Tänään tulee kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun aloitin pianotunnit. Olen siis riemupiano-oppilas! Kiitos Miehelle tästä sanasta!
Viidenkymmenen vuoden matkaan mahtuu monenlaisia kappaleita ja onnistumisia ja epä-. Muistan vielä elävästi yhden kevätkonsertin alkuvuosilta, kun soitin ilman nuotteja ja yhtäkkiä iski ihan täydellinen tietosulku aivojen ja sormien välille. En muistanut yhtään, miten kappale jatkuisi. Istuin vähän aikaa pianotuolilla ja mietin kuumeisesti. Ei auttanut muuta kuin nousta tuolilta, niiata ja tulla pois omalle paikalle. Kyllä hävetti.
Nykyään soittelen hyvin paljon omasta päästäni. Se on aika iso, joten sinne mahtuu aiheita. Soittelen ja nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti