Yksin kotona

Karkauspäivän huomenta! Mies lähti kukkienkastelureissulle kotoseen pari tuntia sitten ja minä jäin nukkumaan. Mies ei siis karannut, vaan reissu oli suunniteltu. Ideana illaksi kotiin. 

Maanantaina saadut piparminttutulppaanit kukoistavat edelleen. Viettivät yönsä taas tuulikaapissa, josta pääsivät aamulla narskuvina pois. Ilahduttavat olkkarin pöydällä vielä monta päivää...

Tällä kertaa syntyi satu, ei riimejä!

Tänään on Kalevalan päivä ja samalla suomalaisen kulttuurin päivä. Emme aloittaneet päivää runoilla, mutta vähän samansuuntaisella rustailulla eli sadulla. Makasimme kolmisin sängyssä - Vaari, Ykkönen ja minä ja kehitimme omaa satua jatkamalla sitä aina vuorotellen. Satu kertoi jäniksestä nimeltä Ilmo ja sen kaverista pöllöstä ja kotikolosta, jossa ne yhdessä asustivat perhosten kanssa. Eipä ollutkaan mikään helppo juttu keksiä jatkoa, mutta satu saatiin aikaan!

Suomalaista kulttuuria edustaa kuvan räsymatto. Olen aina ollut luonteeltani enemmän räsymattoihminen kuin nukkamattoilija. Arkinen siinäkin. 

Nam., mitä herkkuja!

Olen aina pitänyt herkuista - sivuääni: ja sen huomaa. No, joka tapauksessa nyt olen tämän alkaneen vuoden aikana herkutellut harvemmin ja laadukkaammin kuin ennen. Lopultakin! 

Yksi heikkouteni, joka uinui pitkään ja heräsi ruususunesta viime vuonna, on korvikset. Melkein onnenkantamoisella onnistuin nyt yhdistämään kaksi asiaa, kun löysin aivan ihanan herkullisia korviksia. Kuvissa kahdet uusimmat.

Hitaan aamun onnellisuus

Tänään on Kilttien tekojen päivä ja Kerro satu -päivä. On myös tuhkakeskiviikko ja ihanvaankeskiviikko. Heräsin oman huoneen sohvalta kymmenen minuuttia sitten. Talo on hipihiljainen, kun kahdessa muussa huoneessa vielä nukutaan. Aamun aikataulu on ihanan hidas ja se juuri tekee eron tavisarjen ja loman välille. 

Laskiaistiistai ja pulladilemma

Hyvää laskiaistiistaita! Näillä hoodeilla ei juurikaan ole mahdollisuutta mäenlaskuun, joten laskunmaksu on oiva tapa viettää laskiaista. Kuvan kyllä lavastin jo-maksettujen otsikoista eli sekään ei ole ihan oikeaoppinen. Joka tapauksessa tänään aika monessa kodissa syödään hernekeittoa ja laskiaispullia. Meillä luultavasti jotakin muuta.

Laskiaiseen liittyy opillisia keskusteluja, jotka pohtivat syntyjä syviä ja ehkä maailman visaisinta kysymystä - mantelimassa vai hillo? Kysymys on samaa vaikeustasoa kuin se kumpi oli ennen, muna vai kana? Tämän laskiaisen alla myös papisto osallistui laskiaispulladilemmaan ja kaikkiaan 2063 pappia äänesti. 1415 pappia edusti hillokoulukuntaa ja vähemmistöön jäi 674 mantelimielistä. Ja kuten yhteenlaskutehtävästä (1415+674=2089) huomaa, oli niitä, jotka eivät sanoneet suoraan jompaa kumpaa vaan tässäkin asiassa oli vielä kaksi omaa mielipidettä... 

Hyvää Talvi-Mattia!

Tänään on Matin päivä. Onnea velimiehelle - hänellä on puolen nimen päivä. Aamun iloksi lueskelin, mitä kaikkea tästä päivästä kansanperinne tietää kertoa ja olihan sitä. Karhu kääntää kylkeä, talvi on puolessa jne. Nyt ei ainakaan Matti narraa pitkällä eikä lyhyellä parralla lapsia seinustalle, kun räystäissä ei ole jääpuikoista tietoakaan. Ihmeellinen talvi ja erikoinen kevät! 

Tänään meille tulee Ykkönen vanhempiensa kanssa. Järjestelen leluhyllyn heti, kun ollaan syöty aamupala. 

Jk. Kuva ei taaskaan liity tekstiin. Se on vaan kuvituskuva tai oikeastaan huvituskuva, sillä pidän noista astioista tosi paljon. Ilahduttavat arkipäivää. 

Maistuisiko omena?

Tänä talvena meillä on syöty hedelmiä kilokaupalla. Omenoita, appelsiineja, mandariinisatsumaklementiinejä, (niitä on niin vaikea erottaa toisistaan, niin yhteisnimi on paikallaan), persimoneja, banskuja ym. Tästä kaikesta on seurannut se, että kompostiastiaa saa tyhjentää pari kertaa viikossa, kun hedelmien lisäksi myös kasviksia, vihanneksia ja juureksia kuoritaan. Olen ulkoistanut kompostorien hoitamisen Miehelle. - Oikeastaan olen ulkoistanut kotitöitä muuten aika paljon...

Talviloma alkoi!

Eilen kävin kirjoittamassa muutamia virkatodistuksia ja tein myyntireskontraa. Sitten oli aika ladata kahdelle sähköpostitilille automaattivastaukset (ja lähettää niihin testiviestit), nostaa pehmokilppari kaapista työtuolille tuuraajaksi ja laittaa putiikin ovi kiinni yhdeksän päivän ajaksi. Talviloma kuluu tällä kertaa kotimaisemissa.. Aikatauluttomuus on kiva/oiva/nasta juttu! 

Jk. Kuva on asetelma sinisen klaffilipaston päällä. Jostakin syystä siihen on kerääntynyt puinen piirustusmallinukke, lasinen Jena-tuttipullo DDR-leimalla ja nykyaikainen alumiinijuomapullo. Ihme trio! 

Ottamuksia 50

Aina joskus sitä yllättyy positiivisesti löytäessään vanhan kuvan, joka on aika hyvä. Tämä räpsy on seitsemän vuoden takaa. Siinä on pääroolissa olkkarin sohvapöydän yllä killuva lamppu, joka on ilahduttanut silmää/silmiä jo monta vuotta ja johon olen lyönyt pääni lukemattomia kertoja. Se kun on aika matalalla ja minä en ole koskaan ollut hyvä arvioimaan etäisyyksiä. Mutta - lamppu on kaunis ja kuvan tunnelma on erikoinen. Toimii. Siksi tämä ottamus.

Kumman valitset?

A. Saat kutsun tilaisuuteen. Kutsukirjeessä kerrotaan, että ilmapiiri on mukava ja rento.

B. Saat kutsun tilaisuuteen. Kutsukirjeessä kerrotaan, että ilmapiiri on ahdistava ja jäykkä.

Kumman valitset?  Kummassa on enemmän osallistujia eli kummassa meinaa kahvi loppua kesken ja kysymyksille varattu aika samaten?

Tällä kertaa A oli totta ja B vain kuviteltu tilanne. Ei kai kukaan herranjestas tieten tahtoen ilmoita järjestävänsä jäykkää tilaisuutta! 

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Siinä on auringonkukanversopurkki, josta voi napsia pieniä vihreitä ihan laillisesti.

Painovirhe pussissa

Eilen olin pikkuilkeä, myönnetään. Käytiin Miehen kanssa siellä, mistä sloganin mukaan halvimmalla saadaan eli suuressa kyläkaupassa. Ostimme elokuvia ja ruokaa ja yhden minikokoisen froteepyyhkeen, joka toimiii ns. sormipyyhkeenä ns. tiskiseinällä. Ruokapuolella katselin pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä ja silloin näin karpolat! Luulin ensin, että luin ihan omiani. Ei se niin ollut, kuten voit kuvasta huomata. Kuva kun oli ihan pakko ottaa. Anteeksi.

Yksin vai/ja yhdessä

Työpaikan seinäkalenterissa on helmikuun kohdalla aika viiltävä lainaus. Parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Huoneeseeni loppusyksystä ilmestynyt ihan oikea seinä haitarioven ja akvaarioikkunan tilalle on ollut hyvä ratkaisu, vaikka huonoa seuraa ei ollut tarjolla. Työnteko onnistuu paremmin yksin, mutta välillä kaipaan juttukaveria ja etsin sitä naapurihuoneista tai keittiöstä. Ja sitten taas takaisin omaan soppeen...

Tuo lainaus oli vain osittainen, sillä Washingtonin George/Yrjö oli sanonut näin: Liity hyvien ihmisten seuraan, jos arvostat omaa mainettasi, sillä on parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. 

Kevätoloa, vaikka sohjoa

Eilen tuli kevätolo. Päivä oli harmaahko, mutta silti. Päiväkävelymaasto oli sohjovoittoista, mutta silti. Viikkotulppaanit repsottivat, mutta silti. Lupaus keväästä hivuttautui kuin salaa mieleen.

Eilinen toi mieleen myös tasan kaksi kuukautta sitten sattuneen sairastumisen. Aina välillä unohdan, että siitä on niin vähän aikaa. Ehkä se on pään ja elimistön kevätoloa ja valon voittamista. On hyvä olla tässä ja nyt.  

Eräänlainen vuosipäivä

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Vanha sanonta on siis taas kerran oikeassa... Se alkoi pieninä annoksina ja sitten jäin koukkuun! Aikaa kului, tuurailua tuli välillä pitempiäkin pätkiä ja syksyllä -14 minut sitten valittiin vakituiseen pestiin tiskin taakse. 

En olisi muistanut noin tarkasti, mutta onneksi on tuo mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu, jonka muistoista voi päivittäin palauttaa mieleen yhtä sun toista. Yhdeksän vuotta sitten näin aamulla oli ollut lämpötila -31,8 astetta. Kaksi vuotta sitten olin seurannut arkkipiispan vaalin toisen kierroksen vaalipaneelin striimausta Steveltä ja spinnannut siinä samalla tunnin. Eläköön muistot ja muistamiset! 

Meillä syödään värikkäästi ja hyvin

Meillä on aina syöty hyvin (ja paljon). Nykyään vieläkin tiedostavammin. Ruoka-annokset on monipuolisempia, värikkäämpiä ja himpun verran pienempiä kuin ennen. Suolan ja sokerin määrää tarkkaillaan - ei mikroskoopilla, ei koeputkilla eikä otsarypyillä, vaan sisälukutaidolla ja maalaisjärjellä. Ja ihmeiden ihme, kun ruoka maistuu vieläkin paremmalta kuin ennen! 

Missä ystävä tunnetaan?

Ei minulla oikeastaan muuta. Kuva kertokoon. 

Mielestäni jokainen päivä on ystävänpäivä, mutta osallistuin tänäkin vuonna postikorteilla (5 kpl) toivottamiseen. Nuorin kortin saaja täyttää ensi kuussa vuoden ja vanhin jää ensi syksynä eläkkeelle. Rakkaita ystäviä kaikki viisi. 

Sanotaan, että Hädässä ystävä tunnetaan. Pitää paikkaansa. Voisihan se olla myös Arjessa ystävä tunnetaan. Niin ainakin näin arkisena tallaajana ajattelen...

Vaihdanko vaiko enkö?

Tänään on mielenkiintoinen teemapäivä. On nimittäin Vaihda nimeäsi -päivä. En tosin aio viettää sitä, vaikka se kuulostaa mielenkiintoiselta ja voisin käyttää ensimmäistä etunimeä ja edellistä sukunimeäni ja toimia sillä nimellä tämän päivän.

Tämä päivä on vapaa. Samoin huominen ja yli-. Sunnuntaiaamuna käväisen virsikirjatöissä. Aika ylelliseltä kuulostaa tämä rupeama - varsinkin kun Mies oli hoitanut eilen viikkosiivouksen. 

Jk. Tänään olisin siis Vuokko Laaksonen, mietit sitä kuitenkin...

Ottamuksia 49

Mies sanoi jokin aika sitten, että keittiön seinällä voisi olla liitutaulu, johon merkittäisiin päivän ruoka tiedoksi. Eipä aikaakaan, kun hain omasta huoneestani kirpparilöydön, joka oli vain odottanut käyttöä. Eli siis taas piti paikkaansa vanha sanonta Aika tavaran kaupitsee. - Muutama merkintä on taulussa jo ehtinyt olla. Ainakin lohta ja palak paneer. Taulu on tarpeellinen. Kuva on tältä aamulta.

Iltapäivällä tuli nälkä

Eilen töissä juuri iltapäivällä iski nälkä. Onneksi kaapissa oli leipälastuja. Siellä olisi myös ollut muun muassa pähkinöitä, suklaata ja pikacappuccinojauhetta. Leipä oli juuri oikea valinta ja toimi ensiapuna. Seuraville kerroille jäi vielä monta lastua odottamaan. 

Otsikko on Eva Illoisen kirjasta muokattu. Kirjassa päähenkilöllä tulee samaan aikaan päivästä levottomuus ja jano. Se ei oikein istu työelämään. Tämän minun eilisen juttuni kanssa vielä pärjää...

Hienoinen pettymys

Vuoden toisen tulppaanikimpun valinta ei ilmeisesti onnistunut niin hyvin kuin ensimmäisen. Toisaalta jotakin kehitystä on havaittavissa, kun väriä alkaa vähitellen ilmestyä kukkiin - ensimmäisenä päivänä kaikki näyttivät vaan yhdeltä samalta varsiväriltä. Eli vihreältä ja en sitä ollut ostavinani.

Eilinen oli lukurauhan päivä. Luin illalla ennen nukahtamista vähän aikaa. Rauhassa.

Liittopäivää!

Tänään on Maailman avioliittopäivä. Huomasin sen juuri äsken ja minua huvitti tosi paljon se, että olin jo etukäteen suunnitellut tämän päivän kuvaksi eilisiltana kuvaamani aseltelman. Minulla on nykyään tapana juoda iltaruoan päälle kahvit ja Mies juo usein espressot. Erikokoiset kahvikupit siis ovat tarpeen ja ollaanhan me muutenkin aika erikokoisia, kun toinen on laiha ja toinen lihava. (Miehen mukaan kauniimmat ilmaukset olisivat hoikka ja pyöreä.)

Joka tapauksessa, koosta/koista riippumatta hyvää avioliittopäivää! Tai liittopäivää yleensäkin.

Henkinen kasvihuone ja luonnonmukainen lannoitesäkki

Eilen kahden kirpparin kierroksella törmäsin (kuv.) tuollaiseen kylttiin. En ostanut sitä, vaikka hintaa ei tainnut olla kuin yksi ero. En ostanut sitä, koska tiedän ja aistin sen muutenkin. Tyydyin vain nappaamaan kuvan.

Kodilla on suuri merkitys. Se on henkinen kasvihuone ja luonnonmukainen lannoitesäkki. Taimet saavat kasvaa näennäisessä järjestyksessä tai epä-. Honteloina tai paksuvartisina, mutta päämääränä täysikasvuisuus ja vielä sen rajapyykinkin yli.

Keskipelto oli onnellinen koti ja Laurila on. Ilman juuri tuota kylttiä.

Uskomaton lause!

Joskus suusta pääsee sammakoita, joskus sitten taas prinssejä. (Vanhana satutyttönä miellän ne toistensa vastakohdiksi.) No, eilen oli prinssin vuoro. Illalla Mies fileoi minulle yhden appelsiinin (= yksi siitä eilisestä kansikuvasta) ja jo ensipuraisun jälkeen huusin keittiöön: Tämä on parempaa kuin suklaa!

Juuri tuota lausetta en olisi uskonut sanovani ikuna. Loppiaisen tienoilla söin viimeksi suklaata ja eteisen pöydän loput joulukonvehdit eivät houkuttele ollenkaan.  En ole kieltänyt itseltäni mitään, sillä en usko ehdottomuuteen enkä kieltoihin enkä dieetteihin. Systeemi näkyy toimivan...

Aamu alkaa aikaisemmin, mutta edelleen aalla!

Jos viikon ensimmäinen työpäivä tuntui pitkältä, oli eilinen päivä nopeampi ja aika kului melkein kuin siivilällä. Illalla kotona pääsin taas kerran valmiiseen pöytään ja ruoan jälkeen nukuin tunnin ansaitut päällisunet. Myöhemmin spinnasin hetken (28 min) ennen saunaa. Hyvä olo ja mieli viivyskelivät kintereillä koko illan.

Nukkumatti löytää meille tiensä aikaisemmin kuin ennen, joten jakelureitti on toisenlainen. Tästä syystä myös aamu alkaa aikaisemmin. A-kirjaimella kuitenkin edelleen...

Pietarsaaren poikia

Hyvää Runebergin päivää leivonnaisella tai ilman! Me otettiin eilen jo vähän förskottia, kun puolitettiin yksi torttu kaupunkireissulla. Runeberg on Miehen kanssa syntyisin samasta kaupungista, mutta eivät sukua sentään. Joskus kyllä epäilen asiaa, sillä Mies puhuu kuin Ruuneperi...

Yksinkertainen ja koruton

Aina joskus tulee arkistosta vastaan kuvia, joista tulee hyvä mieli siitä, että on onnistunut tavoittamaan hyvän tilanteen ja tunnelman. Jostakin syystä tuo pullo pääsi vuosia sitten kuvaan ja kuva ilahduttaa edelleen. Hyvin yksinkertainen otos ja sen teho onkin juuri siinä yksinkertaisuudessa ja koruttomuudessa.

Eilinen työpäivä tuntui pitkältä, mutta hyvältä. Illalla uni tuli aikaisin.

Työ alkaa teellä ja kymmeneltä

Eilen kävin työmaisemissa osallistumassa Yhteisvastuu -tapahtumaan. Söin lounasta, seurasin taikurin esitystä, löysin lelukirppikseltä Ykköselle laskemispuuhakirjan ja Kakkoselle muistipelin jemmaan, painoin itselleni tiskirätin, join kahvit ja juttelin muutaman seurakuntalaisen ja työntekijän kanssa. Sitten oli aika lähteä kotiin.

Tänään menen samoihin maisemiin ja aloitan työt puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Talo on tuttu, tehtävät samaten, joten avaan huoneeni oven muutaman tunnin kuluttua ihan muina naisina...

Katteettomia ja katteellisia lupauksia

Minua huvittaa aina naistenlehtien lupaukset tammikuussa ja myöhemmin keväällä siitä, millä ohjeilla milloinkin päästään rantakuntoon. Lupaukset on joko katteettomia tai katteellisia. No, osataan sitä näemmä luvata muutakin! 

Tammikuu oli elämänmakuinen

Eilen otin tämän kuvan ikkunan takaa. Meillä on siis hyvin lumista. Niin ja Buddha, joka saa lisäkokoa suojalumen myötä. 

Tammikuun muistokirjoitus on luonteeltaan vaihteleva. Siihen kuului jäätä, vettä, sadetta, lunta, unta, lepoa, toipumista, liikuntaa, suorituksia ja numeroita. Tammikuu oli elämänmakuinen kuukausi, josta jäi hyvät muistot.