Nupit kaakossa

Eilen oli tapahtumarikas päivä. Siihen kuului taidetta, pokemoneja, kiireetöntä kuljeskelua ja oleilua ja illan lopuksi vielä messu tuomiokirkossa. Olin tosi hyvissä ajoin liikkeellä, sillä muistelin alkamisajaksi tasatunnin ja se olikin puolitunti. Se ei harmittanut, vaan napsin muutamia kuvia Reinolla ja plarailin virsikirjan uusia lisävirsiä. 

Messu alkoi, väkeä tuli paljon ja olin jo etukäteen tosi ilahtunut siitä, että saisin laulaa virsiä rouva Nobodyn oninaisuudessa. Iloa kesti ensimmäisen virren ensimmäisen säkeistön alkuun asti. Taakseni nimittäin tuli nuori pariskunta, joilla oli tosi isot lauluäänet kummallakin. Ehkä voisimme kutsua heitä nimellä Herra ja Rouva Tonotorvi. Herran äänen vielä olisi jotenkin kestänyt, mutta rouvalla oli nupit kaakossa koko ajan ja aavistuksen verran yliviritettynä. Sydämensä pohjastahan hän lauloi läheskorvaani, mutta se hieman häiritsi omaa olemistani. (Hetkeksi sain huilaustauon, kun he kävivät ehtoollisella.)

Mutta sain korvausta, kun kuuntelin aivan upean kuoron laulua. Kyyneleet tulivat tilaamatta silmistä ja sitä tapahtuu länsisuomalaisjuurisella harvoin... Jäin illasta siis plussan puolelle.

Jk. Taidemuseossa oli Elina Brotheruksen hieno näyttely. Suosittelen.