Meillä oli eilen hääpäivä. Kokonaista kolmekymmentäkaksi vuotta tuli täyteen siitä iltapäivästä, jolloin tärisimme jännityksestä (kuv.) ja josta musiikkimuistiin tärkeimpänä jäi Händelin Largo. Kaikenlaista on vuosiin saatu sopimaan, mutta yhä edelleen rakastetaan ja tahdotaan.
Ensin meitä oli kaksi. Sitten kolme, parin vuoden kuluttua neljä. Elelimme niin vuositolkulla, kunnes taas olimme kahdestaan. Suurimman osan aikaa olemme kaksin, joskus kolmin, nelin, viisin ja kuusin. Kaikki kuusi tärisemme jännityksestä (ei kuv.), sillä kohta meitä pitäisi olla seitsemän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti