sukkaa kirkossa! Nyt sekin on tehty, kun varasin eilisillan seurakuntalaisten kuulemisiltaan laukkuun lankakerän ja puikot. Tilaisuus kesti melkein kolme tuntia, joten unisukkien varsi edistyi jonkin verran, vaikka lanka ja puikot oli tavallista ohuemmat.

Ilta oli järjestetty siksi, kun meillä alkaa olla seurakunnassa taloustilanne aika huono ja jotain tarttis tehrä. Yhteistyötä kahden muun lähiseurakunnan kanssa on jo tehty, mutta nyt mietitään sen syventämistä. Aihe on tunnepitoinen ja sen huomasi puheenvuoroista ja kommenteista. Ei ole päättäjillä helppoa... 

Lenkki on tehty!

Huomenta! Kello on puoli kahdeksan ja seitsemän kilometrin kävelylenkki on jo tehty. Sanoin illalla Miehelle, että jos herätään tarpeeksi aikaisin, voitaisiin tehdä aamulenkki. Luvassa kun on hellepäivä, joten päivällä ei kuitenkaan juuri kävellä. No, herättiin ennen kuutta. Oli sopivan viileä sää (mittari näytti lähtiessä kahtatoista astetta) ja kävelyteillä ei ollut ruuhkaa. Muutama koirankuljettaja ja pari lenkkeilijää nähtiin. 

Nyt on kohta vuorossa aamupalaa. Onkin jo iso nälkä! 

Ihana sunnuntai!

Yhteen sunnuntaihin mahtui vaikka mitä, eikä tarvinnut edes tunkea! Muun muassa pyykinpesua (kuivumisen nopeus olisi yltänyt Guinnessin ennätyskirjaan), pesuhuoneen stailausta, hyvää ruokaa (lounaaksi kylmäsavulohi-babypinaattipastaa ja päivälliseksi kesäkurpitsapaistosta & nokkosmuhennosta, pihakahvit päivällä (pakastimesta löytyi isot palat raparperipiirakkaa), kirjojen keräämistä postilaatikoiden luo Ota tästä kesälukemista -idealla (tervemenoa valitsemaan!), pihailua, kympin kävelylenkki illalla, saunomista ja uimista. Simahdettiin illalla yhdentoista aikana ja unta riitti viiteen asti. Hyvä päivä. Hyvä viikonloppu. Hyvä mieli. 

Jk. Kakkonen täyttää tänään viisitoista kuukautta. Se on kaukonkokoiselle tyypille iso asia ja meille myös.

Kiviä ja kukkia

Meillä ei yleensä tuhlata aikaa miettimiseen... Heräsin torstaiaamuna tosi aikaisin, kun unikiintiö oli täynnä. Kuudelta join aamukahvia kuistilla ja ehdotin Miehelle (joka tuli ulos kurkkaamaan, missä olen) kotosreissua. No, kasteltiin kukat ja kasvit perusteellisesti ja puoli kahdeksan aikana oltiin jo matkalla kohti Turkua. 

Edellinen reissu tehtiin huhtikuun lopulla, joten oli jo aikakin käydä lisäämässä vettä traakkipuiden altakasteluruukkuihin... (Olivat vielä muuten ihan hengissä ja kuivuneita lehtiäkin oli vain muutama.) Käytiin kävelylenkeillä ja ”löydettiin” kaksi uutta kohdetta. Ensimmäinen oli Nunnavuoren pirunpelto torstain iltahämärissä. Tuhansia vuosia vanhaa kivikkoa ja mystinen tunnelma.

Toista kohdetta Mies ehdotti perjantaiaamuna. Päiväksi luvattiin kaunista ja lämmintä säätä, joten puolenpäivän aikaan pakattiin reppuun eväät ja lähdettiin kävelemään Raision alppiruusupuistoa kohti. Matkaa kertyi yhteensä viisitoista kilometriä. Perillä ihasteltiin kukkia, juotiin pihakahvilassa kahvit, otettiin kuvia ja lähdettiin toista reittiä paluumatkalle. Kotosen lähipizzeriasta haettiin iltaruoka, kun haluttiin päästä helpommalla. Hyvää oli!

Eilen tultiin takaisin. Kasteltiin taas kukkia ja kasveja perusteellisesti. Takana oli hyvä reissu...

Arjelle velkaa

Kun on bloggaaja, jonka blogiparvinimi kertoo arjesta, on arjelle ainakin kuvien verran velkaa. Onneksi viikossa on yleensä arjen suhde pyhään 6-1, joten kuvauskohteita löytyy suhteellisen helposti. 

Kuvassa on muki, josta juodaan teetä tai kahvia. Edellisiltana teetä. Se oli vielä aamulla pöydällä ja kertoi arjesta. Siksi se pääsi malliksi.

Kesäkuulla on hirmuinen vauhti

Kesäkuulla näkyy olevan hirmuinen vauhti. Se on muutaman päivän kuluttua jo puolivälissä ja oletettavasti ei aio hidastella pätkääkään. Yritän pysyä perässä kaikin voimin. Tartun hetkiin ja nautin aurinkoisista päivistä ja kivoista lenkkeilysäistä ja kertyvistä kilometreistä.

Ottamuksia 53

Eilen illalla kävin napsimassa muutaman kuvan pihalta. Tämä oli yksi niistä ja ihan täysi vahinkolaukaus. Silti se on minusta hauska! Osoitus siitä, ettei kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa ja suunnitelmallista. Kuva kertoo sen, että oli kiire ja lämmin. Sananmukainen ottamus, kun pääsi yllättämään.

Eletyn elämän näköistä

Meillä on paljon tyynyjä - tai siis mitähän meillä ei olisi paljon... - ja niitä tuntuu sikiävän yhä lisää. Tosiasiassa tyynynpäällisiä on enemmän kuin sisuksia ja aina joskus päällisiä vaihtelemalla saa uutta ilmettä sisustukseen. 

Kuvan tyynykasaa ei ole mitenkään aseteltu kuvausta varten. Se on olkkarin ns. elokuvatuolissa ihan luomussa järjestyksessä. Kuoseja ja värejä ja muotoja on erilaisia. En pöyhinyt, en järjestellyt. Annoin olla ihan eletyn elämän näköistä.

Konttorissakin kukkia!

Kolmas päivä peräkkäin jo kukkakuvalla! Olen toki aina pitänyt kukista ja kukkakimpuista, mutta tämä nyt on jo ihan sattumaa. Mies sanoi yhtenä iltana, että varmasti olisin itse käynyt poimimassa kukat hääkimppuun pellonpientareilta tms, jos meidät olisi vihitty kesällä. Maaliskuussa oli  kuitenkin luonnonkukkia hintsusti, joten piti turvautua kukkakaupan valkoisiin ruusuihin...

Jk. Näillä kuvan kukilla työkaveri ilahdutti eilen minua. 

Harrastan kävelyä ja kukkienpoimimista

Viikonlopun aikana ilahduin monesta asiasta. Hyvästä ruoasta, huushollitöiden tekemisestä, liikunnasta, saunomisesta, yhteyksistä, hiekkalelujen pesemisestä, pihaelämästä ja kodista. Yksi ilonaihe tuli lehtiartikkelissa vastaan, kun Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja Ari Laaksonen (sukunimestä huolimatta ei ole sukua) kertoi kävelevänsä paljon. Kävelee ja miettii tiedettä ja muita asioita. 

Kävely on nykyään päässyt salonkikelpoiseksi asiaksi. Ennen se miellettiin sellaiseksi myönnytykseksi, kun ei jaksettu juosta eikä hölkätä. Nyt voi siis ylpeästi myöntää, että harrastaa kävelyä. Jes! 

Jk. Eiliseltä kävelyreissulta mukaan lähti kauniit lupiininoksat. 

Uhmasin sääntöjä ja nousin tuolille

Keittiön pöytä sai uutukaiset tabletit (2 kpl). Perjantai-iltana kävelylenkin varrelta poimitut kesäkukat ilahduttavat mummulan maitokannussa. Valokuvaamista varten nousin tuolille seisomaan, vaikka sellainen on minulta ankarasti kielletty. Uhmasin siis.

Eiliseen kuului yksityiskävely (10,5 km) ja videopuhelu, pizzaa ja Ethan Hawke -elokuva (First Reformed), sadetta ja saunomista. Kaiken kaikkiaan hyvä päivä. 

Nastakengistä jäljet myös jää!

Tammikuun kuntoiluharrastus on vielä näkyvissä! Kotiuduin sairaalasta jouluaattona ja joulukuun puolella hiippailin jo pari kertaa Ihakintietä Miehen käsipuolessa, kunnes loppiaisena aloitin talonkiertämisen. Ensimmäinen uurastus kesti viiden kierroksen ajan ja sitten päivittäin aina vähän lisäsin matkaa/kierroksia ja tammikuun viimeisenä päivänä/sairausloman viimeisenä päivänä kävelin viisikymmentä kierrosta. Alppikengistä jäljet vain jää on kirjan nimi. Meillä taas tämän eletyn elämän ja kuntoutumisen nimi on Nastakengistä jäljet myös jää. 

Luonnon aika on nyt!

Tänään on Maailman ympäristöpäivä. Sitä on vietetty jo vuodesta 1972 alkaen. Tämän vuoden teemana on Luonnon aika. Eli nyt viimeistään on jo korkea aika! 

Oma elämä ympäristönsuojelun suhteen on vielä lapsenkengissä, mutta jotakin ollaan kuitenkin yritetty. Suurin asia on ollut se, että lihansyönti loppui meillä elokuussa -08. Vuosien mittaan ollaan saatu iloita monista kasviproteiinituotteista, joita on tulla tupsahdellut kauppojen valikoimiin. Mahdollisuuksien mukaan on aina kokeiltu jokaista uutta tuotetta ja se on joko päässyt meillä jatkolistalle tai sitten ei. Nyt on jo vaihtoehtoja vaikka hurumykke! 

Toimistosihteerin vapaapäivät

Neljän päivän vapaarypäs meneillään. Tuntuu ihan ansaitulta - varsinkin eilisen urakoinnin jälkeen. Maailmalle lähti virkatodistuksia ja kesän kunniaksi koristelin kirjekuoret kesäisillä perhostarroilla. Sen verran saa toki kuusikymmentäyksivuotiasta lapsettaa!

Illalla tehtiin kävelylenkki ja kierrettiin ns. vanhan kirkon lenkki. Ilta oli tyyni ja kaunis. Mieli oli hyvä. On edelleen, kun lusikoidaan aamupuuroa ääntä kohti.

Huhhuhpäivä, mutta samalla ihana päivä!

Eilen oli niin tapahtumarikas päivä, että siitä kertominenkin jo hengästyttää... Yritän kuitenkin tehdä sen ja ranskalaisilla viivoilla.
- haettin paikalliselta puutarhalta Britankukka Pupulan eteen
- vietiin naapurikunnan kierrätyspisteeseen tavaraa ja tuotiin sieltä kaksi kirjaa, kirjatuki ja perennoita
- käytiin naapurikunnan kirjastossa lainaamassa elokuvia ja ostamassa kaksi lastenkirjaa
- kävin lahjatavarakaupassa tapaamassa ystävääni, johon tutustuin joulukuisella sairaalareissulla ja tein muutamia täsmäostoksia
- kävin paikallisessa smarketissa heräteostoksilla
- kävin paikallisessa kukkakaupassa tekemässä viherkasvihankinnan
- siivottiin  Kettulaa kesäkuntoon
- poljin spinningpyörää 84 minuuttia
- saunottiin ja kävin heittämässä talviturkin (Mies oli luopunut omastaan jo ajat sitten)
- luin Helena Sinervoa hetken ennen nukahtamista

Jk. Kuvan teksti oli eilisen ostoksen taustapahvissa.

Eilisaamuna avattiin ulko-ovi!!!

Eilen oli The Päivä, kun konttorissa avattiin monen viikon jälkeen - ei kuohuviinipullo, vaan ulko-ovi! Seitsemän tunnin aikana kävi kaksi asiakasta, joten ruuhkia ei syntynyt. Ilmeisesti niin monet ovat jo tottuneet hoitamaan asioitaan puhelimitse, kun se soi päivän mittaan vaikka kuinka monta kertaa. 

Asiakkaat tekivät adressiostoksia, joten minun ei tarvinnut laulaa. Sen on tutkittu olevan haitallista, ainakin säkeistökaupalla ja ahtaassa tilassa. 

Kesäkuun alkutahdit

Niin se toukokuu mennä hupsahti! Siihen kuului muun muassa 202,8 kilometriä askeltamista, monet pihakahvit, arkeilua, pyhäilyä, yhteyksiä ja ikävöintiä. 

Eilen käytiin kävelylenkillä ja saunottiin. Lisäksi siivosin kuistin kesäkuntoon ja paistoin vohveleita, joita syötiin suolaisella ja makealla täytteellä. Jotenkin oli virtaa niin kuin pienessä kylässä tai kyläsessä. 

Kesäkuulle en aio asettaa mitään paineita. Se saa olla juuri omanlaisensa. Niin on hyvä.